Nukkuminen osoittautui melkein mahdottomaksi tehtäväksi, sillä kostea ilmasto oli saanut myös petivaatteet kosteiksi, jonka seurauksena palelin niin, etten saanut nukutuksi. Aamuyöstä puin kaikki mukanani olleet vaatteet päälleni ja kirosin, kun olin jättänyt Suomesta mukaan ottamani fleece kerraston guesthouselle. En ollut uskonut, että lämpötilaero voisi olla näinkin suuri. Mutta niinhän se on, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. En ollut kuitenkaan ainoa, joka paleli yöllä, sillä myös Melinan peti oli ollut kostea. Syödessämme aamiaista Abas kertoi selvittäneensä mahdollisuuksia tutustua järveen ja saariin. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi osoittautui retki moottoriveneellä vierailemaan ensin saarella, jossa pygmit asuvat ja sen jälkeen tutustua kolmeen muuhun saareen. Noin neljän tunnin retki maksoi 20e, joten hinta oli kohtuullinen verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Kanotoimalla samaan matkaan olisi mennyt koko päivä ja halusimme viettää iltapäivän rannalla. Syötyämme aamiaisen vaihdoimme bikinit vaatteiden alle ja lähdimme matkaan.

Abasin ystävä Tyson toimi meidän oppaanamme ja hänen kaverinsa George toimi kapteenina. Vauhti ei ollut päätä huimaava ja ehdimme hyvin nauttia maisemista Tysonin kertoessa tarinoita järvestä ja sen saarista. Tunnin kuluttua rantauduimme pienen kylän kohdalla ja aloitimme patikoinnin kohti pygmien kylää. Olimme laittaneet shortsit toivoessamme rusketusta ja olimme ottaneet huivit mukaan, jotka saisimme laitettua hameeksi. Oppaamme kuitenkin vakuutti, että voimme olla shortseilla. En ole koskaan tuntenut oloani niin epämukavaksi shortseissa, sillä paikalliset todellakin tuijottivat! Abas ei ollut maininnut, että meillä olisi edessä vajaa tunnin patikointi, joten kenkä valinta oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Flipflopit eivät ole todellakaan hyvät kävelykengät, vaikka ovatkin kevyet. Suurimman osan matkasta kävelimme tietä pitkin, mutta lopussa kapusimme ylös kukkulalle erittäin jyrkkää ja kapeaa polkua pitkin. Reidet olivat kipeänä edellisen päivän ponnisteluista viidakossa, joten kiipeäminen oli todella hidasta. Turhauduin toden teolla, kun en millään olisi saanut hilattua itseäni ylös. Lopulta litimärkänä ja kuulostaen astmapotilaalta pääsin huipulle. Vannotin myös itselleni, että viimeistään Suomessa minun on hankittava kuntoni takaisin.

Kylä koostui muutamasta ruohosta ja savesta rakennetusta majasta sekä koulusta, jossa oli tänään sairaalapäivä. Neljä ukrainainalaista lääkäriopiskelijaa olivat harjoittelussa paikallisessa sairaalassa ja olivat tulleet tänään päiväksi pitämään klinikkaa koululle. Ihmisillä ei ole resursseja ja rahaa mennä sairaalaan saamaan hoitoa, joten paikalla oli paljon väkeä lähialueelta. Kylässä asuvat pygmit esittivät meille paikallisia tansseja ja lauluja.

