Hei taas pitkästä aikaa! <!-- @page { margin: 0.79in } P { margin-bottom: 0.08in } -->

Torstaina HIV-klinikalla olin näytteenottohuoneessa. Testattiin pikatestillä HIV:tä. Sormenpäästä otettiin veripisara ja laitettiin testipuikkoon. Yksi viiva - negatiivinen, kaksi viivaa-positiivinen. Jos tulos on negatiivinen niin silloin se tarkoittaa sitä, mutta jos tulos on positiivinen se voi olla myös negatiivinen. Jos siis pikatesti antaa positiivisen tuloksen otetaan ihmiseltä laskimoverinäyte HIV:n varmistamiseksi. Olin siinä näytteenottohuoneessa kello 9-12.30. Sillä ajalla kävi 11 ihmistä testeissä ja 6 tulos näytti positiivista. Nuorin testattava oli vuonna 2002 syntynyt poika. Huokaisin helpotuksesta kun tulos näytti negatiivista. En ruvennut itse testaamaan ihmisiä vaan toimin kirjurina. Täällä jos on HIV niin ihmiset ei välitä siitä ollenkaan.

Mun työparina oli 24v.tyttö. Oli tosi mukava jutella sen kanssa. Hän sanoi, että haluaisi suomalaisen miehen, ovat kuulemma niin komeita. Hän haluaisi tulla myös Suomessa käymään. Sanoi, että haluaisi tulla tutustumaan suomalaiseen HIV-klinikkaan. Ja voisi mennä sinne töihin.. Opetin hänelle suomenkieltä. Kirjoitin sanoja ja lauseita paperille englanti-suomi. On se jännä, miten ulkomaalaisilla taipuu suomi suussa.

Tostai-iltana otettiin äkkilähtö ja mentiin käymään ulkona. Cheers-niminen baari. Ihan kivan tuntunen paikka. Paitsi, että asiakaskunta oli suurimmaksi osaksi homoja.. Ja sen kyllä huomasi! Onneksi nyt ei ollut samanlaista äksöniä kuin viimeksi.

Perjantaina mentiin tyttöjen kanssa käymään kaupungin keskustassa. Käytiin vaan sellasissa paikoissa, missä myytiin afrikkalaisia käsitöitä. Oli sellanen katu, jossa oli hirveästi myyjiä ja niiltä piti kovasti tinkailla. Valkoihoisilta peritään muuten hirveästi ylimääräistä. Sain ostettua muutamia matkamuistoja.. Siellä oli myös naisia erittäin hienoissa heimopuvuissaan..savella olivat maalanneet ihonsa ja pelkkä kaislahame päällä! Ne oli himboja.

Perjantaina mentiin kattomaan kun perheen pojat pelasivat socceria. Niillä oli perjantain ja lauantain kestävä turnaus. Voittivat perjantain pelin ja lähtivät juhlimaan voittoa vaikka lauantaiaamuna peli alkoi kello 9! Ihme kyllä, ne oli selvinny pelaamaan ja voittanu! Pojat pääsi pelaamaan finaaliin asti, menin sitten katsomaan viimeisen pelin lauantai-iltana. Pojat voitti senkin. Eli ne voitti koko turnauksen. Palkintona oli 10000 Namibian Dollaria eli noin 1000e!

Maanantaina menimme Katutura State Hospitaaliin. Menin Tiinan kanssa osastolle, missä oli raskaana olevia naisia. Joku meni aina välillä synnytyssaliin synnyttämään. Vielä maanantaina ei kehattu mennä synnytyksiin mukaan kun oli vasta ensimmäinen päivä. Käytiin kattomassa synnytyssalissa vastasyntynyttä tyttävauvaa! Äitiä juuri ommeltiin, vaikka meistä kyllä näytti, ettei istukka ollut vielä edes tullut. Vauva makasi pöydällä kapalossa tyytyväisenä lämpölampun alla. Mikä ihana päätös työpäivälle!

