Matka vaan jatkuu ja taas löydettiin itsemme jostakin mistä ei aamulla vielä tiedetty mitään. Ihan mukava matkustustapa tämä reppureissaaminen, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että ei aina kivaakaan ole. Kuten tänä aamuna, kun palattiin Alleppeyn keskustaan veneretken jälkeen. Molemmat nukkuneet huonosti, hytin ilmastointi toimi on/off- tyyliin, puhalsi koko ajan 18 asteista viimaa naamaan ja ilmastointi oli pakko hetkeksi sammuttaa, kunnes hytti taas tuntui tukahduttavalta ja oli laitettava ilmastointi päälle. Aamulla alkoi satamaan vettä ja odottelimme ukkosen laantumista. Ei ollut mikään pieni jyrinä, kun salama iski lähelle joenrantaa. Multa meinasi pokkari tipahtaa kädestä kun yhtäkkiä jysähti. Mutta oli kaunistakin, veden pinta kuhisi vesipisaroista ja oli tyyntä.
Maihin päästiin kymmenen aikaa aamulla ja vettä tuli edelleen. Saatiin edellisenä päivänä yhden hepun (vei meidät veneeseen) käyntikortti ja sanoi, että voidaan hänen guest house- paikkaan viedä meidän tavarat tänään siksi aikaa kun odotetaan junan lähtemistä. Mä suhtaudun varauksella näihin ilmaisiin palveluksiin, mutta ei ollut parempiakaan ideoita veneretken jälkeen, joten suunnattiin käyntikortin osoittamaan paikkaan. Sehän oli hirveä murju, mutta lahja hevosen suuhun ei ole katsominen, vai miten sitä sanotaan. Tässä vierastalossa ei ilmeisesti ollut kuin kaksi huonetta ja yhteinen kylpyhuone käytävällä. Ja murjumainen ulkonäkö, en osaa sitä paremmin kuvailla. Istuttiin vähän aikaa sängyn reunalla ja mietittiin mitäs nyt tehdään. Päätettiin ottaa kaikki tavarat mukaan ja mennä käymään rautatieasemalla, kun ei ollut tarkkaa käsitystä miten homma toimii ja milloin juna lähtee. Me ollaa kehitetty kätevä tapa heittää tavaroita riksaan. Leevi heittää oman kassinsa ensin, sitten ottaa mun repun ja heittää sen päällimmäiseksi ja lopuksi me ängetään penkille. Onneksi kohdalle on sattunut vähän isompia riksoja eikä niitä ihan koppeja. Eikä mene montaa sekunttia kun heitetään kantamukset taas selkään ja matka jatkuu..
Rautatieasemalla selvisi, että seuraava juna Varkalaan lähtee klo 16, eli noin kuuden tunnin kuluttua. Ostettiin liput ja todettiin, että asemalla ei saa kuutta tuntia kulumaan ilman että kumpi jumpi tulee hulluksi, joten parempi lähteä keskustaan takaisin. Ja taas rinkat riksaan ja väittelemään kuskin kanssa siitä mihin kannattaa mennä ja mihin hintaan. Hieman oli pinna kireällä siinä kohtaa, kun talsittiin takaisin murju guest houseen (oltais päästy ovelle asti, mutta en suostunut maksamaan riksakuskille enempää kuin mitä menomatkasta oltiin toiselle maksettu, kyse oli 10 rupiasta eli joistakin senteistä..). Päätettiin uskaltaa jättää rinkat sinne huoneeseen ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Valittiin ulkoapäin fiini hotelli, joka mainosti omistavansa ravintolan. Ystävällisesti meidät ohjattiin sisään ja aulasta lähti käytävä vielä syvemmälle, kunnes tultiin hämärään ravintolaan. Jostain syystä kaikki valot eivät olleet päällä, vain muutamia pieniä lamppuja siellä täällä katossa. Asiakaskunta oli pelkkiä miehiä ja joka pöydässä oli olut-tuopit ja viinakin näytti keskellä päivää maistuvan. Rauhallista oli kuitenkin ja ei huvittanut uutta paikkaa etsiä, joten katsottiin mitä menulta löytyy. Tilattiin