Tunsimme olomme erittäin epämukavaksi istuessamme ja katsoessamme esitystä. Olimme todellakin turisteja. Tyson kertoi, että aikaisemmin pygmit olivat asuneet metsässä kauempana järvestä, mutta hallitus oli päättänyt siirtää ihmiset järven äärelle, koska elivät kuulemma villeinä metsässä. Nämä ihmiset eivät todellakaan näyttäneet onnellisilta pienessä savikylässään ja en usko heidän asioiden olevaan yhtään paremmin "sivistyksen" äärellä. Päinvastoin. He eivät myöskään olleet niin pieniä, kuin olin olettanut. Osittain siksi, että pygmit ovat alkaneet sekoittua paikallisen väestön kanssa. Esityksen lopuksi Gitty ojensi kirjekuoren, jossa oli pieni avustus, kylän päällikölle. Heillä oli myös joitain matkamuistoja kaupan, sillä heidän toimeentulonsa on tällä hetkellä, surullista kyllä, riippuvainen turisteista. Lähtiessämme takaisin päin lapsilauma lähti saattamaan meitä ja jos ylös kipuaminen oli raskasta, niin alas tulo oli vaikeaa, kun kummassakin kädessä roikkui lapsi. Tyson hoputti meitä, että ehtisimme ennen sadetta, joka sillä hetkellä näytti erittäin epätodennäköiseltä. Päästyämme takaisin veneellä kävimme vielä tutustumassa paikalliseen olueeseen, joka oli melko epämääräisen näköistä puuroa. Minulta jäi maistamatta, vaikka muut sitä joivatkin.

Emme päässeet kovinkaan pitkälle sateen yllättäessä meidät. Pieni tihkuttelu muuttui nopeasti kaatosateeksi. Moottori ei ollut kovin tehokas ja madellessamme järvellä kastuimme toden teolla. Palelimme litimärissä vaatteissa ja vesi alkoi kerääntyä veneen pohjalle. Myös ukkonen teki tuloaan ja salamat sekä jyrähtelyt lähenivät koko ajan. Uskotellessani itselleni, ettei tilanne voi enää pahemmaksi muuttua alkoi sataa rakeita! En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun kananlihalle olevalle iholle tulevat rakeet tekivät kipeää. Olimme valmiit unohtamaan muut saaret ja toivoimme palaavamme suoraan takaisin majoituspaikkaamme, mutta Georgen mielestä oli liian vaarallista jatkaa matkaa ukkosen lähestyessä, kun matkaakin oli vielä yli puoli tuntia jäljellä. Meidän vastusteluista huolimatta rantauduimme erääseen saareen, jonka rinteellä oli pieni talo. Juoksimme ylös mutaista rinnettä ja yllätykseksi kukaan ei liukastunut. Talon ovet oli kuitenkin lukittu ja odotimme räystään alla sateen laantumista. Hytisimme kylmästä ja huulet alkoivat sinertää. Hikinen patikointi pygmikylään tuntui todella kaukaiselta ja toivoin tämän olevan vain pahaa unta. Ketään ei naurattanut ja tuijotimme vain hiljaa eteemme. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen sade kuitenkin laantui ja ukkonen meni ohitse. Pojat lähtivät tyhjentämään venettä, joka oli melkein puolillaan vedestä. Liukastellessamme alas polkua ihmettelimme, kuinka olimme päässeet ylös niin nopeasti kenenkään kaatumatta. Veneessä riisuimme märät vaatteemme ja onneksi olimme laittaneet bikinit alle. Ihon kuivuessa horkka alkoi helpottaa ja palasimme majoituspaikkaamme ohittaen rangaistussaaren. Rangaistussaarelle oli vielä seitsemänkymmentä vuotta sitten viety kuolemaan raskaana olevat naimattomat naiset. Ennen saarelle hylkäämistä heidät oli hakattu, niin että sikiö oli kuollut kohtuun. Näillä naisilla oli kuitenkin pieni toivo henkiin jäämisestä, sillä köyhät miehet, joilla ei ollut rahaa naimakauppoihin saattoivat hakea itselleen vaimon saarelta. Useimmissa tapauksissa naiset kuitenkin nääntyivät nälkään tällä pienellä saarella, jonka halkaisija oli noin kaksikymmentä metriä ja keskellä saarta oli yksi puu.

