Niin sitä aamulla hurautettiin autolla laivaan ja kannelta vilkutettiin heipat Pohjois-Saarelle. Tulihan sitä melkein 9000 km ajeltua ristiin rastiin. No mutta 3,5 tunnin laivamatka Etelä-Saarelle menikin erittäin hyvin. Oltiin melkein koko matka kannella ja yritettiin pongata delfiinejä. Niitä ei näkynyt, mutta maisemat kyllä muutoin oli mahtavat ja oli mukavaa olla merellä :) Niin ja se lämpö ja aurinko joka meitä Pictonin satamassa odotti. Ihanaa kesä tuli jälleen :)

Pictonista otettiinkin suunnaksi heti Blenheim johonka oli vain puolentunnin ajomatka. Vaikka Picton vaikutti kivalle paikalle, niin syy nopeaan liikkumiseen oli Nissanin "katsastus", sekä Solscape tuttavan tapaaminen. Täällä autoille tehdään turvatarkastus puolivuosittain. Hetken kiertelyn ja kaartelun jälkeen pienellä jännituksellä mentiin paikalliselle Autoliitolle. Tiedettiin jo mentäessä, että ainakin pakoputki pitää korjata, koska sen pörinä oli jo muutaman viikon ajan pahentunut, mutta kaikki muu mahdollinen olikin arvoitusta. Pakoputkikun oli jo muutaman viikon verran jo pitänyt sen verran mureaa ääntä ettei ihan joka paikassa kehdannut kaasua painaa. Meidän onneksi saatiin katsastusaika jo seuraavalle päivälle ettei sen pidempään tarvitse jännittää. Täällä näitä katsastus eli WOF:in (Waranty Of Fitness) voi melkein joka korjaamo tehdä mutta sen lisäksi on ns. "puolueettomia" paikkoja kuten Autoliitto, jotka tekevät vain tarkastuksen. Korjaamolla WOF:in tekemisessä voi tulla pieniä ongelmia, koska joissain paikoissa varsinkin reppureissaajia kusetetaan kylmän viileästi. Ne tarkastaa auton ja yllätäen autossasi onkin tätä ja tuota vikaa jotka pitää korjata. Eikun viimeisetkin rahat pois jo rahattomilta kuleksimasta, no mutta hei, voi ne olla niin armollisia että itse 29 dollarin tarkastuksesta ei tarvitsekaan maksaa mitään. Tästä syystä me maksettiin n. 10 dollaria enemmän ja teetettiin tarkastus Autoliitolla. On ainakin niin puolueeton kuin voi olla. Ja jos auto ei ekalla kerralla mene läpi niin uusintatarkastus on ilmainen, kunhan sen tekee 28 päivän sisällä :)

Yöksi lähdettiin läheiselle DOC leirintäaueelle, joka olikin kausityöläisiä (yllättäen Saksalaisia) täynnä. Bleinheimissä on viinitarhoja pilvinpimein ja siellä missä kausitöitä siellä on myös reppureissaajia. Toivottavasti me emme joudu tekemään kausitöitä vaan löydämme "oikeita" töitä. No niiden aika on sitten tuossa vähän myöhemmin :) Aamulla kuitenkin auto katsastukseen. Tarkastajan hyvin huolestuneiden ilmeiden ja hyvin pitkän ajan auton alla ja etenkin renkaiden ympärillä pyörimisen jälkeen jännitys tiivistyi!? Lopputulos olikin meidän onneksemme hyvä. Ei tarvinnut kuin vuotava pakoputki korjata sekä pari polttimoa oli palanut. JEE!! Siitä sitten vietiin auto tien toisella puolella olevalle korjaamolla, jossa laittoivat vähän hitsiliimaa putkeen ja uudet polttimot. Uusintatarkastuksen jälkeen tuulilasiin napsahtikin uusi WOF-tarra. Toivottavasti seuraavakin tarkastus menee yhtä huoletta, koska sen aika on juuri ennen kuin auto pitää myydä… Aurinko kuitenkin paistoi ja koko päivä oltiin kaupungilla auton ollessa korjaamolla. Seuraavaksi yöksi otettiin vähän kaukaisempi DOC paikka, jospa siellä olisi vähän rauhallisempaa. Paikka olikin aivan ihana. Se oli pienen lahden rannnalla ja vesi oli lämmintä ja siellä oli vain niin ihanaa. Päätettiinkin olla siellä sitten pari yötä jotta saadaan nauttia oikein kunnolla. Viimeiseksi yöksi hypättiinkin takaisin kaupunkiin, koska tarvitsimme sähköä, jääkaapin ja pyykin pesuakin oli luvassa. Illalla vielä vaihdeltiin kuulumiset ja reissuvinkit saksalasityttö Lynnin kanssa.

