Infected Mushroom - See Me Now

Päivän yksinvaeltelun jälkeen löysin tieni Ghan junaan. Kyseessä on siis lähes turistinähtävyys paikallisella mittakaavalla. Nimi junalle tulee "Afghan Expressistä", jolla paikalliset kutsuivat sitä koska ennen raiteiden rakentamista koko 3000km Adelai-Darwin välistä liikennettä hoitivat Afgaanit, kameleiden vetäminä. Koko ratapätkä Alice Springsistä Darwiniin ei edes ole kuin ehkä 7 vuotta vanha. Nykyään siis väliä Adelaide-Darwin pääsee kulkemaan The Ghan junalla johon saa ostettua hyyyvin erilaisia ja eri hintaisia lippuja. Ite maksoin 215 dollaria, johon sisältyi vain vähäsen Vr:n businessluokkaa isompi penkki eikä mitään muuta.

Hyvin oli jaloille tilaa kyllä! Meinasin ottaa Tuomon jättämän kaljan mukaan junaan mutta juuri kun oltiin nousemassa sisään tuli kuulutus jotenkin tähän tyyliin "bringing alcoholic begevages in to the train is stricly prohibited and will be fined". Vielä Kata Tjutan sakot mielessä, otin hyvin nopeasti kaljan pois laukusta ja heitin roskakoriin.

Erilaisia lippuvaihtoehtoja junaan olisi ollut useita: makuuhyteistä, golden ja platinimun lippuihin joihin sisältyi ruokailuja, juomia, oma palvelija tai mitä ikinä ny keksii pyytää. Tämmöisestä lipuista saa pulittaa jopa 1800 dollaria tuolle samalle välillä. Idea koko junassa on se, että se pysähtyy vähän isommissa kylissä muutamaksi tunniksi, jolloin tarpeeksi kalliin lipun ostanut henkilö voi vaan astua junasta pois ja valita yhden kahdesta tai kolmesta nähtävyydestä mitä kyseisessä kaupungissa on. Senkun hyppää bussiin niin bussi vie kohteeseen ja tuo takaisin ennenkuin juna lähtee jatkamaan matkaa. Valitettavasti meikäläisen lippuun ei mitään matkoja kuulunu.

Vaikka kuinka oli hieno turisti juna niin eräs todella ärsyttävä asia tuossa junassa oli se, että sielä oli tasan kaksi sähköpistoketta per vaunu, toinen vessassa ja toinen suihkussa... Osa junamatkasta menikin siis vessan edessä päivystäen ja lataillen läppärin akkua :D

Kuten jo etukäteen mainitsin sain tehdä saksalaistädin kanssa lisää tuttavuutta junassa. Nimittäin hän istui käytävän toiselle puolelle meikäläisen viereen. Kyseessä oli kyllä varsin omituinen, liikaa aurinkoa ottanut, katutyöntekijän meikit naamalla häseltävä vanhempi naishenkilö, jolla oli päivänselvästi adhd tai joku muu keskittymishäiriö joka oli jäänyt pahasti hoitamatta. Täti varasi heti kerrasta kummatkin penkit kamoinensa ja tuumasi, että toivottavasti hänen viereensä ei tule ketään. Noh, kesti ehkä minuutin verran kun joku Aussinainen tuli siihen, että "excuse me this is my seat". Aussin oli vähän vaikea istua paikalleen koska täti oli ehtinyt rakentaa oman pisan kaltevan tornin kaikista matkalaukuistaan kyseisellä paikalle. Tähän Täti vaan tuumasi huonolla englannilla, että "hmm maybe you could go somewhere else, look I have all my stuff here and..". Aussi ja saksalainen väittelivät hetken aikaa kumman pitäis siirtää kamojaan ja mihin. Tähän väliin tulee joku henkilökunnasta kysymään, että mikäs ongelma täälä on. Aussi alko jo hiiltyä tosissaan tähän saksalaiseen ja pyysi saada toisen paikan. Henkilökuntatyttö tuumasi, että ei se kyllä onnistu, heidän olisi istuttava omilla paikoillaan kunnes juna lähtee ja varmistuu, että mitkä paikat ovat vapaita ja mitkä eivät. Tähän kummatkin tuhisivat hetken aikaa kunnes saksatäti suostui siirtämään tavaroitaan ja he istuivat kummatkin paikoilleen tuijottaen hiljaa edessä olevaa selkänojaa. Kyseessä oli niin sanottu ultimatun-awkward moment ja kumpikin odotti vaan hiljaa, että pääsisi toisistaan eroon. Noh, juna lähti ja Aussi otti kamansa kolmessa nanosekunnissa ja suunnisti toiseen päähän vaunua ja varasi sieltä itselleen oman kahden penkin kommuunin. Saksatäti ryhtyi ihmettelemään, että ompas junassa vähän porukkaa ja kyselin hänen takana olevilta matkustajilta jotain typeriä heidän matkasuunnitelmistaan ja haukkui muutaman heidän näkevänsä kohteen. Heillä paloi hihat tätiin noin 3 minuutissa. Noin 10 minuutin häseltämisen jälkeen saksatäti otti kamansa ja siirtyi aika lähelle aussityyppiä vaunun etuosaan, josta löyty kaksi paikkaa joiden takana ei ollut ketään. Hän purki tavaransa sinne ja pyysi junan henkilökuntaa tarkistamaan, olisiko tämä hyvä paikka hänelle ja voihan hän tässä olla kun näin hän ei sitten häiritse takana olevia kun hän nukkuu ja pla pla pla, selitti kovaan ääneen miten aikoo reissun viettää. Näen samaan aikaan kun Aussinainen nostaa päätään penkistä ja katson hänen ilmettään kun hän tajuaa, että saksalaisnainen on siirtynyt noin kolmen penkkirivin päähän hänen taakseen. Priceless!