Kun viimein rantauduimme, kipusimme kylmästä kangistuneina ylös veneestä ja menimme ensimmäiseksi varaamaan lämpimän suihkun. Saimme kuulla, että veden lämmittämiseen menisi neljäkymmentä minuuttia. Kävimme pukemassa kuivat vaatteet ja joimme teetä odotellessa. Aurinko tuli esiin pilvien takaa ja lämmitti ihanasti. Sormenpäät olivat kuitenkin vielä tunnottomat ja varpaita pisteli. Suihkun ollessa valmis lämmin vesi sai viimein kropan lämpenemään. Suihkusta oli mahtavat maisemat ja elämä alkoi voittaa. Olimme tilanneet lounaan ennen suihkuun menoa ja se olikin juuri sopivasti valmis tullessamme takaisin ylös. Kello läheni neljää, joten nälkä oli jo melkoinen. Syötyämme kiiruhdimme rannalle, sillä halusimme nauttia vielä hetken auringosta. Laiturilla oli neljä tyttöä jenkeistä ja loppupäivä vierähti nopeasti jutellessamme ja katsoessamme auringonlaskua. Ilman taas viiletessä siirryimme ylös ravintolaan ja söimme illallista, vaikka ei nälkä juurikaan ollut. Olimme viimeiset asiakkaat ja ihmettelimme, miten ajoissa muut menivät jo nukkumaan. Pyysimme lisäpeittoja ennen nukkumaan menoa ja suunnistimme otsalamppujen valossa alas huoneelle. Varustauduin tulevaan yöhön kerros pukeutumalla ja päätin nukkua peiton päällä ja ottaa uuden kuivan peitoin käyttöön. Ratkaisu oli suhteellisen toimiva ja sain nukuttua paremmin kuin edellisyönä.

Olimme tilanneet aamiaisen illalla kahdeksaksi ja se oli iloksemme sovittuun aikaan valmiina. Syötyämme Tyson odottikin jo Georgen kanssa laiturilla ja veneen näkeminen sai ihon nousemaan kananlihalle. Eilinen koitos järvellä oli vielä tuoreessa muistissa, vaikka nauroimmekin jo illalla koko tilanteelle. Otimme vielä viimeiset kuvat järvestä ennen kotimatkan alkamista. Automatka meni jälleen torkkuessa ja pysähdyimme lounaalle kolmen aikoihin. Lähestyessämme Kampalaa liikenne lisääntyi ja matkan teko hidastui. Veimme ensin tanskalaiset ja oli haikeaa hyvästellä jo niin tutuiksi tulleet tytöt. Abas oli ollut koko päivän hiljainen ja syykin selvisi, kun hän jakoi meille kuitit reissusta. Kun hän kertoi meille reissusta safarilla, hän sanoi gorillalupien olevan alennuksessa maaliskuun ajan, jonka takia mielenkiintomme heräsi. Normaalisti lupien hinta on 600$, mutta alennuksella hinnaksi jäisi 350$. Maksoimme reissun ennakkoon Abasille tämän alennetun hinnan mukaan, mutta kaksi päivää ennen reissua Abasille oli selvinnyt, että alennus on voimassa vain huhtikuussa. Hänen ystävänsä oli antanut hänelle väärää tietoa ja saanut aikaan koko sotkun. Abas ei kuitenkaan halunnut kertoa tästä meille, sillä pelkäsi yrityksensä saavan huonoa mainetta. Reissun siirtäminenkään ei tullut kysymykseen, sillä hän oli sopinut jo toisen ryhmän seuraavalle viikonlopulle, joka oli tanskalaisten viimeinen viikonloppu Ugandassa. Tästä johtuen hän maksoi puuttuvan erotuksen omasta pussistaan. Reissu oli erittäin tappiollinen hänelle, mutta hän halusi meidän nauttivan kokemuksesta ja sen teimme. Olimme kaikki kovin pahoillaan ja lupasimme suositella hänen yritystään muille. Jos siis harkitset matkailua Ugandassa, niin luotettavat järjestelyt ja hyvää matkaseuraa tarjoaa www.adungutours.com. Jatkoimme melko vähäpuheisina Abasin kanssa kahdestaan Nansanaan ja olimme perillä hieman ennen yhdeksää. Matkaan meni koko päivä, mutta onneksi minibussissa oli ruhtinaallisesti tilaa myös minun kilometrisäärille! Guesthouse oli kovin hiljainen, sillä paljon porukkaa oli lähtenyt viikonlopun aikaan. Ripustin märät vaatteet kuivumaan ja pakkasin repun valmiiksi huomista projektipäivää varten. Teo toi myös tilaamani kakun, joka oli pakattu hyvin pahvilaatikkoon. Vältyin jopa kiusaukselta maistavani sitä ennakkoon!