Monta kertaa suomessa muistan väittäneeni, että meikäläistähän ei asiakaspalvelutyöhön saa vaikka kuinka pakotettais. Ajatus väkinäisestä väkisin hymyilemisestä nostatti niskavillat pystyyn ja olin varma, että aina sitä löytyy joku toinen vaihtoehto vaikka sitten se siivoaminen ennenkuin uskaltautuisin koittamaan palvelemista. :D Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että Canberrassa ainoat opiskelijalle mahdolliset työpaikat löytyvät juuri asiakaspalveluhommista. Koko kaupunki kun pyörii pelkästään politiikan ja konsulttifirmojen ympärillä niin varsinaisia duunarihommia on todella vaikea löytää. Sitten päädyinkin kämppikseni Cenkin kautta vanhaan parlamenttitaloon hommiin. Pitkään kesti saada muutama kuva meikäläisen työoloista tänne mutta tässä niitä olis:

Siinä on meikäläinen Members Dining roomin baarissa.

Sekä pari kuvaa työkavereista.

Viimeiset päivät Canberrassa ennen tätä talvilomaan olivat varsin surulliset. Joka toinen päivä vietettiin jonkun jäähyväisiä ja joka toisena päivänä luettiin kokeisiin. Fredric oli ensimmäisenä ja sekös pisti harmittamaan. Miksi se jonka haluaa lähtevän viimeisenä lähtee tietenkin ekana. Noh käytiin viemässä Freddeä vähän Canberran Casinolle ja lähetettiin poika matkaan. Fredricin kaikki kaverit Sveitsissä joko seurustelevat tai ovat menossa naimisiin, joten Freddellä on kova hinku löytää itsellensä vaimoke. Hänen suunnitelmansa olikin reissata 3 viikkoa Etelä-Australiassa ja kohdata romanttisesta elämänsä nainen!

Ruotsityttöjen jäähyväiset olivat täynnä ohjelmaa sekä paikalla oli myös Ruotsi aiheinen quizwalkki joka me tietenkin voitettiin meidän ryhmän kanssa. Toki alla olevat kuvat ei oo mun ryhmäläisistä mutta nämä oli ainoat kuvat mitä löysin :D

Ja otettii kuva team Tasmaniastaki!

Sitten tulikin tiistai ja omat läksiäiset, jonka jälkeen muutamat ystävät vielä jäivät Canberraan odottamaan omia lentojaan. Uyen teki mahtavan kuvakollaasin myös illan halauksista! :D

Keskiviikkopäivänä heräsin, kävin hyvästelemässä ihmisiä, hoidin viimeiset juoksevat asiat, kävin ostamassa GoPro:n ja lähdin kohti Sydneyn kenttää, josta matkaisimme Tuomon kanssa lämmittämään (Eihän se sitten kauheen hyvin onnistunu..) Alice Springsiä muita varten ennenkuin he saapuisivat paikalle. Juuri sopivasti äitin lähettämä pakettikin ehti saapua ennenkuin poistuin Belconnenista.

