Avicii - Wake Me Up - Radio Edit

Jahas, puolet tästä mahtilomasta alkaa olla ohi! Nyt on pohjoisterritorio vallotettu ja tulin Melbournen kautta Canberraan vähä levähtämään. Ens viikolla olis vuorossa Queensland eli Australian itärannikko. Ennen sitä palataan hetkeksi kuitenkin vielä Darwinin lämpimiin tunnelmiin.

Darwinissa tosiaan bussit oli ilmasia paikallisille opiskelijoilla ja meikäläiseltäkään kulkeminen ei maksanut kuin vaivaisen dollarin. Yritin käydä siis lähes joka päivä Darwinissa tutkiskelemassa paikkoja kun Donna ja David olivat töissä. Kaupungilla ja erityisesti puistossa oli todella paljon aboriginaaleja viettämässä everydayweekendiä, aina. Kävin myös muutamalla rannalla kävelemässä kaupungin lähistöllä. Rannat oli täynnä kaikenlaista roskaa, erityisesti kaljatölkkejä ja tyhjiä viinitonkkia. Näkymästä siis pystyi helposti päätteleen, että kyseisessä paikassa oli muutaman kerran otettu kuppia! Darwinissa aboriginaalit ovat siis myös suuri ongelma. David kertoi, että Darwinissa on kolme kertaa enemmän poliiseja asukasta kohden kuin esimerkiksi Canberrassa ja he tarvitsisivat vielä lisää! David kertoi myös, että hän ei usko yhdenkään 15 vuotiaan aboriginaalitytön olevan enää neitsyt koska hyväksykäyttö ja jopa insesti on todella yleistä aboriginaaliyhteisöissä. Pahin tapaus koskaan on ollu Perthin (länsiterritorion pääkaupunki) läheltä suljettu Swan valley yhteisö, joka suljettiin useiden raiskaus, pahoinpitelytapausten ja erään nuoren tytön itsemurhan jälkeen. Viranomaiset tutkivat yhteisön lasten ja naisten terveydentilaa ja kävi ilmi, että koko yhteisöstä (tuhansia ihmisiä) ei löytyny yhtään yli 10 vuotiasta neitsyt tyttöä. Tilanne ei ihan niin paha ole enää mutta ongelmia on silti. Eräänä päivänä kun olin tulossa takaisin Darwinista bussilla kohti Palmerstonia bussiin hyppäsi noin 10 kappaletta ehkä 12-14 vuotiaita aboriginaalilapsia. He eivät olleet humalassa eikä muissakaan aineissa vaan ihan rauhallisesti astuivat bussiin sisään (ilmaiseksi koska ilmeisesti heidän ei tarvitse maksaa bussista) ja odottivat hiljaa keskustellen omaa pysäkkiään. He jäivät pois isoimman aboriginaaliyhteisön pysäkillä ja kun muut heistä lähtivät kävelemään kohti metsää, eräs näistä pojista juoksi sen oven viereen, josta normaalisti astutaan sisään bussiin ja potkaisi siitä lasin paskaksi. Olin itse vähän, että mitäs ihmettä tässä nyt tapahtuu mutta bussi kuski ei tainnut edes päätään käätää vaan sulki takaoven, josta joukkio nousi pois bussista ja jatkoi matkaa. Ilmeisesti tämä lasien paskominen alkaa olemaan jo jonkun asteinen perinne. Donna tiesi kertoa, että Darwin on kuuluisa autojen pahoinpitelyistä. Kuulemma, jos tien sivuun on jätetty uudehkon näköinen auto, on hyvin todennäköistä, että se kivitetään ja lasit paskotaan ennen aamunkoittoa. Noh joo ja muutamaan otteeseen lähtiessäni takaisin keskustasta oli bussissa niin kutsuttuja "worms"-sejä eli noin 30-50 vuotiaita aboriginaalimiehiä, jotka ovat vetäneet aivonsa niin kuralle, että he pystyvät hädin tuskin kommunikoimaan saatikka kävelemään itse bussiin. Muutaman kerran kävikin niin, että mato kompastui bussipysäkillä heti noustuaan ylös penkiltä eikä ehtinyt nousta ennenkuin bussikuski jo painoi kaasua. Kerran eräs mato oli niin kateissa, että meinasi kaatua ihmisten päälle bussissa ennenkuin se edes lähti pysäkiltä. Ensimmäisen horjahduksen jälkeen noin 5 paikallista miestä nousi seisomaan, pörhistäen rintakarvojaan kuin Jesse konsanaan ja osoittivat sormella ulko-ovea, "you better get the f*ck out, worm". Aboriginaalien kulttuurihan kuitenkin muutoin on hyvin rikasta ja heidän taiteensa yksinkertaisuudessaan nerokasta. Tässä maistiainen paikallisten trubaduurien taidonnäytteistä, ja muistakaa niinkuin Shaun opetti mulle "It is not racism, it is tolerance".

