Viikko on taas selvitty..

Viime keskiviikkona joukkoomme saapui kaksi suomalaista tyttoa, Kouvolasta. Kun olimme melkein lahdossa nukkumaan tuli eras talon pojista sanomaan,etta nyt tytot jotain parempaa paalle ja menoksi. Ei auttanut muuta, kuin vetaa mekko paalle ja autoon. Lahdimme jonnekin rugby-joukkueen 30-vuotis gaala iltaan. Siella oli muotinaytoksia, tanssijoita, hyvaa ruokaa ja juomaa. Hauskaa oli.

On taalla ilmeisesti vahan erilainen aikakasitys. Perjantaina meidan piti lahtea sinne farmille klo14, mutta kun paasimme lahtemaan oli kello jo yli nelja! Matka farmille kesti melkein kaksi tuntia ja tiet ei todellakaan ollut mistaan parhaista paista! Edes meidan tie ei ole koskaan ollut sellaisessa kunnossa ja se on jo paljon! Mienas tulla huono-olo sellaisella tiella. Matkalla nahtiin apinoita, villihevosia (niita todella viela on), pahkasikoja ja joitain lintuja. No, lopulta paasimme perille. Paikka ei todellakaan ollut yhtaan sellainen, kuin olin kuvitellut! Siis, todella hieno talo se oli muihin taloihin verrattuna.. Perheella on omat tyontekijansa farmilla, jossa he hoitavat aaseja, lampaita ja lehmia (jossu ja anna-kaisa: kuvia on!) Se farmi oli keskella eramaata, katoit minne vaan niin nakyi vaan hiekkaa. Ei ollu edes kenttia puhelimeen! Kun tuli ilta, tuli myos kaiken maailman otokat! Skorppioneja taikka niita kaarmeita ei onneksi nakynyt, mutta sen enemmankin hamahakkeja!!! Ja heinasirkkoja syoksahteli joka paikasta, ne ei oo mitaan pienia taalla! Yot "nukuin" valot paalla, kokonaan peiton alla ja tapoin valilla otokoita. Vessassa oli ollu ISO hamis, mutta onneksi en mennyt katsomaan.. Muu porukka vaan ryyppasi koko viikonlopun, mutta me oltiin tylsia Tiinan kans ja tapettiin vaan niita hamahakkeja.. Alkaa tulla jo korvista ulos tuo kannilaisten olina..

Sunnuntaina ajettiin autoilla sitten jonnekin vuoren huipulle. Oli muuten aivan mahtavat nakymat! Taalla ei paljon autoja saalita ja renkailta vaaditaan paljon nailla teilla. Teilla on ihan alyttoman isoja kivia ja teravia!

Eilen, kun palasimme vihdoin (!) sivistyksen pariin oli koko illan ihan vainoharhainen olo niitten otokoitten takia. Mutta kuitenkin niin helpottunut.

Tanaan aloitimme Katuturan Klinikalla. Katselimme pelkastaan. Oltiin Tiinan kanssa lasten vastaanotossa. Varmasti yli 100 ihmista oli odotushuoneessa jonottamassa hoitajalle paasya. Taalla hoitajalla on suuri vastuu. Han tutkii potilaan ja antaa laakkeita (antibiootteja ainakin tunnistettiin) ja laittaa sitten laakarille jos tilanne sita vaatii. Huomenna mennaan uudelleen ja paasemme toivottavasti tekemaan jotain. Olimme tanaan kuitenkin kuin ilmaa.