Täytyy sanoa, että tässä kohtaa vatsassa oli niin paljon perhosia kun ajatteli, että seuraavat kaksi kuukautta sitä luultavasti ollaan reissun päällä ja nähdään enemmän asioita kuin mitä koko elämän aikana tulee enää koskaan näkemään. Bussi tiputti meikäläisen International lentokentälle mistä mun piti kävellä Domesticille, jossa tapasin Tuomon. Yritimme mennä etsimään yläkerran kahviosta itsellemme hengauspaikkaa, jossa olisi sähkötöpselit, jotta saisimme itsellemme viihdykettä koko yöksi. Lentommehan lähti mukavasti 06.40 aamulla ja kello oli luultavasti jotain 11.00 edellisenä iltana. Noh meidät tietenkin häädettiin kentältä heti pois koska domesticci menee kuulemma kiinni yöksi. Päätimmekin siis suunnata paikalliseen macciin kuluttelemaan tunteja. Ostimme kahvit ja menimme istumaan pöytään jonka jälkeen mukava mies tulee ilmoittamaan, että, jos olette odottamassa huomis aamun lentoa niin voitte istua täälä vain yhden tunnin koska tämä ei ole mikään hotelli. Nooh harjoittelimme vähän käyttämään uutta goprota ja kikkailimme tuomon kameralla sekä kävimme vähän kävelemässä välillä pihalla, jotta emme virallisesti viettäisi koko yötä sisällä :D Jossain vaiheessa macin henkilökunta hääti kaikki pihalle koska he halusivat siivoilla paikkoja ennen seuraavaa päivää. Tämän jälkeen pääsimmekin taas sisälle ja ehdimme katsella juoppohullun päiväkirja-leffan. Olin lukenut yhden arvostelun kyseisestä leffasta ja siinä haukuttiin koko leffan alimpaan kiven koloon eikä oikeastaan mistään annettu kehuja. Ajattelin, että kyseessä on varmaan vain idioottiarvostelija taas joka ei vaan ymmärrä Juha Vuorisen huumoria. Mutta täytyy sanoa, että kaikki Juoppohullun päiväkirjan osaset lukeneeena, ei kyseisestä leffasta löytynyt yhtään niitä elementtejä jotka tekevät kirjoista niin äärettömän hauskoja. Paskin leffa mitä olen ikinä nähnyt. Lentomme lähti sitten vihdoin ja Nokialaisen yyberkamera pääsi oikeuksiinsa aamuauringon ikuistamisessa Sydneyn yläpuolelta.

Näitä seuraavia kannattaa ziigailla vähän isompana kun niistä näkyy nätisti Sydneyn korkeimmat tornit.

