Heipahei! Taas on viikko kulunut.

Viime viikolla alotin tekemaan vahan kirurgian harjoittelua leikkaussalissa. Mielenkiintoista oli, mutta mieluummin istuin takapuoli tiukasti penkissa, kuin olin leikkuupoydan vieressa kyttaamassa ja hairitsemassa kirurgien toita. Vaikka kylla meita kirurkeiksi luultiin.. :D Opin sen, etta kaikki ihmiset ovat sisalta saman varisia. Yhtena paivana oltiin lasten kirurgisella osastolla ja lahettiin ambulanssilla kayttamaan yhta pikkutyttoa keskussairaalassa. Siella menikin koko tyoaika kyytia takaisin sairaalaan odotellessa. Eli, jos me ei olis lahetty tyton mukaan (7v.) han olis joutunu odottamaan yksin kyytia. Me yritettiin viihyttaa tyttoa parhaamme mukaan. Puhallettiin kumihanskoista ilmapalloja (piirrettiin niille myos naamat), laulettiin suomalaisia joululauluja ja piirrettiin. Tyttoa nauratti meidan laulut.

Sunnuntaina Suomen lahetysseura jarjesti Kristus Kirkossa suomalaisille Namibiassa oleville kauneimmat joululaulu tilaisuuden. Siellahan me oltiin koko sakki veisaamassa. Haettiin vahan joulumielta. Maanantaina oli Suomen itsenaisyysjuhlat suurlahettilaan luona. Oli hienot tarjoilut ja kaikkee. Pikkusen maailma on pieni, tapasin siella juhlissa Wilman elainlaakarin Kajaanista! Han oli reppureissaamassa Afrikassa.

Nyt ollaan oltu toissa gynekologisella osastolla ja lastenosastolla. Oltiin tanaan mukana luuydinpunktiossa. Sydantasarkevaa pitaa kiinni pienta itkevaa potilasta..

Kaksi viikkoa reissua jaljella. Aika menny iiiihan todella nopeasti. Nyt on tullut ihan hirvea koti-ikava ja meinaa silmakulma kastua kun edes ajatteleekaan kotiin paluuta ja kaikkien Rakkaitten nakemmista. <3