Tiistaina töihin mennessä vähän tuntu siltä, että mitähän tämä päivä tuo tullessaan..Yöllä oli yksi äiti synnyttänyt, niin kävimme hänet ja vauvan kuskaamassa synnyttäneiden osastolle. Siellä oli ihania pikkusia.. Palattuamme takaisin osastolle eräs opiskelija kysyi meiltä, että halutaanko tulla synnytykseen mukaan. Tietenkin mentiin. Salissa oli jo kaksi opiskelija, lääkäriopiskelija, sairaanhoitaja. Täällä kuuluu kätilönä toimiminen sairaanhoitajalle. Kun opiskelet sairaanhoitajaksi et erikoistu mihinkään, opettelet kaiken! Äidin ovat synnyttäneet täällä kaikki yksin, ei ole yhtään isää näkynyt synnytyksessä. Äiti siinä punnersi niin totesin Tiinalle etten halua ikinä synnyttää. Tiina oli samaa mieltä, mutta sitten kun vauva oli kokonaan maailmassa, peruimme molemmat sanamme. On se kaikista ihanin palkinto siitä työstä. Ensimmäinen vauva, minkä näin syntyvät oli poika. Täällä ei muuten käytetä kivunlievitystä. Episiotomian suturoimiseen käytetään jonkun sortin puudutetta. Opiskelijapoika hoiti synnytyksen. Sen hän osasi ihan hyvin, mutta sitten tulikin suturoimisen - ompelemisen - aika. Pojasta kyllä huomasi, ettei hänellä ollut hajuakaan mitä tehdä. Onneksi valmis sairaanhoitaja oli mukana ja avustamassa.

Myöhemmin samana päivänä joku anestesialääkäri tuli kysymään meiltä, että halutaanko tulla kattomaan elektiivistä sektiota (suunniteltua keisarinleikkausta). Elektiiviset sektiot tehdään tiistaisin ja torstaisin. Leikkurivaatteet päälle ja saliin. Se mies selitti vaikka mitä, mutta ainakaan minä en tajunnut varmaan puoliakaan. Nyökyttelin vain päätäni ja hymyilin -tosin leikkausmaskin alla- nätisti. Aika rajusti se lääkäri repi niitä vatsanpeitteitä auki. Käytti kovasti voimaa. Kun kaikki kerrokset oli saatu auki kohtuun asti alkoi lapsen metsästäminen. Hoitaja työnsi ensin kädellään vatsanpeitteiden läpi vauvaa ulos, mutta kun se ei tuottanut tulosta rupesi hän työntämään kyynärpäällään! Oli todella rajun näköistä kun äiti hytky leikkuupöydällä. Hetken päästä pieni tyttö syntyi maailmaan. Vauvaa oli ennenaikainen, rv32 mutta todella terhakka ja hyvät keuhkot omaava, Käytiin viemässä tyttö keskolaan ja punnittiin siellä; 1915g. Täällä ei heti syntymän jälkeen punnita ja mitata vauvaa kuten yleensä suomessa. Koko iltana en pystynyt olemaan hymyilemättä. Oli niin onnellinen ja hyvä olo.

Tänään oltiin menossa synnytyssaliin, mutta yhtäkkiä sinne hyökkäsi viisi muuta pohjoismaalaista opiskelijaa, joten väistyimme keskolaan. Keskolassa tein aamukylvetykset kahdelle pienelle poikavauvalle ja punnitsin ne. Ne oli niin pieniä, Toinen oli syntynyt kuukausi sitten, mutta painoi nyt vasta 3240g! Äiti oli kuollut heti synnytyksen jälkeen. Annoin sille sitten maitoa hörppyyttämällä, täällä ei ole tuttipulloja. Kiva päivä oli, mennään huomennakin.

Perjantai aamuna lähetään viikonlopuksi sinne Etoshan luonnonpuistoon, Nukutaan teltassa varmaan Musta Mamba toisessa ja Kalahari Ferrari toisessa kainalossa. :) toivottavasti ei.. Siellä luonnonpuistossa on eläimiä joka lähtöön. Eetu: myös niitä elefantteja!

Muistakaa: norjalaiset suxxx!!!!