Darwinin ongelmat toki eivät sisällä pelkästään aboriginaaleja. Kaupunki on todella lähellä Indonesiaa ja kaukana eristyksissä muista Australian kaupungeista. Kaupungin ainoat työnantajat ovat valtio, armeija ja karjabisnes, joten sukupuolijakauman voi hyvällä omalla tunnolla sanoa olevan jopa 70/30 miesten hyväksi. Miehillä ei siis ole muuta tekemistä kuin vetää aineita ja tapella. Vaikka koko kaupungissa ei käytännössä ole kuin yksi baarikatu, on siinä keskimäärin enemmän pidätyksiä ja putkaan vietyjä kännikaloja kuin koko Sydneyssä yhteensä. :D

Tästä hypätäänki sitten todella huonosti rakennetulla aasinsillalla lintuihin. Eli koska Shaunin porukoiden kämpän lähellä oli pieni järvi, jonka rannalla näky varmaan ziljoona eri lintulajia, koin velvollisuudekseni kaikkia niitä lintubongareita kohtaan jotka linnuista tykkäävät, kuvata niitä vaikka normaalisti en niistä pahemmin ole kiinnostunut. Tällä kertaa niitä oli kuitenkin niin monta ja erilaista ja ja ja ja. Nämä on siis teille kämppis E ja Kari!

Lintu-blitzkrieg:

Sitten kylään tuli Emilie! Emilie, jonka kanssa minun piti alunperin lähteä Balille muutamaksi päiväksi mutta koska lentoliput osoittautuivatkin olemaan yllättävän kalliita niin päätin pysytellä Darwinissa. Emilie oli tulossa Cairnssista, läpikulkumatkalla kohti Balia ja aasiaa. Hän tuli siis myös asustelemaan pariksi päiväksi Shaunin porukoille. Me ehdimme 48 vuorokauteen ottaa yliannostuksen auringosta, vedestä ja MacDonaldsin 30 sentin "soft serve cone"-jätskeistä.

Eka käytiin wavepoolissa ottamas aurinkoa ja syömäs warffilla.

Illalla sitten syötiin hyvin.

Seuraavana aamuna käveltii viidakon läpi kalojensyöttöpaikkaan, jossa sai huokeeseen 25 dollarin hintaan syöttää pullaa kaloille :D Paras turistikohde ikinä mun mielestä!

Vanhat rikoskumppanit siinä poseeraa.

Emilien ilmeestä näkee, että vaikka etukäteen hän suhtautui kalojen syöttämiseen vähän skeptisesti, oli se lopulta hänen parhaita kokemuksiaan Australiassa.

Täs videos näkyy semmonen puff kala joka tuli vaan ziigaa mun kameran ja ilmeisesti tsekkaan, että voiko sitä syödä ja epäonnekseen lähti sitten meneen. Hauska veijari!

SItten me nähtiin hieno campervani:

Sekä hienoja Holdeneita. Holden on muuten pyytäny Australian valtiolta jonku muutaman millin tukiaisia, että ne suostuu pitämään itse autojen valmistuksen Australian mantereella. Ford teki saman pyynnön 10 vuotta sitten Australiassa ja noin viis vuotta sitten kulutettuaan rahat se siirsin tuotannon pois sieltä. Siinä onki sitte pähkinä purtavaksi Ozzilandian päättäjillä :D

Nämä autot on siis Holden Commodoreja, jotka on ilmeisesti ainoita Holdeneita, jotka vielä myy. Tokihan ne on ihan hienoja mutta on ne jotenkin lapsellisen Need For Speed-maisia. En ehkä ihan ekaksi autoksi moista hankkisi.

Ja vielä ehdittiin käydä Palmerstonin vesipuistossa leikkimässä vähän vesileikkejä ennenkuin käytiin viemässä Emilie lentskariin.

Paikalla oli mun ja emilien lisäksi yksi 10 vuotias poika sekä hänen vanhempansa. Onneksi vahtimassa oli kuitenkin 6 hengenpelastajaa!!! Ei oo hetkeen tuntenu oloaan niin turvalliseksi! David ja Donna ovat ihan periaatteesta protestoinu sinne menoa koska pohjoisessa territoriossa ei taloustilanne mikään kauhena hyvä ole. Ihmiset menettävät työpaikkojaan tai joutuvat nykyään matkaamaan pitkiä matkoja kaupunkien resurssien keskittämisohjelmian vuoksi. Niin mitä päättää Palmerstonin päättäjät tehdä, noh rakentavat vesipuiston! :DDD vesipuiston, jossa ei kuulemma ikinä ole kymmentä kävijää enempää mutta silti se työllistää 6 hengenpelastajaa aina kun puisto on auki. Kyllä nyt on rahat käytetty tuottavasti!

Pyysin hengenpelastajia kuvaamaa meikäläistä ku voitan Emilien ja pikkupojan vesiliukumäessä ja vaikka kehotin kuvaajaa tulemaan mahdollisimman lähelle, kyseessä kun on fisheye kamera, ei viesti oikein mennyt perille.

Sitten vietiinki Emilie kentälle ja seuraavana päivänä David ja Donne meni töihin. Vielä oli 5 päivää aikaa kunnes Shaun saapuu kaupunkiin. Päätetään tämä setti kivoihin kaverikuviin.