Viimeinen viikonloppu Wanakassa meni pakkailun merkeissä. Vihdoin sitten saatiin kaikki tavarat tungettua rinkkoihin, lautakassiin ja yhteen uuteen matkalaukkuun, joka hommattiin jossain vaiheessa reissua. Viimeinen aamupala ja kämpän imurointi. Yhdeksän aikaan tuli meidän vuokranantaja tarkistamaan kämppää. Kämppä oli ok ja vuokranantaja lupasi palauttaa takuuvuokran heti miten. Samalla saatiin häneltä myös kyyti bussipysäkille, josta hypättiin Naked Bus:iin ja nokka kohti Christchurchia. Edessä oli reilun 7 tunnin matka, joka menikin sitten yllättävän nopeasti. CHCH:sta oltiin buukattu majoitus kahdeksi yöksi ihan kaupungin keskustasta löytyvästä YMCA hostellista. Ajatuksena oli siis vielä viettää yksi täysi päivä CHCH:ssä. Päivä oli jo illaksi muuttunut, kun loppuviimein päästiin perille asti. Nopeat Burger King mätöt, kaupasta aamupala tarvikkeet ja unille. Edellisviikon flunssat vieläkin painoi vähän, joten tiistaikin sitten otettiin vähän rennommin. Toki aamupäivällä käytiin vähän vielä kaupungilla katselemassa paikkoja jotka viime kerralla jäi näkemättä. Käytiin RE:start ostoskeskuksessa, joka oli tehty merikonteista ja Cardboard Cathedral:lla eli suomeki Pahvikirkolla. Rakennusmateriaali kyseisessä kirkossa oli sananmukaisesti pahvi. Kirkon vieressä oli myös aika mielenkiintoinen muistomerkki, 2011 vuonna maanjäristyksessä menehtyneille. 185 valkoiseksi maalattua erilaista tuolia. Jokainen tuoli kuvasti menehtyneitä, oli pyörätuolia, lastenistuinta ja vaikka minkälaista tuolia ja penkkiä. Ilta menikin taas tavaroiden pakkailun merkeissä. Koska tästä eteenpäin matka jatkuisi lentäen niin oli taas aika luopua tavarasta. Keskiviikkona ajeltiin aamulla bussilla CHCH:n lentokentälle, josta iltapäivästä hypättiin Auckland:iin menevään koneeseen. Oli ihan kiva nähdä vähän Uutta-Seelantia myös ilmasta käsin. Auckland:iin päästyämme kirjauduttiin yhteen lentokenttä hotelliin ja mitäs muutakaan kuin ruokaa, päikät, vähän lisää pakkailua (tuntuu, että ei muuta tehdäkkään kuin pakkaillaan ja pakkaillaan) ja unille. Tällä kertaa piti pakata rinkkoihin vain kesävaatteita, kun oltiinhan me lähdössä Fidzi:lle seuraavana päivänä. Muut tavarat jätettiin hotelliin säilytykseen meidän "kesäloman" ajaksi.

Aamupalan jälkeen jalkaisin takaisin lentokentälle ja eikun koneen nokka kohti pohjoista ja lämpöä. Perillä meitä odottikin ihanan kuuma ja kostea ilma, niin ja paikallinen bändi soittamassa Bula eli tervetulo musiikkia. Fidzille oltiin varattu pääsaarelle ensiksi yksi yö, josta sitten seuraavana päivänä lähdettäisiin tekemään seitsemän päivän saarihyppely Yasawas saariryhmän saarille, jonka jälkeen vielä takaisin yhdeksi yöksi pääsaarelle. Hetken aikaan jouduttiin odottamaan meidän kuljettajaa, joka sitten heitti meidät meidän majoitukseen ihan meren äärelle. Ei siinä pitkään nokka tuhissut, kun oltiin heitetty kevyemmät vaatteet päälle ja nauttimassa viimeisitä auringonsäteistä rannalla.