Alicessa ei ihan näyttänyt siltä kuin piti.. Jotenki päässäni oli semmoinen punainen aavikkomaisema mitä korkeintaan koristaisi muutama kameli ja ehkä siellä täällä muutama puska. Alice kuitenkin oli kaupunki pienien vuorien ympäröimänä, jotka varastoivat kosteuden tälle alueelle, joten paikkahan näytti melkein samalta kuin Canberra, periaatteessa. Aina kesäkuussa ennen juhannusta on Seinäjoella perinteisesti vietetty Provinssirockia. Itselleni se tarkoittaa sitä, että ojat, puunalustat, nurmikot ja ruutimarketin piha täyttyvät kesästä nauttivista ihmisistä - alkoholia kuluu, aurinko paistaa ja ihmiset alkavat muodostamaan pieniä ympyrän muotoisia kuppikuntia sinne tänne. Saapuessamme Aliceen meininki oli täysin törnävän saaresta kopioitua! Ainoana erona oli ihonväri sekä se että nämä hammaspeikot eivät kömmi illan tullessa telttoihinsa nukkumaan vaan jäävät nukkumaan siihen mihin sattuvat sammumaan. Alice Springsissä onkin todellinen ongelma huono-osaiset aboriginaalit, jotka käyttävät yhteiskunnan etuja säälimättä hyödyksi ja rettelöivät kaupungilla vuorokauden ja vuoden ympäri. Tai säälimättä on vähän väärä sana. Tuskin heidän kulttuurissaan edes on moista käsitettä. Vikahan on käytännössä valkoisen miehen. Aboriginaalit ovat tuhansia vuosia keränneet marjoja, maalailleet kiviä, metsästäneet kenguruita ja teurastaneet toisiaan täydessä rauhassa Australian mantereella kunnes Britit ja Hollantilaiset saapuivat tänne paheineensa. Australian aboriginaalit ovat ainoa kansa maailmassa, jonka uskomuksen mukaan mitään jumalaa ei ole vaan kaikki näkyvä, tuntuva, haiseva maailman kaikkeus on luotu uniaikana. Niiden uskonto on vissiin maailman vanhin tiedossa oleva uskonto. Uskontonsa mukaan ennen maailman syntyä oli olemassa vain tyhjää, muodotonta, mautonta mönjää, josta yliluonnolliset henkiolennot nousivat ja loivat maailman. Kun henget olivat luoneet ihmiset, maan, eläimet ja kaiken näkyvän ne painuivat takaisin tuonpuoleiseen eikä minkäänlaista tulevaa taivasta tai mitään muutakaan ole tiedossa kuoleman jälkeen. Esimerkiksi jättikilpikonna tuli ja pieraisi munan josta syntyi Australian manner. Tämän jälkeen jättimäinen hai tuli ja haukkasi rantoja niin, että niistä tuli sen muotoiset kuin ne ovat nyt. Aboriginaalien uskomuksen mukaan maa, ihmiset ja eläimet ja kaikki on niin pyhää, että sitä ei voi kukaan omistaa. Myöskään mitään yliluonnollisia voimia ei voi ihmisellä olla koska henget uniajassa kerran loivat kaiken. Mitään hierarkiaa, omistamista tai myymisen kulttuuria he eivät siis harrasta. Voitte siis kuvitella miten sekaisin he ovat kun länsimäinen whiteboy toi tänne valuutat, talot, viinan sekä bensan mitä on mukava sniffailla tai muuten vain sytyttää palamaan. Suurin osa aboriginaaleista on tietenkin sopeutunut hyvin länsimaiseen kulttuuriin ja käy päivätöissä siinä missä muutkin mutta ongelma on juuri nämä syrjäisemmät seudut, joissa aboriginaalien määrä suhteessa maahanmuuttajiin(muut Australialaiset) on runsas eikä resursseja kaikkien sopeuttamiseen ole. Kadut ovat siis täynnä jengeittäin hengailevia aboriginaaleja, joista 90% on kännissä ja loput 10% on sniffaillu liimaa tai bensaa. Ongelma on siis käsinkosketeltava. Meillä itsellä ei mitään varsinaista välikohtausta heidän kanssaan ollut, mitä nyt eräs täti huuteli jotain rivouksia omalla kielellään mistä ei oikeen ymmärretty mitä hän haluaa. Yksi ongelma muuten vielä on se, että käytännössä kaikki aboriginaaliyhteisöt eripuolilla Australiaa puhuvat vielä eri kieltä, joten he eivät edes ymmärrä toisiaan, saatikka, että osaisivat yhdessä edustaa itseään ja etujaan. Käytännössä pohjoisterritorion julkisenpuolen rahoista 2/3 meneen aboriginaalien auttamiseen tai heidän sotkujensa siivoamiseen. Tämä on varsin suuri luku varsinkin kun heitä on suhteessa muihin kansalaisiin vain noin 11%. Northern Territoriossa on siis todella vaikea olla olematta rasistinen.

En ihan viittiny käydä kysymässä saako heistä ottaa kuvia, joten tyydyin tämmöisiin salapoliisityyliin Noksulla otettuihin kuviin. Tästä voi kattoa miten joillekkin oli käyny ku oli käyny vähä kuvaas Alicessa videota http://www.youtube.com/watch?v=MleJyK10uz0

Noh mutta kuitenkin eka päivä Alicessa käytiin Tuomon kanssa Reptile Centterissä ja Flying doctor museossa. Ai nii kaikki vähän paremman näköset kuvat on Tuomon ottamia, joten, jos olet nainen ja haluat itsestäsi tyylikkäitä, hyvälaatuisia ja maulla muokattuja eroottisia kuvia niin voit ottaa Tuomoon yhteyttä.

Reptile centteriin oli koottu kaikkia paikallisia matelijoita sekä flyign doctor oli tämmönen Australian Outback alueiden lääkäripalvelu joka on toiminut jo useamman vuosikymmenen pelastaen porukkaa syrjäisimmistäkin kolkista Australiaa ja kuskannut heitä sitten asutuskeskuksien sairaaloihin.

Yllä olevassa kuvassa on Frank joka toimitti koiran virkaa centterissä. Frank tykkäsi auringosta ja rapsuttamisesta.

yläpuolella bearded lizard ja alapuolella blue-tongue skink.