molemmat spagettia jollakin soosilla ja se oli hyvää. Ei ollut tulista, muistutti kotiruokaa, joka on täällä tervetullutta vaihtelua. Palvelu oli ystävällistä ja loppujenlopuksi paikka olikin ihan ok. Vähän epämääräinen ja meitä (tai mua?) tuijotettiiin, mutta ilmeisesti sinne ei kovin usein valkoisia eksy. Alleppeyssä oli hinnat kohdallaan, selkeästi paikallisten hintoja ilman turistilisiä, pasta-annos maksoi 50 rupiaa ja se oli ihan kunnon ruokaa. Sapuskan jälkeen kaikki näytti taas paljon helpommalta ja hieman kierrettiin Alleppeyn katuja. Kuuma oli ja sade lakannut, joten ei liiemmin jaksettu mitään katsella. Kultasepänliikkeitä oli älyttömästi, varmaan joka kolmas liike oli korukauppa. Yhteen haettiin naismyyjää, mutta en mä halunnut jäädä Alleppeyhin ;)
Päätettiin mennä meidän rinkkojen luo lepäilemään ennen junaan lähtöä ja torkuttiin tunnin verran huoneessa. Ketään ei näkynyt missään, ei muita vieraita, ei omistajia. Kellon lähestyessä kolmea lähdettiin vähin äänin siitä paikasta, ettei kukaan vaan ala meiltä maksua pyytämään huoneen käytöstä. Itseasiassa omistaja tuli talon edessä kadulla vastaan, ja kyseli vaan että ollaanko nyt lähdössä. Palvelus tosiaan oli meille ilmainen ja pelkällä kiitoksella selvittiin. Mä mietin hetken, että olenko vaan liian kyyninen, mutta on se vaan parempi ajatella ettei ilmaisia palveluksia ole, ei ainakaan Intiassa.
Kohta oltiinkin taas rautatieasemalla. Juna tuli vähän myöhässä, hypättiin kyytiin ja alettiin etsimään istumapaikkaa. Ei nämä intialaiset junat niin kauheita ole, kuin voisi kuvitella. Vähän ne näyttää sisältä vankiselleiltä, mutta jos ilmastointi toimii, niin mikäs siinä. Junassa ei ollut tiettyjä paikkoja vaan sai istua minne mahtui. Onneksi ei ollut kovin täyttä. Reilu pari tuntia meni nopeasti, ihmeteltiin missä oltiin ja mitä nuhruisesta ikkunasta näkyi. Lähellä istuvat intialaiset oli ilmeisesti käyneet lähikaupungissa shoppailemassa, kun ei ollut matkatavaroita vaan kauppojen pieniä muovipusseja. Junissa on vaan se huono puoli, että niissä ei kuuluteta seuraavia pysäkkejä, eikä me nähty missään aikatauluja. Ehkä jostakin olisi voinut jonkun paperinpalan saada. Kysyttiin sitten konduktööriltä, että monenko aikaan ollaan Varkalassa ja saatiin arvio. Pysäkin lähestyessä vieressä olevat intialaiset vinkkasi, että nyt on teidän pysäkki. Päästiin siis oikeassa paikassa junasta ulos ja näin ollen meidän suurin huolenaihe oli poistunut. Nämä intialaiset junat ei kauaksi aikaa pysähdy, joten kannattaa olla kengät jalassa ja reppu selässä kun tietää pysäkin lähestyvän.
Taas riksaan ja annettiin kuskille valtuudet viedä meidät jonnekkin, missä voidaan nukkua tämä yö. Kuski ei tietenkään voinut heti tajuta mitä halutaan, mutta lopulta keksi viedä meidät lähelle rantaa ja siellä jonnekkin majapaikkaan. Päädyttiin tälläiseen bungalowiin, joka kelpaa mainiosti ainakin täksi yöksi. Halpa hinta, upeat maisemat, yksi lisko, yksi torakka, kylmäsuihku, puhtaat lakanat.. Käytiin syömässä tässä lähellä, ravintoloita merinäköalalla riittää ja huomenaamulla mennään aamupalalle johonkin niistä. Sitten katsotaan uudestaan ollaanko tässä vielä pidempään vai oisko jotain parempaa tarjolla. Tarkoitus olisi viikko olla täällä Varkalassa ja mahdollisimman rennoissa tunnelmissa tietenkin.