On aurinkoinen aamupäivä Mun kylässä Lifoun eteläosassa. Istuskelen rennosti pöydän ääressä kuunnellen laineiden liplatusta. Vaaleansininen laguuni on vain muutaman metrin päässä pöydästä. Olemme olleet nyt kaksi yötä Nukulin heimokylässä, joka on todella kotoisa. Täällä on iso piha, jota ympäröi meri kahdelta eri puolelta. Toisella puolella on laguuni, toisella ranta. Risumajamme on niiden välissä, joten öisin on ihana nukkua kuunnellen meren pauhua.

Kylä on oikea löytämätön paratiisi ja olemme ensimmäiset englantia (ja suomea) puhuvat vieraat täällä. Majassamme yöpyy lisäksemme vain kaksi nuorta, paikallista opettajatarta. Päivisin olemme lähes kahdestaan, joten saamme nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta täysin rinnoin. Yö majassa maksaa 13 euroa hengeltä, kun muut vastaavat heimomajoitukset ovat noin puolet kalliimpia. Majoituksen lisäksi paikasta löytyy keittiö, vessat ja kylmä suihku. Laukut voi säilyttää huoletta tavarakatoksessa. Ihanaa on myös se, että saamme syödä kasvimaalta mielin määrin tuoreita kirsikkatomaatteja.

Saavuimme Nukulin heimokylään vuokra-autollamme maanantaina. Englantia hieman puhuva omistaja esitteli meille ensin paikat, minkä jälkeen söimme lounaan oman laguunimme äärellä. Kun saimme mahat täyteen, lähdimme kiertelemään Lifouta autolla. Kävimme ensin Luengonin kauniilla paratiisirannalla, jonka valkealle rantahiekalle oli ajautunut myrkyllinen, seeprakuvioinen merikäärme. Ranta oli täysin tyhjä lukuunottamatta yhtä kalastajaa ja muutamaa snorklaajaa sekä kolmea koiraa.

Luengonista suuntasimme länteen Drueulun kylään, jonne ajelimme hitaan sunnuntaikuskin perässä. Kylään päästyämme ajoimme hitaasti rantaa kohti. Kaikki paikalliset heiluttivat meille, sillä paikassa ei ole käynyt varmaan monia ulkomaalaisia. Yritimme etsiä hiekkarantaa, mutta sinne menevä tie muuttui niin pieneksi ja kuoppaiseksi, että käännyimme takaisin. Ennen sitä kysyimme kuitenkin neuvoa tien vartta kulottavalta muorilta, joka selitti meille jotain ihmeellistä omalla kielellään. Päätimme ajaa Lifoun "pääkaupungin" Wen kautta takaisin Muhun. Matkalla poimimme kyytiin paikallisen liftarin, joka jäädessään pois kyydistä toivotti meille Jumalan siunausta.

Eilen kävimme Luengonin rannalla uudelleen ennen auton palautusta. Poikkesimme myös Wen rannalla ennen tankkausta. Kun auto oli poissa, aloimme liftata takaisin Muhun, jonne oli noin 50 kilometrin matka. Saimme heti kyydin autovuokraamon omistajalta, mutta hän ei ajanut kovin kauas. Seuraava liftausyritys ei ollut yhtä onnekas, sillä kymmenet autot vain ajoivat ohi tai nostivat kättä. Viimein saimme kyydin autolta, jossa oli ranskalainen sotilaspastori, paikallinen kirkon dekaani ja pieni tyttö. Porukka pysähtyi matkan varrella useita kertoja muun muassa juttusille paikallisen pastorin kotiin, Luengonin rannalle ja minne milloinkin. He lupasivat viedä meidät Muhun saakka, ellei meillä olisi kiire. Sehän passasi meille hyvin.

Pääsimme takaisin Nukulin heimokylään jo puoliltapäivin, minkä jälkeen söimme ja otimme majassa pienet nokoset. Otimme koko päivän rennosti nauttien salaisesta lomapaikastamme ja sen kauniista ympäristöstä. Iltapäivällä kävimme laguunissa snorklaamassa, mutta korallit eivät olleet kummoisempia. Kalat taas olivat niin ujoja, että uivat salamana karkuun niitä lähestyttäessä. Uiminen hiekkapohjaisessa laguunissa oli kuitenkin virkistävää iltapäivän kuumuudessa. Illaksi Jaakko poimi vadillisen kirsikkatomaatteja, joita söimme myöhemmin spagettiaterian piristeenä samalla, kun seurasimme rannalla liikkuvia rapuja.

Nukuimme viime yön majassa kuin tukit. Iltapäivällä lennämme Ouvean saarelle, joten pian on aika lähteä lentokentälle. Saimme vielä viime hetken majoitusta paikalliselta pariskunnalta, joka hakee meidät Ouvean kentältä. Se oli onni, sillä olimme varanneet kahdelle ensimmäiselle yölle kalliin majoituksen, kun muuta ei ollut saatavilla. Säästyvätpä siis nekin hilut tulevaisuuden varalle.