Meikäläisen takana istui Angus. Angus on Melbournesta kotoisin oleva Brisbanessa nykyisin asuva juristi, jolla on Suomalainen tyttöystävä Elli joka on tällä hetkellä töissä Pietarsaaressa. :D Hän oli viime vuonna käynyt talvella suomessa ja meillä olikin siis, jopa muita matkustajia häiritsevän paljon, puhuttavaa suomesta, saunomisesta, afterski-kulttuurista ja avannoista. Hän oli töissä aboriginaalien asioita ajavassa lakifirmassa ja hän kertoi, että tosiaan suurin osa aboriginaaleista on aivan järkevää ja sivistynyttä porukkaa. Ongelmapesäkkeitä on juuri nämä Alice Springsin kaltaiset outbackikaupungit, joissa valkonaama on tuonut paheensa monta tuhatta vuotta rauhassa aikaansa kuluttaneiden aboriginaaliyhteisöjen saataville. Suurimmat keissit käydään kuulemma tällä hetkellä maanomistusoikeuksista. 1992 oli eka keissi, jossa Australian valtio ensimmäisen kerran tunnusti, että Australian mantereella oli asunut joku muu ennen heitä. Tämän jälkeen maanomistusoikeudenkäyntejä on käyty kasvavissa määrin ja viime vuonna niitä oli kuulemma laitettu vireille jo 5. Siinähän se aika meni nopeasti oppiessa kaikenlaista, josta väsymyksen takia unohdin suurimman osan jo ennen seuraavaa aamua. Kerroin myös tulevani tällä reissulla vielä Brisbaneen jossain vaiheessa ja Angus lupasi viedä meikäläistä kierrokselle sitten kun sinne asti pääsen. Sitä odotellessa!

Seuraavana päivänä juna pysähtyi Katherineen. Parempi osaiset lähtivät busseineen katsomaan lisää gorgeja ja waterholeja (Kiviä ja vettä) kun taas meikäläinen ja ehkä pari kymmentä muuta pönötettiin asemalla eikä oikein tiedetty mihinpäin sitä voisi suunnata. Onneksi saksalaistäti pyyhälsi meikäläisen ohi tässä kohtaa ja totesi, että hänellä on tämmöinen hyvä kirja joka sanoo, että tässä lähellä on Katherine Hot Springs, jossa voi uida lämpimässä uomassa. No sehän kuulosti meikäläisen korvaan täydelliseltä, olihan meillä aikaa melkein 4 tuntia tehdä jotain ja katsoin kartasta, että sinne on noin 4km. Saksalaistäti ilmoitti menevänsä taksilla mutta minä kerroin juoksevani! Enhän ollut urheillut mitään varmaan kolmeen viikkoon! Niinpä palasin vaunuun vaihtamaan thongssit eli flipflopit lenkkareihin, täytin vesipullon ja lähdin juoksemaan.

Löysin myös Pohjois-territoriomatkan ensimmäiset krokotiilikyltit!

Lämpötila oli muuten selvästi noussut sitten Alice Springsin! Oltiinhan jo 1200km lähempänä päiväntasaajaa. Lämpötila taisi olla jotain 35 paikkeilla, joten juoksuaskeleet aiheuttivat varsin suuren hiki-niagaranputouksen selkääni pitkin! Olin siis varsin onnellinen kun löysin kuumat lähteet.