Aamulla meillä olikin jo kuuden jälkeen herätys ja aamupalan jälkeen kulejtus satamaan seitsemän aikaan. Satamaa päästyämme tehtiin sisäänkirjautuminen laivaan, joka lähti puoli yhdeksän maissa. Laiva kulkee joka päivä samaa reittiä ja tiputtaa/poimii ihmisä eri saarilta. Meillä oli luvassa kolme eri saarta ja kussakin kaksi yötä. Meidän ensimmäiselle saarelle oli noin 1,5 tunnin verran. Koska laiva oli sen verran iso ja se ei pystynyt kovin rantaan menemään niin meidät tultiin aina laivalta noutamaan pienellä moottoriveneellä. Ensimmäinen saari oli Waya Lailai, jossa taas oli tervetuloa musiikkia rannalla, kun perille päästiin. Meillä oli ns. edullisimmat majoitukset myös tällä reissulla, joten luvassa oli vähän vaatimattomampia majoituksia. Jokaisessa paikassa oli kuitenkin sähköt, tosin vain iltaisin, koska ne olivat generaattorin perässä, sekä juokseva vesi, mutta vain kylmä sellainen. Waya Lailai oli kiva pieni saari, jossa oli pienehkö paikallisten kylä ja lomakylä, jossa me oltiin. Ensimmäiset kaksi päivää menikin oikeastaan vain rannalla ja riippumatoissa makoillen. Nautittiin auringosta ja lämmöstä.

Kolmantena päivänä sitten vaihdettiin taas saarta. Seuraavana vuorossa oli White Sandy Beach niminen paikka. Vaikka nimi lupaili valkoista hiekkaa niin ei se ihan sitä kuitenkaan ollut. Vaikka hiekka ei valkeata ollut niin tämä paikka oli suojaisessa lahdessa ja ranta oli upea. Päivällä molemmat kävi Fidziläisessä hieronnassa, jossa ei nyt sinäsä ollut mitään erikoista, mutta rentouttavaa se oli ja eipä ole ennen tullut oltua merenrannalla hierottavana. Illalla lähdettiin veneellä vielä auringonlaskua katsomaan merelle. Oli kylmää juotavaa ja kitaramusiikkia ja auringonlaskukin oli upea. Illallisen jälkeen oli luvassa vielä paikallisten tanssiesityksiä, sekä muuta mukavaa yhdessä oloa. Seuraavalle päivälle oltiin suunniteltu menevämme snorklailemaan. Yöllä sitten Villen mahassa vähän pyörähti. Ilmeisesti illallisella oli jotain, joka ei ollut ihan mahalle sopivaa ja Ville sai pari päivää kärsiä onneksi tosi pienestä ripulista. Valitettavasti jouduttiin seuraavan päivän snorklailut perumaan. Se jäi hiukan harmittamaan, koska kuulemamme mukaan paikalla olisi ollut upeita koralleja ja kaloja. No pari päivää meni sitten samalla kaavalla kuin ensimmäisetkin, eikä siinäkään ollut mitään valittamista. Tosin näiden päivien aikana tutustuttiin muutamaan ihan mukaviin kanssamatkustajiin, saksalaiseen Jonakseen, itävaltalaiseen Beniin ja aussi Jessicaan, joilla oli samalainen paketti kuin meillä.