Pidin Reptile Centterissä myös ekaa kertaa elämässäni käärmettä käsissäni ja kokemus oli varsin järisyttävä. On vaikea kuvitella miten lihaksikas käärme on ennenkuin sen pääsee itse tuntemaan ja se tunne kun käärme kiertyy kaulan ympärille lämmittelemään on varsin hiostava!

Jätettiin terveiset ja käytiin Flying Doctor mestassa.

Eipä siitä paljo kerrottavaa ole. Tuomo kävi intissä lentorukin sun muut hömpät joten Tuomo opetti mut lentämään nopeesti ja sitte käytii heittää pillurinkiä uniajassa. Illalla tapasimme hostellissa Martinin, Angelin ja jonku toisen Hollantilaisen. Kävimme piipahtamassa paikallisessa Bojangles saluunassa joka meni kyl top kolmeen baareista missä oon koskaan ollu. Päätimme myös maistaa Northern Territorion omalaatuista 2L pulloissa tarjoiltavaa olutta.

Bojanglessa oli satulat baaritiskillä, luuranko, auton puskuri, takapihalla traktorin penkit joissa istua ja vaikka mitä muuta.

Aivan mahtava paikka siis! Martin yritti koko illan kiiskitellä ranskalaista Angelia. Angel ja toinen hollantilainen kaveri jonka nimeä en muista tekevät töitä jollekkin Australialaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle reissaamalla ympäri Australiaa kiertäen ovelta ovelle anomassa rahaa ja valistamassa ehkäisyn eduista. Kuulemma eräässsä aboriginaalitaloudessa tuo hollannin poika oli yrittänyt talon emännälle esitellä lappusia, kertoa seksitaudeista ja esitellä eri ehkäisymenetelmiä. Talon isäntä oli kuitenkin pyyhältänyt paikalle nyrkit ojossa, että hei noi on naisten juttuja, ei miehet saa puhua tuollaisista asioista naisten kanssa. Hollannin poika oli sitten kysynyt, että no mitä, jos hän sitten kertoo isännälle nämä asiat ja hän kertoisi ne sitten emännälle. Ei kuulemma käynyt vaan hänet oli työnnetty väkisin asunnosta pihalle rivouksia perään huudellen. Noh kävellessämme kotia päin minä, Tuomo ja hollannin poika keskustelimme Martinin tämän illan mahdollisuuksista. Hollannin poikaa siteeraten "By observing her actions two months now from a close distant I am quite impressed of her sex life, especially since she is only 18 years old", naisilla on vaan siis helpompaa.

Seuraavana päivänä päätimme lähteä pyöräilemään. Kun aamulla saavuimme pyörävuokraamon eteen, odotti meitä epämukava yllätys, jäljellä oli vain "premium" pyöriä 50 dollarin päivähintaan. Sanoimme kiitos ei näille ruostekasoille ja päätimme suorittaa päivän urheilut kävellen. Päätimme kiivetä Mt. Gillean vuorelle, johon oli noin 5km kävelymatka.

Sää oli mitä parhain ja oli mukava vähän urheilla pitkästä aikaa.

Myös Mr. Holland oli meidän messissä!

Otin enemmänki videoita goprolla mutta kestää niin tuhottoman kauan uppia niitä nettin täälä, että kattellaan sitten Canberrassa taas jos niitä jaksais laittaa tänne.

Tästä kuvasta näkee ton nyppylän tuola horisontissa mihin siis kiivettiin ja alla hienosti Alicen kaupunki:

Illalla kun päästiin kämpille niin dormissa odotti yllätys jota ei olisi kyllä etukäteen osannu odottaa. Sielä meidän Japanin vahvistus piti parturiliikettä keskellä meidän huonetta.

Tällä kertaa on mukava lopetella hienoon graffittiin ja toivotella kaikille terveisiä Darwinista! Oon tällä hetkellä Shaunin porukoiden luona kylässä ja nyt on vihdoin aikaa kirjoitella blogiinkin tekstejä joten seuraavat setit pitäis tulla aika pikaisella aikataululla.