Sunnuntai on useimmilla intialaisilla vapaapäivä. Rannalla se näkyy väkijoukkoina, jotka ovat tulleet suorittamaan rukouksensa. Rannalla istuu gurun näköisiä tyyppejä, joiden ympärillä ihmiset parveilevat hakemassa veteen laitettavia lahjuksia. Ei saatu selvää mitä lehtien päällä tarkalleen oli, mutta ilmeisesti pieniä lahjuksia jumalia varten. Soihtuja kannatellaan pään yläpuolella ja letkassa kuljetaan rantaviivalle. Sitten käännytään selin mereen päin ja heitetään soihtu olan yli mereen. Ja sitten alkaa mumina ja vedessä kastautuminen. Rukoilijoita näkyi jo yölläkin ja auringon noustessa oli ranta täynnä. Jotkut intialaiset ovat tulleet perheen kanssa rannalle, kastelevat nilkkojaan ja väistelevät aaltoja. Krikettipeli oli aamu kahdeksalta täydessä käynnissä. Tälläistä ei näe rannan toisessa päässä, missä ensimmäiset saksalaiset turistit virittää bikineitään ja valmistautuu 10 tuntia kestävään auringonottoon.

Tien toisella puolella parvekkeestamme on paikallisen perheen talo. Pieni, valkoinen, tiiliharkoista rakennettu talo, jossa on palmulehdistä tehty katto. Väkeä taloon tuntuu mahtuvan, ainakin kaksi tytärtä, kaksi poikaa, isoäiti ja vanhemmat. Lisäksi vuohi ja koira. Tiskit tiskataan etupihalla. Välillä sisällä näkee poltettavan puita tulisijassa ja se on todella tunnelmallinen näky iltamyöhään tai aamulla aikasin. Vuohi saa syödä hotellimme pihalla ruohoa ja sen paikkaa käydään päivän mittaan vaihtamassa. Välillä kuuluu määkimistä, kun vuohi kaipaa juttuseuraa. Koira puolestaan taitaa pelätä isäntäänsä, syy taitaa löytyä isännän risusta.

Nukuttiin ikkunat auki merelle päin (murhaajia on turha pelätä, kun ikkunoissa on kalteriristikot) ja aaltojen kuohu kuului aina kun yöllä heräsi. Ensimmäinen yö on aina vaikea nukkua, kun jokainen ääni on uusi. Koirat välillä haukkui. Päivisin koirat on todella hiljaa, eikä reagoi ihmisiin juuri mitenkään. Onneksi. Aamulla oli hienoa herätä, kun päivä valkeni ja valo tuli sisälle jokaisesta ikkunasta. Monessa halvassa majoituksessa ei ole kunnon ikkunoita ulos, jos ne saakin auki, niin näkymä on suoraan talon seinään tai likaiselle kujalle. Tässä on peräti kolme ikkunaa ja päivällä huoneessa virtaa läpiveto. Pärjätään ilman ilmastointia mainiosti, kattotuuletin laitetaan yöksi hiljaiselle humisemaan.

Totuus on se, että lomasta nauttii enemmän jos on tiettyjä mukavuuksia olemassa. Ei haittaa vaikka suihkuvesi on kylmää tai pikku muurahaisia viipottaa pitkin lattioita, jos on yleisilmeeltään siistiä ja rauhallista. Ja että pääsee ulos. On mukavaa kun ei tarvitse välttämättä mennä ravintolaan istumaan viettääkseen aikaa merituulessa, kun voi tulla tähän parvekkeelle istumaan. Eikä tarvitse olla sosiaalinen, Leevikin nukkuu riippumatossa.

Vaikka rahaa olisi enemmän, ei silti haluttaisi elää täällä neljän tähden hotellissa. Okei, ehkä pari päivää kuohuviinilasi kädessä kylvyssä istuen ei olisi hullumpaa, mutta jos koko loma olisi sitä, niin sen voisi tehdä lähempänä kotiakin. Kummasti osaa arvostaa vessasta löytyvää paperirullaa, kun on ensin tutustunut intialaiseen tapaan suorittaa vessassa käynti. Vielä ei ole tullut vastaan niitä pahimpia intialaisia käymälöitä, mutta yksi aika mielenkiintoinen oli Alleppeyssä. Se oli vain naisille, joten mun varmaan täytyy olla kiitollinen sen siisteydestä. Vieläkään en ole ihan varma menikö homma ihan oikein, mutta selvisin itseäni juurikaan kastelematta.

Tänään kiinnitettiin ensimmäistä kertaa huomiota kirjabisnekseen tässä kylässä. Löytyy muutamia kirjakauppoja, joissa on pari hyllyllistä kuluneita, auringon haalistamia kirjoja, jotka on luettu useaan kertaan. Sain Suomesta tuodun toisen pokkarini tänään päätökseen ja vien sen illalla yhteen näistä kirjakaupoista vaihdokkina. Todella vaikea löytää suomenkielistä kirjaa, niitä ei ollut kuin kaksi koko kylässä. Englanniksi olisi vaikka mitä hyvältä kuulostavia kirjoja, mutta niiden lukeminen tuottaa mulle liikaa päänvaivaa. Olenhan sentään lomalla ;) Pyysin pitämään kirjaa mulle varauksessa siihen asti, kunnes mennään sinnepäin illalla syömään ja voin lunastaa kirjan. Aika hauska systeemi tämä kirjakauppa. Jos mun pitäisi valita mitä työtä täällä tekisin, olisin sellaisessa kirjakaupassa. Hyllyt kaipaisivat kovasti kunnollista aakkosjärjestystä ja maittain lajittelemista. Tai sitten mä olisin pähkinäkauppias, kuten kuvassa oleva mies.