Buenas noches amigos!

Maanantaina jatkettiin matkaa, kohteena pieni vuoristokylä Alegria, 1200 metrin korkeudessa. Ensimmäinen bussi El Cucosta otettiin klo 10 jälkeen ja kokonaiset 85 kilometriä, 5 tuntia ja neljää paikallisbussia myöhemmin saavuttiin perille. Joo, matkat ovat melko lyhyitä, mutta siirtymiset silti ottavat aikansa, sillä vanhat koulubussit pysähtelevät vähän väliä ottamaan uusia matkustajia kyytiin, sekä laskee edellisiä pois. Rinkka on välillä turhan iso, kun bussit ovat ääriään myöten täynnä ihmisiä, mutta hyvin ollaan sekaan mahduttu ainakin tähän asti. Eikä kukaan paikallinen ukko oli vielä heilutellut macheteaan meitä kohden...

Perillä odotti viihtyisä pikkukylä sekä hieman viileämpi ilma (n. 20 astetta), joka oli tervetullutta vaihtelua, kun on taas tovit tullut hikoiltua varmaankin lähemmäs 40 asteessa. Täällä Alegriassa on erittäin leppoisa meininki ja turisteja on tullut nähtyä kokonaiset 3 kappaletta (tänään ei ainuttakaan). Kaduilla on mukava meininki ja ihmisiä (myös meitä länkkäreitä) tervehditään hymyssä suin.

Aktiviteetit ovat muodostuneet pienestä reenailusta sekä yleisestä hengailusta. Lähistöllä on 100 askeleen rappuset, jossa heti ensimmäisenä iltana kävin juoksemassa, mutta korkeus (sekä ilmeisen huono kunto) pistivät ukon puuskuttumaan aika nopeasti. Läheisessä leikkipuistossa on tullut myös riehuttua lasten kiikuissa ja kiipeilytelineessä. Paikalliset eivät varmaankaan ole kovin montaa 196-senttistä ulkomaalaista nähneet ennen tekemässä moista, sillä ihmettelyä ja katseita tulee joka puolelta.

Tänään oli muutamia paikallisia lapsia miun kanssa jumppailemassa ja autoin heitä vetelemään leukoja ja muita juttuja, mitä he olivat nähneet miun kokeilevan. Jos edes yhtä noista nappuloista puraisee urheilukärpänen, niin olisi hieno juttu! Kielitaito kyllä tuo mukavan lisän touhuun, sillä oli kiva osata vastata osaan lasten uteluista ja höpistä nassikoiden kanssa. Palautumisruuaksi maistui suosikkiruokalan herkulliset kolme lihatacoa, juustokinkkutortilla sekä hampurilainen, nams! Jokaisen urheilijantapaisen palautumismättö reilulla 5 taalalla!

Tänään tehtiin myös pieni päiväretki läheiselle kraaterijärvelle. Hieno paikka! Runsaan rikkipitoisuuden vuoksi vesi oli vihreän väristä. Miun oli pakko mennä uimaan, vaikka vesi oli melko viileää. Mutta niin harvoin tulee polskittua kraaterilaguunissa, joten olihan se koettava!

Huomenna vielä lepäillään täällä ja torstaina lähdetään taas jatkamaan kohti lämpöä ja rannikon surffiaaltoja!

Pitäkää itsenne ja toisenne lämpiminä siellä Suomessa, rapsakat kelit taitaa olla tällä hetkellä...