Goproosta oli akku loppunut mutta onneksi mulla oli mukana Nokian ekstra paristo, jolla sain sen verran latailtua sitä, että pystyin ottamaan muutaman videon ja kuvan. Paikka oli nimittäin juuri goprolle tehty!

Paikalle sattui myös paljon eurooppalaista nuorisoa, joiden kanssa oli oikein mukava pulikoida tunti tai pari. Kyseessä ei nyt mikään kuumalähde ollut, veden lämpötila oli ehkä 30 astetta mutta se oli aaivan riittävä takaamaan leppoisan rentoutumishetken britti-saksalais-hollantilaishenkisen pääasiassa tytöistä koostuvan porukan kanssa. Top kolmeen siis Australiakokemuksista ehdottomasti!!!

Pulikoinnin jälkeen kipaisin takaisin junalle ja mietin itsekseni, että ONNEKSI LÄHDIN enkä jäänyt vaihtoehtoisesti kököttämään junaan.

Kuten kuvasta näkyy Ghan juna ei edes oikeasti vetänyt meitä vaan se hengaili mukana muiden vaunujen tyyliin kun uudempi juna johti letkaa :D

Juna jatkoi seuraavaksi kohti Darwinia ja matkalla näin vaikka mitä jännää: villin aasin keskellä viidakkoa, kolmen metrin termiittikekoja, metsäpaloja, miljoona erilaista lintua ja hervottoman makean auringonlaskun.

Perillä, 1500km ja 24 tunnin jälkeen asemalla meikäläistä odotti Shaunin porukat David ja Donna. Lähdimme siis asemalta kohti heidän kotiaan Palmerstoniin. Darwin on siis pohjoisterritorion pääkaupunki mutta sielä on vain noin 125 tuhatta asukasta. Palmerston on Darwinin lähiö missä on noin 25 tuhatta ihmistä eli kokonaisuudessaan ei mitään järin suuria paikkoja. David on vesipoliisi ammatiltaan ja seuraavana päivän oli mahdollisuus päästä partioimaan Barramundi-kalastajia läheiselle joelle, joten mentiin aikas aikasin nukkumaan, jotta jaksoi sitten seuraavana aamuna herätä aikaisin.

Homma oli aikas leppoista! Käytiin kysymässä kalastajilta kalastusluvat ja kurkkaamssa heidän kylmälaukkuihinsa, että he eivät ole ottaneet alamittaisia tai kiellettyjä lajeja ylös vedestä.

Siinä samalla tsiigailta krokotiilejä ja miljoona erilaista lintua. Positiivinen yllätys oli, että tuolla joella varikset on korvattu täysin haukoilla ja kotkilla, jotka olivat todella mahtava näky verrattuna siihen ainaiseen rääkymiseen mihin on tottunut Etelä-Australiassa.

Niin Darwinissa on muuten talvi menossa. Lämpötila huiteli pari ekaa viikkoa 26-36 välillä mutta nyt se on laskenut jo 20 ja 30 välille. Näin talviaikaan ei Darwinissa sada tippaakaan vettä, joten jokainen päivä on takuuvarmasti aurinkoinen tai sisältää maksimissaan pari hassua pilveä. Joku oli saanu hienon kalanki!

Reissu makein hetki oli kun yritettiin käydä ottamas lähikuvaa vähän isommasta krokosta. Mulla oli suuuuuria vaikeuksia saada upittua tuo goproolla kuvattu video tänne ja sen takia tää viivästykin pari päivää tämä kirjottaminen. Mutta mikäs tässä ku ei oo mitää muutakaa tekemistä ja koko päivä aikaa tehdä niitä.

Näin talvella krokot tulee pois vedestä lämmittelemään kuivalle maalle koska veden lämpötila alkaa olla liian kylmä niille. Yritettiin sitten tosiaan päästä vähäsen lähemmäs krokotiilia ottamaan kuvia, jolloin David vahingossa kaasutti kun hän yritti peruuttaa ja näin vene kolahti sitten puuhun ja krokotiili sujahti takasin jokeen. Kyllä siinä jonkun verran sydän pumppas kun 3-4 metrin villi krokotiili sujahti veteen kahdessa sekunnissa.

