Hei!

Viikko on taalla taas vierahtanyt todella nopeasti. Tekemista on ollut paljon. Torstaina oltiin viela keskolassa. Edellisena paivana kylvetin vauvan, jonka aiti oli kuollut synnytyksessa. Niin torstai aamuna vauvan sangyn vierella seisoi nuori tytto. Han oli vauvan aidin serkku ja oli ottamassa nyt vauvan itselleen hoitaakseen hanta. Tytto oli vasta 19 -vuotias! Tosi rohkea! Muilta keskosvauvoilta mittailtiin lampoja, katottiin hapetusta ja hengitystiheytta. Tarkasteltiin myos, etta keskoskaapeissa on oikeat lampotilat. Vauvat oli niin hirvean pienia. Vaipat oli niin isoja niille, etta ne naytti hukkuvan niihin, vaikka vaipat oli pieninta mahdollista kokoa.

Perjantai aamuna kello soi kahdelta. Kolmen jalkeen oltiin saatu autot pakattua niin tayteen, etta olis saanu rukoilla jos olis tullu kolari. Matkamme alkoi kohti pohjoista, Etoshan luonnonpuistoa. Matkalle lahti mukaan 7 suomalaista, 3 ruotsalaista, paikalliset Pascal, Kenton ja Wayne. Perilla olimme puoli 11 aikaan. Ennen kymmenta auton lampotilamittari naytti 39 astetta! oltiin leirintaalueella kaksi yota telttamajoituksessa. Olkaa minusta ylpeita!! :) Luonnonpuistossa on elaintenjuottopaikka, jonne elaimet tulevat ja niita voi nahda. Sain katsella seeproja, antilooppeja, kirahveja, gnuita, lintuja ja paljon tunnistamattomia elaimia juomassa. Oli siella myos pahkasika, tutummin Bumba!

Pojat kaytti meita safariajeluilla, joilla nahtiin paljon taas ainakin seepsoja ja kirahveja. Mutta myos norsuja! ja vilaus naarasleijonasta, se oli metsastamassa. Palyiltiin, etta olisko niita ollu enemmankin, mutta ei nahty.

Perjantai-iltana Wayne teki meille ruokaa. Enpas ole ennen sellasita syonytkaan ja todella tykkasin siita! Wayne paistoi kalamaria! Perjantai-lauantai valisena yona herasin siihen kun Jennit huusi. Meidan leirissa oli vieras. Sakaali oli ilmeisesti nalkainen ja haistoi meilta ruuan. Oli ne tytot saanu sen ajettua sitten pois. Oli meidan leirissa myos paljon magnusteja, niita Timoneja. Ne oli ihan tajuttoman uteliaita. Pyrkivat jokapaikkaan. Ankasi pari jopa auton konepellin alle ja pyorahtivat myos poikien teltassa! tyttojen teltas pysyi visusti kiinnin otokoiden varasta.

Paljon nahtiin erilaisia elukoita, mutta helpottunut olen, etten tormannyt siihen mustaan mambaan tai kalahari ferrariin. Pari elainlajia vei sydameni. Bumba ja kirahvi. Kirahvi on niin huvittavan nakoinen kun se juo..

Paluumatkalle lahdettiin sunnuntaina kello kymmenen aikaan. Kotimatkalla pysahdyimme paljon puhuttuun Okahandjaan. Siella paikalliset myyvat kasitoitaan. Sielta lahtikin tavaraa sitten muutama pussillinen. Siina onkin sitten missioni, etta miten saan ne kaikki tavarat ehjana takaisin suomeen.

Tama viikko ollaankin tehty Tiinan, Marin ja Sannan kanssa yovuoroja synnytyssalissa. Maanantai-tiistai valisena yona synnytyksia oli niin paljon, etta kolmannen kohdalla meni laskut sekaisin. Kyydittiin myos aiteja vauvoineen synnyttaneiden vuodeosastolle. Synnytyksen jalkeen otetaan aidilta verenpaine, pulssi ja lampo. Otin niita yhdelta aidilta ja juttelin hanen kanssaan. Sitten kun lahdettiin viemaan hanta ja tyttovauvaa osastolle aiti sanoi jotain heimokielella opiskelijapojalle. Poika sitten kysyi minulta, etta ymmarsinko mita han sanoi. Sanoin, etten osaa heimokielia. Poika tulkkasi minulle aidin sanat. Aiti oli sanonut, etta haluaa nimeta tyttonsa minun mukaan. Afrikassa jos on kaima niin se on tarkeampi asia kuin sukulaisuus.

Toinen yo olikin paljon karmivampi. Hiljaista oli.

Hei taas! Pysykaa siella kotoSuomessa lampimina! :) Reissu onkin jo puolessa valissa ;)