Perjantai aamuna meitä odottikin hostellin respassa pankista tulleet kirjeet. Napattiin ne matkaan ja eikun pankkiin tiliä avaamaan. Matkalla käytiin katsomassa paikka, jossa lauantainaisin on Auckland City Car Fair. Tili ja nettipankkki saatiin avattua ja väliaikaisaet pankkikortit matkaan. Loppupäivä otettiinkin sitten rennosti.

Lauantainaamuna herättiinkin jo hyvissä ajoin, että ollaan jo heti 9 jälkeen autoja katsomassa. Käveltiin paikan päälle ja aluksi näytti, että ei täällä ole meille mitään sopivaa. Muutamia autoja katseltiin, mutta ne ei oikein sytyttänyt. Oltiin jo pois lähdössä kun huomattiin yksi 1997 Nissa Primera. Ajettu 154tkm, tuore WOF, öljyt vaihdettu, uusi akku ja muutenkin näytti olevan ihan ok kunnossa, mitä nyt vähän muutamissa kohdissa maalipinnassa on sanomista (ei ruostetta), mutta eihän sitä maalilla ajeta vaan tekniikalla :) Myyjä oli Afganistanilainen mies, jolla auto oli ollut 3 vuotta. Vaikutti ihan rehdiltä kaverilta verrattuna muihin myyjiin, jotka olivat jostain arabi yms. maista. Käytiin vielä koeajolla ja hetki mietittiin vielä ostetaanko se. Sillä välin yksi saksalainen poika lähti sillä myös koeajolle ja kun hän tuli takaisin oltiin jo kaupat tehty. Olisi kuulemma hänkin ostanut sen :) Afgaanin kanssa postiin, jossa omistajan vaihdos tehdään. Hyvin simppeli lappu täytetään ja auto on vaihtanut omistajaa. Tämä maksaa 9NZD. Miehelle rahat kouraan ja auto oli meidän :) Siitä sitten tyytyväisinä ajeltiin hostellin pihaan ja käytiin maksamassa vuorokaudeksi parkkimaksu. Mentiin vielä kävellen kaupunkiin kyselemään pankistamme vakuutusta, joka muuten ei ole pakollinen täällä. Vakuutus vaikuttu edulliselle, mutta sovittiin, että laitetaan maanantaina emailia jos otetaan se, koska haluttiin vielä käydä maanantaiaamuna kysymässä paikalliselta autoliitolta myös vakuutusta.

Sunnuntaiaamuna Villellä oli voimat ihan pois ja jo viikonkestänyt kurkkukipu tuntui vain pahentuneen. Siinä sitten tuumittiin, että nyt kun on saatu kaikki asiat hoideltua ja tarkoitus jatkaa matkaa maanantaina niin nyt varmaan olisi ihan hyvä käydä lääkärissä, jottei se ainakaan pahemmaksi enää menisi. Respasta kyselemään lähintä päivystävää ja hirveä puhelinrumba, jotta päästiin oikealle terveysasemalle läpi. Kävellen lääkäriin, joka olikin ihan lähettyvillä. Lappujen täyttö, hoitajan esitarkastus ja reilun tunnin odotus lääkärille. Lääkärillä menikin ehkä minuutti ja totesi kurkun olevan tulehtunut. Antibioottiresepti kouraan, apteekkiin ja hostellille laittelemaan tavaroita valmiiksi huomista lähtöä varten. Hostellilla meille kerrottiin, että meidän täytyy siirtää autoa, kun oltiin parkkeerattu se työntekijöiden ruutuun, jotta se on maanantaiaamuna vapaa. Mentiin autolle ja ihmeteltiin miksi ovet eivät auenneet kaukosäätimestä?! Eivät olleet kuulemma auenneet myöskään aamulla kun Mari-Eliina oli käynyt uuden parkkilapun viemässä. No avaimella ovet auki, avain virtalukkoon ja….. MITÄÄN EI TAPAHDU, EI SITTEN MITÄÄN!!! VOI V***U!!! Jes, olipas se hyvä auto. Ville soittamaan myyjälle, ja selittämään koko juttu. Mies oli vain, että "trust me bro, I have never had any problems with the car", niimpä vissiin, paskan möit meille. Mies oli jopa kerennyt jo Wellingtoniin asti. Käytiin sitten työntämässä auto toiseen ruutuun ja samalla tutkittiin oliko meillä jäänyt jokin laite päälle. Ilmeisesti lauantaina, joku oli laittanut peräkontin sisävalon päälle ja aurinkoisena päivänä ei sitä sitten huomattu ja akku ilmeisesti tyhjäksi. Onneksi pihassa oli yhden taksikuskin auto, joka oli joutunut jäämään yöksi hostelliin kun, jotkut oli yrittänyt sen ryöstää Aucklandissa ja hajottaneet ikkunankin autosta samalla. Sattumalta tämä taksikuski oli ulkona tupakalla ja eikun kysymään onko sillä käynnistyskaapeleita. Olihan sillä ja kaapelit kiinni autoon. Annettiin hetken lautautua ja starttaamaan, nyt jopa virrat tuli päälle mutta auto ei muutakin inahti vähän. Kokeiltiin monta kertaa ja ei starttaa. Onneksi Ville huomasi, että starttikaapelin toinen johtohan oli melkein poikki, taksikuski painamaan johtoa, että saisi kunnon kosketuksen ja hurrr. Auto lähtikin heti käyntiin :) eikun ajelemaan, jotta akku latautuisi. Huh sitä helpotuksen tunnetta, ehkä auto onkin hyvä...

Maanantaiaamuna oltiin sitten sormet ristissä, että auto suostuisi lähtemään käyntiin. No hyvinhän se lähti, ei mitään ongelmia, eli siis se kontin lamppu oli todellakin imenyt akun ihan tyhjäksi. Aamulla käytiin vielä autoliitolla kysymässä vakuutusta, mutta eivät myy niitä muille kuin maan kansalaisille. Otettiin kuitenkin tieturva, jotta jos joskus on ongelmia niin voidaan aina soittaa apua. Hostellille kirjautumaan ulos, kamat autoon ja pankin tädille maili, että otetaan se vakuutus sieltä. Samalla buukattiin kahdeksi seuraavaksi yöksi majoitus Whangareista, jossa meidän reissun seuraava stoppi tulee olemaan.

Matka jatkuu…. ja lisää tarinaa myöhemmin.

Ville ja Mari-Eliina

Whatuwhiwhi TOP 10 Holiday Park, Unit 22

Karikari Peninsula