Pistä soimaan: Kotiteollisuus - Maailmanloppu

Eli viimeksi päästiin miljoonan vastoinkäymisen kautta vihdoin Simpsons Gapille, jossa piti olla camppervan porukalle kaikki mitä vain keksii tarvita. Harhakuvitelma kuitenkin murskattiin hyvin äkkiä kun huomasimme National Park-kyltit ja kämppinginkieltokyltit. Ei se auttanut muutakun nuudelien lämmittämisen jälkeen jatkaa matkaa. Noin 8km jälkeen päästiin taas päätielle ja edessä oli illan tärkein päätös: kääntyäkkö oikealle, joka on poispäin Alicesta vai kääntyä vasemmalle ja toivoa, että jommasta kummasta löytyisi mahdollinen rekkamiesten levike, jossa voitaisiin nukkua viimeinen yö vanin kanssa. Kello oli siis noin 12 yöllä, päivän aikana oli tullut syötyä noin 2 nuudelipakettia ja ajettu 500km, josta 150 tultiin 60km/h koska haluttiin varoa mahdollisia kenguruita ja muita elukoita. Meidän vakuutuksemme kun ei ollut voimassa pimeän aikaan. Oli siis pilkko pimeää ja olimme juuri ajaneet Alicesta tänne ja joku sanoi hämärästi muistavansa, että ei ollut kyllä nähnyt yhtään reststoppia tossa 25km pätkällä. Päätimme siis kääntyä oikealla, pois päin Alicesta ja onneksi teimme näin. Noin 100m jälkeen tiensivussa näkyi levähdyspaikka!!!! Ei muutakun vaunu parkkiin, kaljat käteen ja pitämään palveria päivän tapahtumista. Olihan päivän aikana sattunut muutama vastoinkäyminen: herätty ennen auringonnousua katsomaan auringonnousua jota ei tullut, kaasu loppunut keittimestä, grilli poissa käytöstä, Ulurun kiipeäminen kielletty, otettu sakot Kata Tjutalla, melkein sulatettu mazdan mäntä kiinni moottoriin, autettu aboriginaaleja keskellä yötä, ajettu ziljoona kilometriä pimeässä ja päästy vihdoin leirintään, jossa ei saanutkaan leiriytyä. Kyllä siinä kohtaa mazdan takapenkeillä jo vähän hymyäkin löytyi ja olihan meillä vielä muutama kaljakin jäljellä! Aamulla sallittiin itsemme herätä sitten kun tai jos aurinko sattuu nousemaan ja herättämään meidät.

Uskomatonta, että sitten tuona aamuna se aurinko sitten päätti ruveta paistamaan! Aamulämpötilakin oli varmaan 10 astetta korkeampi kuin Ulurun pellolla tai ainakin siltä se tuntui!

Ei yhtään huomattu millaseen paikkaan illalla auto parkkeerattiin, joten näkymät olivat varsin positiivinen yllätys! Kyseessä siis MacDonnell Rangen ekat vuoret.

Ja täytyy sanoa, että ghost gumtreetki oli paljon makeemman näkösiä tuola kuin Kings Canyonilla.

Tavoiteemme oli ajella seuraavaksi noin 90km päähän Early creek holelle eli vesireijälle.

Paikka oli just semmonen missä meidän olis pitäny olla koko reissu. Uimaranta, grillit toimi, ilmanen campperalue sekä Dingoja.

Pikkusen napakka sää ei meitä estäny vaan käytiin vielä uimassakin.

Kun ruoka oli mahas ja uinnit uitu lähettiin meidän viimeiselle kohteelle eli Simpson Gappiin.

Kyseessä oli ehkä se paikka mistä koko todds riveri, eli se joki joka menee keskustan läpi, saa alkunsa. Noh ei siinä joessa mitään vettä ollut kuitenkaan.

Paikka oli siis sama missä oltiin edellisenä iltana käyty paistamas nuudelit. Ihan mahtava paikka! Onneksi tuli käytyä. Sielä eli myös villejä black-footed rockwallabiesejäkin.

Yleensä ne on päiväsaikaan piileskelemässä mutta onneksi tällä kertaa niitä oli useampikin liikenteessä. Useampikin "do not walk outside the path"-kyltti löydettiin ja pysyttiin polulla tällä kertaa!

Eipä siinä sitten muutakun takaisin Aliceen putsaamaan ja palauttamaan autoa!

Tuomo teki jäätävän kovaa jälkeä pesurin kanssa!

Tuollasia maastureita oli muute joka paikas!

Kun päästiin kämpille niin heitettiin pihvit pannulle ja tehtiin kunnon hampurilaisateriat! Kyllä teki nannaa kaikkien niiden nuudelien ja muiden jälkeen!

Illalla käytiin team Canadan kanssa vielä kaljalla ja toivoteltiin hyvästit! Haikea olo tuli kyllä kun ei tiedä koska näkee Devonia, Eriniä tai Duncania seuraavan kerran. Ville ja Miikka nähtiin myös "viimeisen kerran" mutta uskon, että Ville ja Miikka tulee bongattua vielä jossain tampereen yössä aikas pian! Yöllä oltiin keskuspuistossa käyttämässä ilmaista wifiä jolloin paikalle pamahti semmoinen saksalainen ADHD täti, joka kyseli onko kukaan tulossa huomenna Ghan-junaan. No minähän olin. Kyseessä oli kyllä oikea puuma ja hänen silmistään pystyi näkemään liekin leimahduksen kun mainitsin, että olen tulossa samaan junaan. Kuten myöhemmin selvisi niin tulevaisuudessa sainkin nauttia lisää tämän tädin seurasta :D

Siinä he lähtevät! Meikäläinen jää yksin Aliceen. Päätänkin siis lähteä kaupungille näppäileen.

Löysin jotakin varsin mielenkiintosia romukasoja.

Kyseessä oli siis torstaipäivä ja kyseisenä viikonloppuna kaupunkiin oli tulossa Finke-ralli, joten sen tiimoilta kaupungissa oli useampikin mörssäriauto ja aavikkobugi.

Näin myös pisimmän rekan mitä oon ikinä nähny!

Kävin myös didgeridoo kaupassa. Halvimmat soittime lähti siitä 100 dollarin päältä. Onneks ostettiin Miikan kanssa Indonesiassa tehdyt versiot alennuskopasta 5-10 dollarilla :D

Löysin paikallisesta Opportunity shopista samallaiset lautaset ku mitä meillä on kotona! Made in China :D

Siinä kuva paikallisesta vankilasta ja alla vähän lisää poliiseja. Provinssi nimittäin jatkui Alicen keskustassa vieläkin ja kuulin, että Alicen poliiseja oli lisätty 100% viimeisen kahden vuoden aikana. Samaan aikaan kuulemma myös turistien määrä on romahtanut radikaalisti. Ihmeellista toimintaa..

Fiilis oli varsin absurdi kun istuin kivellä tuossa keskuspuistossa aboriginaalien pitäessä juhlia vieressä ja meikäläinen kuuntelee Cheekin uutta kesäkumibiisiä :DD Cheek - Jossu - feat. Jukka poika

Neljän aikaan lähdinkin suunnistamaan kohti Ghan junaa joka veisi minut Darwiniin pohjoisterritorion pääkaupunkiin 1500 kilometrin päähän salaman nopeasti eli vaivaisessa 25 tunnissa!