Viimeiseksi pariksi päiväksi sitten kruisailtiin Gold Coast nimiseen lomakylään. Se oli kyllä näistä kaikista kolmesta, joissa me oltiin niin rauhallisin. Paikkaa pyöritti perhe, joka otti meidät tosi lämpimästi vastaan. Tämä paikka oli myös kaikista vaatimattomin. Sähköt ei tosiaan ollut kuin illalla 3 tuntia päällä ja meidän omaan majaankaan ei tullut sähköä ollenkaan. Eipä sitä kyllä tarvinnutkaan. Tämän saaren toisella puolella oli Blue Lagoon niminen lahti. Tästä paikasta on myös saman niminen elokuva saanut nimensä. Blue laagoonille pääsi meidän paikasta helposti kävelemällä saaren halki pientä polkua tai sitten laskuveden aikaan rantaa pitkin. Paikka oli kyllä upea. Kirkkaan sinistä vettä, aivan mahtava ranta ja hyvät mahdollisuudet snorklailla. Toisena päivän luonaan jälkeen sitten vuokrattiin snorklausvälineet ja lähdettiin lagoonille. Oltiin jo edellisenä päivänä käyty vähän paikkaan tutustumassa. Rannalle päästyämme mentiin sitten heti veteen. Valitettavasti suurin osa koralleista oli kuollut mutta nähtiin kyllä todella paljon uskomattoman värikkäitä kaloja, jotka oli aivan mahtavia. Siinä se päivä sitten menikin upeissa maisemissa, aurinkosta nauttien ja välillä snorklaillen. Viimeisenä päivänä sitten kruisailtiin takaisin Fidzin pääsaarelle. Satamasta meillä oli taas kuljetus majoitukseen, jossa sitten käytiin meidän saarihyppelyporukan kanssa vielä viimeisellä illallisella. Syötiin, juotiin ja sanottiin heipat. Aamulla meillä oli lento takasin Aucklandiin, jossa meillä oli vielä 4 yötä jäljellä ennen kotiin paluuta.

Kaiken kaikkiaan Fidzi kyllä tarjosi meille sitä mitä odotettiin. Vähän meillä oli pieniä epäilyksiä koko matkan suhteen kun oltiin kuultu niin paljon huonoa, mutta taas myös paljon hyvää Fidzistä. Loppumatkast tultiinkin siihen tulokseen, että ihmiset aina taida oikein muistaa, että suurin osa tyynenmeren pienistä saarivaltioista on todella köyhiä ja niissä nyt ei aina fasiliteetit ole mitä parhaimpia. Varsinkin jos matkustelee niillä aivan pienimmillä saarilla ja vähän pienemmällä budjetilla. Mutta me nautittiin! :)

Aucklandissa meillä oli 3 yötä aivan kaupungin keskustassa Jucy Hostellista ja viimeiseksi yöksi päätetiin tulla jo lähemmäksi lentokenttää samaan hotelliin, jossa jo aikaisemmmin oltiin. Oltiin myös jätetty siihen samaan hotelliin meidän lautakassi ja matkalaukku säilytykseen Fidzin loman ajaksi. Aucklandissa meillä oli ohjelmassa luvassa viimeisten shoppailuiden tekeminen, pankkitilin yms. lopettaminen ja mikä parasta Circus Du Soleil. Lauantai vietettiin shoppailun merkeissä ja taas tavaraa vain tuli lisää! Sunnuntaina sitten oli pitkää odotettu sirkus. Mari-Eliina oli jossain vaiheessa Wanakassa bongannut, että meidän vikana viikonloppuna Aucklandissa on maailmankuulu sirkus Circus Du Soleil ja ostettiin sinne liput jo hyvissä ajoin. Sirkus paikalle ajeltiin bussilla. Sitten se esitys alkoi, joka kestikin 2 tuntia. Täytyy kyllä sanoa, että ei kumpikaan ole ikinä ennen ollut niin mahtavassa sirkuksessa. Oli vaikka minkä laista akrobatiaa, kiikkumista ja keikkumista ja vaikka mitä. Aivan mahtava SHOW! Viimeinen päivä Aucklandissa sitten hoideltiin kaikki muut asiat ja otettiin rennosti.

Tänään sitten alkaa meidän reissun viimein osa. Kotiin paluu! Ihan hullua. Tuntuu kuin oltaisiin matkaan lähdetty eilen, vaikka onhan siitä jo vähän vajaa vuosi. Aika vain on mennyt niin nopeasti, mutta on kyllä kiva myös palata kotiin. On tämä reissaaminen kuitenkin aika väsyttävää ja mitä lähemmäksi kotiin paluu tuli sitä enemmän sitä odotti.

Aivan mahtava reissu, aivan mahtavia ihmisiä ja uskomattomia kokemuksia. Kiitos Uusi-Seelanti! Nyt on yksi haave toteutettu ja seuraavaksi voi ottaa seuraavaa haavehärkää sarvista kiinni. Tosin sitä joutuu ehkä vähän vielä miettimään…

Ville ja Mari-Eliina

Auckland Airport IBIS

New Zealand