Sunnuntaina kavimme Tiina sukulaisen luona vierailulla. Han asuu perheineen aivan meidan lahella! Tullut yli kymmenen vuotta sitten vaihtoon tanne Windhoekiin. Taalla sitten rakkaus leimahtanut paikallisen miehen kanssa. He adoptoivat kesalla pienen tyttovauvan. Hanet oli loydetty hylattyna Katuturasta. Ensimmaiset elinviikkonsa tytto vietti Katuturan sairaalassa. Omaan kotiin tytto paasi 14viikkoisena. Todella suloinen kiharapaa. "Aitinsa" sanoi, etta tana vuonna on loytynyt seitseman vauvaa hylattyna.

Maanantaina mentiin toihin taas Katuturan Health Centeriin. Oltiin aikuistenvastaanotolla. Ei paasty tekemaan oikein mitaan. Hoitajat raplasi koko ajan puhelimiaan ja viesteja naputteli. Sitten yksi hoitajista (mies) laittoi musiikin soimaan puhelimesta! Asiakkaita oli huoneessa ja musiikki soi, kovalla! Erilainen potilaan kunnioitus taallapain...
Tiistaina mentiin haavanhoitohuoneeseen. Toimittiin kirjurina. Muuhun meista ei olisikaan ollut. Pikkusen erilaista toimintaa, kuin mita nakyi kesatoissa ollessani KAKS:lla os 6 tai 7. Taalla varmaankaan ei ole samanlaista "kalustoa" kuin Suomessa. Monet haavoista naytti silta, etta niissa saattoi kasvaa vaikka minkalainen olio. Moniin haavoihin/ruhjeisiin laitettiin Betadinea ja erittaviin haavoihin jotain Mercurochrom-nimista pinkkia ainetta. Sitten haavoihin laitettiin kuin rasvalaput, paitsi ilman sita rasvaa. Sitten kaare.
Muutaman tunnin jalkeen saimme tarpeeksemme ja lahdimme toisaalle. Rokotushuone on taas tarina itsessaan. Opiskelijat keskenaan siella pahkailivat, miten pistetaan. Kiva oli varmaan asiakkaan kuunnella. Todella luottavainen olo olisi itsella jos injektion pistaja vaittelee muiden kanssa pistamistavasta! Lopulta asikas sai piikkinsa.. Eras aiti toi 9 kk ikaisen vaivansa tuhkarokko-rokotukseen. Menin pitamaan vauvan kadesta kiinni, ettei se saa sita riuhtaistua pois. Vauva oli todella vahva, kadesta sai pitaa tosissaan kiinni.
Yhdessa vaiheessa kaikki opiskelijat havisivat jonnekin ja jattivat meidat (minut ja Tiinan) keskenamme sinne rokotushuoneeseen. Kohta sinne tuli kaksi valmista sairaanhoitajaa. Toinen rupesi tayttamaan ristikkoa eika huomannut asiakasta ollenkaan, ei vilkaissutkaan aitia kahden pienen lapsen kanssa. Teki mieli menna, repia se lehti palasiksi ja heittaa roskikseen..

Tanaan mentiin AIDS-klinikalle. Me viisi suomalaista jakauduttiin vahan sinne-sun-tanne. Mina menin apteekkiin, josta ihmiset voivat hakea laakkensa. Kaynti klinikalla maksaa heille 4 Namibian dollaria, eli alle 4 euroa! Siella oli kiva olla. Melkeimpa ensimmainen paikka, jossa me emme olleet pelkkaa ilmaa. Meille puhuttiin! :) ja kerrottiin klinikan toiminnasta. Opin paljon HIV-laakityksesta, mutta enimmakseen se meni ohitse.. Olemme huomennakin menossa sinne ja varmaan menen nyt jonnekin muualle sen talon sisalla.

Nyt on muutaman paivan ollut todella kuuma ja hiostava ilma. Tiistaina ukosti ja illalla satoi vahan vettakin. Ilma tuntui valilla ihanan viilealta ja raikkaalta.