Täälä nämä päivät sujuu aika rutiininomaisesti päivästä toiseen. Päivällä käyn vähän kaupungilla tai palmerstonin kirkolla kattelemassa paikkoja, ehkä jopa wave poolissa uimassa tai Palmerstonin ilmaisessa Water Parkissa vähän pulikoimassa. Kun ilta saapuu käyn vähän juoksemassa, jonka jälkeen tehdään yhdessä ruokaa, istutaan pöydän ääressä, syödään ja juodaan tunti pari, jonka jälkeen David ja Donna menee nukkumaan. Sen jälkeen minä juttelen facebookissa kotopuoleen tai katselen jonkun leffan ja menen itsekin nukkumaan. Seuraavana päivänä sama rutiini toistuu uudelleen ja uudelleen :D

Ainakun Davidilla on vapaapäivä niin se vie mua vähän kiertoajelulle ympäri kaupunkia. Eräs näistä päivistä suuntautui rannalle(jonka vieressä "sattui" olemaan nudistiranta) katsomaan rapuja.

Daft Punk - Robot Rock

Rannalla oli sadoittain soldier rapuja. Nimi tulee siitä, että ne liikkuu tollai joukoittain.

Rannan jälkeen mentiin käymään sotamuseossa. 1942 japanilaiset tuli ja pommitti koko darwinin suurinpiirtein maantasalle. Tämä on käytännössä vissiin ainut kerta ku Australiaan mantereella on koskaan kukaan hyökänny.

Yllä oleva tankki on Japanilaisen hävittäjän varatankki. Niissä oli myös alla näkyvät suoraan star warssista kopsatut (tai toisinpäin) turrettipesäkkeet.

Sitten sielä oli kaikenmuunlaistaki sotaromua.

Sitte oli vertailu Japsien, amerikkalaisten ja Australialaisten käsiaseista.

Seuraavalla Davidin Turistimatkojen kierroksella käytiin ampumaradalla ja kaupunkikierroksella.

Darwinissa ei missään muualla saa mennä uimaan krokotiilien ja meduusojen takia kuin kuvassa eläkuvassa näkyvällä alueella. Darwinin vesissä on huimat määrät Box Jellyfishejä, jotka tappaa ihmisen kuin ihmisen 2-3 minuutissa. Box jellyfishi ei tarvi olla edes elävä vaan kuolleen meduusan lonkerotkin tekevät ihan yhtä paljon damagea. Jos semmonen lonkero koskee suhun niin se käytännös halvauttaa sun koko kehon. Ajatukset kyllä pelaa mutta et pysty liikuttamaan käsiä, jalkoja etkä edes keuhkoja eli käytännössä hukut vaikka et olisikaan enää vedessä. Krokotiilit taas on rauhoitettuja eikä niillä ole varsinaisia vihollisia luonnossa. Tästä syystä niitä alkaa olla aivan julmettuja määriä Australian pohjoisrannikolla. Ja ne kun ovat siitä kivoja, että ihmisen ei välttämättä tarvi mennä edes veteen joutuakseen krokon syömäksi vaan riittää, että nukut teltassa veden lähistöllä niin se tulee hakemaan sut sieltä sillä välin kun vetelet hirsiä. Davidin taistelupari kertoikin, että muutama viikko sitten he olivat ampuneet erään krokotiilin ja kaivaneet pienen tytön ruumiin palaset sen vatsasta kun tämä tyttö oli kavereineen mennyt uimaan billabongiin eli pieneen lätäkköön joita syntyy jokeen kun se kuivuu näin talvikaudella. Aika vaihtelevaa duunia siis tuo Vesipoliisina oleminen :D

Lahden toisella puolella oli kovat mettäpalot.

Sain ampua 4 erilaisella kiväärillä mutta ainut millä mä osuin tauluun oli se missä oli oikea tähtäin. Säälittävää touhua siis meikäläisen osalta.

Kaks viikkoa oon siis nyte viettäny täälä ja vielä olis 10 päivää jäljellä. Shaun tulee sunnuntaina ja katsotaan mitä kivaa sitä sitten keksii. Ennen sitä tiedossa on loputon määrä auringonottoa ja roskien keräämistä altaasta :D

Täälä on tosiaan näin talvellakin suomalaisen makuun aika pakahduttavan kuuma! Onneksi huoneessa on ilmastointi, joten nukkuminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia. Yölämpötila on valitettavasti kuitenkin laskenut jo alle kahdenkymmenen sinne 18-19 asteen paikkeille ja David ja Donna on nyt sitä mieltä, että alkaa jo olla niin kylmä, että ei voi enää mennä uimaan tonne takapihan altaaseen. Altaan lämpötila pitäisi kuulemma olla sielä 26-28 asteen paikkeilla, että siellä on mukava polskutella. Noh kyllä se mulla vielä hetken ainaki menee.. :D