Matka jatkui Pictonin kautta Marlborough Soundseille, eli onko ne nyt vuonoja vai mitä. Tie oli taas hyvin kapea ja se kulki pitkin meren rantaa vuoren rinteellä. Pyörittiin sillä alueella sitten kolme päivää. Vesi oli ihanan turkoosia ja pienet rannat uskomattoman hienoja. Seuraavaksi suunnattiin Nelsoniin. Oltiin jo viittä vaille jäämässä sinne yöksi, mutta sitten hetken tuumailun jälkeen otettiinkin pikaiset ritolat sieltä. Matkaan Nelsonista tarttui mahan täydeltä Fish 'n Chipsejä ja kassillinen ruokaa. Loppuviimein päädyttiin Motuekaan yöksi joka oli jo ihan Abel Tasmanin kansallispuiston vieressä jonne oltiin suunniteltu menevämme. Aamulla lähdettiin sitten suunnittelemaan Abel Tasmanin reissua paikalliselle I-sitelle. Sieltä sitten buukattiin seuraavalle aamulle vesitaksikyyti puoleen väliin kansallispuistoa, josta sitten käveltäisiin takaisin lähtöpisteeseen. I-siteltä lähtiessämme huomattiin yksi ulkoiluvälinekauppa, jossa näkyi olevan loppuunmyynti. Sieltä sitten matkaan tarttui Mari-Eliinalle muutaman kauden vanhat Elanin laskettelusukset, monot ja sauvat. Hintakaan ei päätä huimannut, kaikki yhteensä 200 dollarin (n. 120€) käteisalennuksella. Näiden lisäksi matkaan tarttui lumiketjut autoon 30 dollarin hintaan. Taisi nuo rahat mennä kyllä ohi kirjanpidon :) Yöksi ajeltiin vielä vähän lähemmäksi Tasmania, Kaiteriteriin. Holiday Park oli aivan upean rannan vieressä ja siinäpä se loppupäivä sitten hurahti.

Aamulla sitten hypättiin vesitaksin kyytiin. Se vei meidät Torrent Baylle, joka on noin puolivälissä Abel Tasmanin kansallispuistoa. Jotenkin tätä kansallispuistoa hehkutettiin joka paikassa, että kuinka upea se on ja varsinkin sen rannan tuntumassa menevä vaellusreitti, joka kuvien mukaan kulkisi pitkin hienoja rantoja. No tietenkin meillä oli kovat odotukset sen suhteen. Torrent Bay johon meidät jätettiin olikin oikein hieno. Kiva ranta jota pitkin vaellusreitti kulki. Sen jälkeen reitti olikin meille oikeastaan pettymys. Se kulki suurimmaksi osaksi puskissa, joista ei oikein nähnyt mitään. Muutamille rannoille sitten oli omat polkunsa ja me käytiin muutama niitä katsomassa. Yhdellä syötiin eväät ja uitiin. Kaikkiaan meille matkaa kertyi päivän aikana n. 15 km, joista 14 oli meille pettymystä. Olihan ne rannat kyllä todella upeita ja maisematkin välillä hienoja, mutta siinäpä se oli. Onneksi sentään keli suosi meitä ja loppuviimein päivä olikin ihan onnistunut. Ilalla vielä sitten ajeltiin sen kansallispuiston toiselle puolelle DOC leirintäalueelle. Aamulla vielä ennen lähtöä Ville kävi kävelemässä muutaman tunnin kävelyn Harwoods Holelle. Se on Uuden-Seelannin syvin pystysuoraan tippuva kaivos, siis iso reikä maassa, joka tippuu 176 m suoraan alas. Ihan hieno luonnontekele taas.

Matka jatkui kohti Farewell Split niemeä. Joka muuten muistuttaa Kiwilinnun nokkaa. Pääsy sinne niemen päähän olisi taas vaatinut suuren määrän dollareita, joten passattiin se tällä kertaa. Jäätiin kuitenkin siihen ihan viereen Whararikiin yöksi. Tällä kertaa meillä oli onni matkassa. Kirjautuassamme sisään ekokämpingalueelle, meille kerrottiin, että jos kiirehditään niin keretää vielä näkemään vauva hylkeitä vieressä olevalla rannalla. Ne kun ovat rantakivikossa olevissa altaissa leikkimässä laskuveden aikaan, joka oli juuri lähdössä taas nousemaan. Siitä sitten äkkia tossua toisen eteen ja hylkeitä bongaamaan. 20 minuutin kävelyn jälkeen ne löydettiinkin. Olihan ne ihan leikkisiä kavereita ja nähtiin muutama isokin hylje samalla reissulla. Sieltä meidän matka jatkui länsi-rannikkoa pitkin alaspäin, mutta siitä seuraavassa tarinassa...

Mari-Eliina ja Ville

Seal Colony TOP10 Holiday Park

Carters Beach, Westport