Viime yönä satoi kaatamalla vettä. Hetken jo mietittiin, että mahtaako meidän bungalovi kestää. Muutama iso tömäys kuultiin ja aamulla huomattiin, että kookoksia oli tippunut puista bungalovin katolle. Aamu valkeni kuitenkin aurinkoisena, joten hyvillä mielin kuunneltiin naapurin kasarihuudatusta aamu kahdeksalta. Käytiin aamiaisella ja päätettiin häipyä uuteen majoitukseen.

Hiestä märkänä talsittiin toiselle puolelle rantaa. Hotellimme sijaitsee jyrkän mäen rinteessä, joten joka kerta saa muutaman ylimääräisen hikipisaran pusertaa matkalla kotiin. Mutta on se vaivan arvoista, hotelli on siisti kerrostalo ja me ollaan ainoita vieraita. Omistaja vaikuttaa reilulta kaverilta, kysyttiin eilen olisiko mahdollista saada huoneeseen jääkaappia ja tänään kun tänne tultiin, huoneessa odotti tuliterä iso jääkaappi. Vau. Omistajan kannalta järkevä hankinta tulevaa sesonkia ajatellen, kun nyt tästä huoneesta voi pyytää tuplasti enemmän hintaa. Ajatteli varmaan, että meiltä saaduilla rahoilla kuittaa tämän investoinnin. Muutenkin mukava mies, neuvoi meille missä on supermarket Merlin ja valtion ylläpitämä liköörikauppa. Otettiin riksa keskustaan, tehtiin ostokset ja ladattiin jääkaappi täyteen. Käytiin vaihtamassa loput eurot rupioiksi, ilman kuittia tietenkin. Kuittia varten olisi pitänyt olla passi mukana, mutta mitäpä me sillä kuitilla.

Alkoi loma taas maistumaan vielä paremmalta, kun majoittauduttiin tähän. Suora näkymä merelle, tuuli viilentää mukavasti ja täällä on rauhallista. Pari ravintolaa on tässä lähellä, mutta ei niin laadukkaita kuin toisessa päässä rantaa. Omistaja kehui jotakin nepalilaista ravintolaa tässä lähellä ja sitä varmaan koitetaan illaksi metsästää. Huomaa, että tämä puoli rantaa on enemmän paikallisten käytössä kuin turistien. Täällä päässä on pieniä kioskeja, riksassa toimivia jäätelökauppiaita, kärryissä myydän jotain purtavaa. Sellaista meininkiä, mitä intialaisissa kadunkulmissa on. Toisessa päässä rantaa on isoja ravintoloita, siistejä kioskeja ja rättikauppoja. Mekin sinne varmasti tullaan talsimaan illallisille, mutta muuten on kiva olla täällä vähän kauempana. Nyt jo harmittaa, että täältä on pian lähdettävä.

Tänään puhuttiin, että miten hienoa olisi kuukauden täällä olon jälkeen lentää vaikka Thaimaaseen ja jatkaa matkaa. Turha itseään on sellaisilla haaveilla kiduttaa, kun kotiin on tultava kuitenkin. Sanomattakin on selvää, että reput aiotaan pakata vielä monta kertaa ennen kuin tontteja suomesta ostetaan. Muutama pala maailmaa sitä ennen, kiitos :)

Ollaan käyty pari kertaa yhdessä ravintolassa tässä lähellä ja tänäänkin siellä istui yksi sama nainen. Mulle jäi hänet mieleen, kun en tajua miten jollakin riittää niin paljon ajateltavaa. Istuu yksikseen siinä samassa nurkkapöydässä, tietokone auki pöydällä ja kuuntelee jotain pillien puhallusta. Eikä näytä tekevän muuta kuin tuijottavan merelle ja ajattelevan. Välillä naputtaa hetken konetta ja jatkaa tuijotusta taas. Ollaan hänet vasta pari kertaa siellä nähty, mutta luulen että on viihtynyt siellä monena päivänä yksin istuen. Täällä näkyy paljon yksin matkaavia, naisia ehkä jopa enemmän kuin miehiä. Minusta se on yllättävää, koska vaikka rohkeutta löytyisikin (multa ei), niin eikö se ole tylsää. Ei mekään puhua pälpätetä koko ajan, mutta on se vaan niin paljon mukavampaa tulkita yhdessä mitä nämä intialaiset yrittää sanoa. Mä tietenkin kuvittelen, että se tyttö on nuori kirjailija, joka on tullut tänne kirjoittamaan rauhassa ensimmäistä romaaniaan. Ehkä me päästään sivulauseeseen oudon näköisinä ruotsalaisina tai jotain. Tai sitten se tyttö on vaan yksi matkapäiväkirjaa kirjoittava tyyppi, kuten minäkin.