Tänään on ollut kuuma päivä. Tuntuu, että koko ajan on tukala olo, naama punainen ja hiki valuu. Pakko taas nukkua ikkunat auki ja toivoa, että mereltä tuulisi. Ollaan tiedostettu, että ikkunoista voi huoneeseen lennellä muutama hyttynen tai pieni lisko, mutta kissaa ei osattu odottaa. Leevi heräsi viime yönä rapinaan ja luuli ensin, että pöydällä istuu apina. Mä en nähnyt koko otusta ja aamulla luulin, että Leevi oli unissaan kuvitellut öisen vieraamme. Kissa se kuitenkin oli ollut, sama katti joka ollaan nähty pihalla. Se on vielä pentu ja mahtuu pienestä kalterinraosta sisään. Onneksi se ei ryöminyt sänkyyn, olisi koko tienoo herännyt mun huutooni.

Päivät alkaa menemään sekaisin, kumpikaan ei tiedä mikä viikonpäivä on tai mikä päivä on tapahtunut mitäkin. Ei täällä sellaista ajattele muuten kuin jos on pakko. Jonotettiin tänään juna-asemalla kuullaksemme, että lippuja ei myydä ennakkoon. Mitään paperiversiota junien kulusta ei herunut, mutta suurinpiirtein tiedetään moneltako torstaina täytyy lähteä. Täältä menee tosi paljon junia Kochinin suuntaan, joten eiköhän me johonkin niistä päästä. Hommattiin meidän lentoliput jo Delhissä, ja sen vuoksi joudumme palaamaan takaisin Kochiniin. Jos nyt valittaisiin, lentäisimme Thiruvananthapuramista Delhiin, eli jatkaisimme tästä vielä vähän etelämmäksi. Mutta tälläisiä asioita ei voi tietää Delhissä, kun kokemusta Intiasta on about kaksi päivää.

Päätettiin saada vaihtelua iltapalaan ja pyydettiin riksakuskia viemään meidät johonkin keskustan ravintolaan. Tutustuttiin paikalliseen Drive in -ravintolaan, joka ilmeisesti täällä tarkoittaa, että ravintolalla on oma parkkipaikka. Auto jätetään parkkiin ja perhe menee syömään omaan yksityiseen koppiin. Huoneen keskellä on pöytä ja tuolit, nurkassa vesihana käsien pesua varten. Osa seinistä lasia ja lasiovet. Tuntui vähän oudolta mennä ravintolaan ja olla eristyksissä muista asiakkaista. Ruoka oli hieman ihmeellistä, intialaista tietenkin. Puoliakaan listalla olevista sapuskoista ei ollut jostain syystä saatavilla ja kun halusin täyttää mahani edes jälkiruoalla, oli tarjolla vain jäätelöä. Ja sekin oli puoliksi sulanut tötterö. Samanlainen kuin ostettiin naapurin pojille tänään ja he hymyilivät leveää valkoista hymyään kiitokseksi. Hauska kokemus silti, nähtiin paikallisia perheitä illallisella ja ei tuo paljon maksanut.