Puerto Ricosta saavuin ensimmäiselle Karibian pikkusaarelle maanantai-iltana n. 45 minuutin lennon jälkeen pikkukoneella. Lentokoneessa ei ollut ruuhkaa, sillä lennolla oli miehistön lisäksi ainoastaan neljä matkustajaa, lähestulkoon yksityislento siis ja palvelu oli ensiluokkaista.

Olin sopinut ja säätänyt Couchsurfing-paikan pariksi ensimmäiseksi yöksi erään intialaisen tyypin luota, joka tuli hakemaan miut lentokentältä. Lentokentältä ajeltiin reilut 5 minuuttia hänen kämpilleen, jossa hän asusteli kolumbialaisen kämppiksen kanssa. Tervetuliaisillalliseksi Milap valmisti mahtavaa dhalia, tuli melkein ikävä Intiaan! Kämppä oli siisti, joskin sohva hieman pieni meikäläiselle, mutta vältti pariksi yöksi kyllä! Herättyäni upeaan päivään Karibialla lähdin tutkimaan paikkoja ja aloittelemaan venejahtia kohti etelää. Tapasin erään aussityypin, joka lähtee huhti-toukokuussa kohti Eurooppaa. Käytiin hänen kanssaan Grand Cassen iltamarkkinoilla saaren pohjoisosassa.

Saint Martin on jaettu kahteen osaan, pohjoispuoli on ranskalaisten isännöimä, jossa valuuttanu käytetään pääasiassa euroa (osa paikoista myös ottaa dollareita suhteella 1:1) ja hollantilaiseen eteläosaan, jossa voi maksaa dollareilla. Paikallistakin valuuttaa guilderia voi käyttää, mutta sitä on turha vaihtaa, sillä kaiken voi hoitaa taaloilla tai euroilla. Täällä on valtava määrä purjeveneitä, moottoriveneitä ja valtavia huvijahteja, yksi syy miksi tänne tulin aloittelemaan veneen etsintää.

Parin yön jälkeen vaihdoin majapaikkaa erään jenkkimummelin 35-vuotiaaseen purjeveneeseen, jossa vietin muutaman yön. Hänellä oli VHF-radio ja tehtiin flyereita, joita kävin jakamassa eri paikkoihin kyydin toivossa. Kävin iltapäivällä katselemassa lentokoneiden lähtöä ja saapumista, huikea näky! Ison koneen noustessa on syytä olla varuillaan, sillä hiekka pöllyää rannalla kunnolla. Seuraavana päivänä Robinin mennessä asioilleen, tein joutessani parin tunnin hikisen pyörälenkin Philipsburgiin ja takaisin. Komiat olivat maisemat ja Philipsburgin ranta, Great Bay!

Juttelin myös eri tyypeille ja kyselin jos tietäis ketään. Eräällä venekorjaamolla tapasinkin hollantilaisen tyypin, joka tiesi eräästä veneestä joka oli menossa etelään. Veneellä ei ollut ketää, mutta jätin flyerin veneeseen. Seuraavana aamuna kapteeni soittikin meidän radioon ja sovittiin iltapäivälle tapaaminen.

Kapteenilla (www.captainbobdaly.com) oli ollut hankaluuksia edellisen tyypin kanssa, jonka piti lähteä hänen mukanaan, sillä ko. kaveri oli vaurioittanut kumivenettä. Sanoin, että miun kanssa ei ainakaan tarvitse huolehtia, että tuhoaisin toisen omaisuutta. Toinen ehto oli, että ehdottomasti ei huumeita, joten tämäkään ei tuottanut ongelmia. Siispä sopimus syntyi! Bob on vajaa 70-vuotias amerikkalaisherra, jonka liikkuminen on hieman rajoittunutta. Niinpä miusta on apua erilaisissa veneaskareissa yms. Lisäksi sopimukseen kuuluu, että Bob maksaa ruuat ja juomat sekä maissa että veneessä. Tämän lisäksi hän on loistava kokki, joten veneruoka on erittäin maistuvaa! Ja ruokadiili sopii minulle hyvin, sillä syöminen ja eläminen Karibialla on todella hinnakasta, lähes kaikki on Suomen hinnoissa tai kalliimpaa. Lukuunottamatta ehkä alkoholia, jota harvemmin tulee itse osteltua...

Määränpäänä on Grenada/Trinidad joskus reilun parin kuukauden kuluttua, riippuen erinäisesti tekijöistä matkan varrella. Hieman nopeammin olisin voinut matkan taittaa, mutta näillä ehdoilla en todellakaan valita. Parempaa diiliä ja onnenpotkua ei olisi voinut käydä! Viime päivät ollaan hoidettu erinäisiä lähtövalmisteluita: vesitankkien täyttöä, ruokaostoksia yms.

Eilen kun palattiin kyliltä veneelle huomattiin, että vene on liikkunut. Ankkuri oli irronnut, eikä tarttunut uudestaan kiinni, niin kuin sen pitäisi, sillä ympärille oli tarttunut aimo kasa sontaa ja paksua köyttä merenpohjasta. Veneeseen päästyämme se oli n. 20 metrin päässä rannasta ja sanoin Bobille, että nyt pitää toimia nopeasti, sillä liikutaan koko ajan. Päästiin juuri ja juuri liikkeelle ajoissa, sillä perässä ollut kumivene osui jo rantakiviin. Oma purjehduskokemus 42-jalkaisen paatin ohjastamisessa tai ankkuroinnin toimimisesta on myös melko rajoittunut toistaiseksi, eikä olla noita vielä opeteltu, kun ei olla liikuttukaan vielä. Mutta apujoukot kävivit puhdistamissa ankkurin ja onnistuin pitämään veneen kurssissa ja Bob hoiti ankkuroinnin uudelleen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Samana iltana tuli kuitenkin vika myös kulkuveneen perämoottoriin, jota nyt korjataan parhaillaan. Tarkoitus olisi lähteä huomenna matkaan kohti etelää (St. Barths, Saint Kitts & Nevis, Montserrat, Guadelupe...). Toivottavasti matkaan päästään pian, olen valmis aloittamaan Karibian saarihyppelyn ja toteuttamaan jälleen yhtä uutta reissu-unelmaa! Kuullaan taas, kun saan nettiyhteyttä seuraavilta saarilta joku päivä...