On pitänyt kiirettä sitten viime blogimerkintämme, eli olemme vaihtaneet osavaltiosta toiseen - Oaxacasta Chiapasiin ja tämä siirtymä ei ole sujunut ilman pieniä hankaluuksia, mutta via dola rosasta lisää myöhemmin.

Oaxacassa tuli siis oltua neljä yötä ja hyvä maku kaupungista jäikin lukuunottamatta keuhkoihin kerääntynytttä pölyä. Suurin osa ajastamme meni nautiskellen yliopistokaupungin vaihtoehtoisesta ilmapiiristä. Oaxacassa riittää tekemistä reppuselkämatkaajille - esimerkiksi elävistä kuvista voi nauttia ilmaiseksi kauniissa ja kiinnostavassa Cinema el Pochotessa. Taidegallerioita, kulttuurikahviloita ja museoita on Centro Historico pullollaan. Oaxaca on kaiken kaikkiaan helposti haltuunotettava kaupunki pienen kokonsa (reilu 300 000) ansiosta.

Kaupungin yllä on myös iso kasa raunioita nimeltään Monte Alban. Tämä zapoteekkien - kieltämättä komea - kyhäelmä on Oaxacan tärkein arkeologinen kohde ja on jo pelkästään vuorenhuippusijaintinsa takia paikka jossa kannattaa käydä (10 minuuttia keskustasta bussilla, sisään 3,5 euroa). Meillä oli myös kova yritys päästä 45 kilometrin päässä sijaitsevaan Mitlaan, mutta tämä jäi tekemättä colectivo-bussien käsittämättömän sekavan lähtöalueen johdosta. Tosin kävimme onnistuneesti - pitkällisen säätämisen jälkeen San Bartolo Coyotepecissä. Tämän uneliaan pikkukaupungin vetonaula olivat mustat saviset ruukut ja totisesti niitä siellä olikin - eikä juuri muuta, paitsi hiekkaa. Retki oli kyllä hyvä silmien avaaja toiseen Oaxacaan, joka sijaitsee siistin keskusta-alueen ulkopuolella. Liikenteen, ihmisten ja roskien täyttämä esikaupunkialue on kaoottinen, mutta mielenkiintoinen (ja turvallinen) paikka pyöriä kävellen.

Sitten niihin vastoinkäymisiin, joista ensimmäinen tapahtui bussilippujen hankkimisen yhteydessä. Loistavan kielitaitomme ja yleisen asioiden ennaltaselvittämisen ansiosta meille selvisi Meksikossa olevan neljä bussien tasoluokkaa. Ja mehän tietysti onnistuimme ostamaan liput korkeimpaan eli luksusluokkaan (35 euroa, 13 tuntia). Luimistellen raskas häpeän taakka harteillamme astuimme bussiaseman paremmanväen kabinettiosaston kautta kulkuneuvoon, joka ei mahdu suomalaiseen käsitykseen bussista. No tulipahan sekin koettua ja vaikkakin vastaisuudessa pidättäydymme vaatimattomimmissa luokissa.

Toissapäivä aamulla bussi nousi pilvien läpi tarunhohtoiseen San Cristobal de Las Casasiin. Nauttituamme kahvit marssimme läheiseen edulliseen (3 euroa yö) ja rauhalliselta vaikuttavaan hostelliin nimeltään La Casa de Jose . Paikan edullisuuden syyt selvisivät nopeasti rauhallisuuden illuusion särkyessä. Ainoina maksavina asiakkaina koimme paikan nuoren passiivis-agressiivisen pomon ystävilleen järjestämät tequilan huuruiset juhlat turhan ahdistaviksi. Näin ollen pakkasimmekin kamamme ja siirryimme samaa katua kaksi korttelia ylöspäin Posada Mexicoon (4 euroa yö) ja tällä hetkellä ei kaduta yhtään.

San Cristobalin teki kuuluisaksi zapatistien (EZLN = zapatistien kansallinen vapautus armeija) 1994 suorittama lyhytaikainen sotaan johtanut kaupungin valtaus. Tähän johtaneet syyt ovat edelleen helposti nähtävissä Chiapasissa, joka on meksikon köyhin osavaltio. Hintataso on huomattavasti alhaisempi kuin Oaxacassa ja totaalinen köyhyys alkuperäisväestön keskuudessa näkyy kerjäläisten ja kaupustelijoiden määrässä. Kaupunki on kuitenkin erittäin suosittu turistikohde ja todelliset ongelmat ovatkin maaseudulla, jossa kireä tilanne aseisiin tarttuneiden intiaanien ja hallituksen joukkojen välillä jatkuu yhä. Zapatistit ovat täällä paikallisen (ainakin vähäosaisten) keskuudessa suuria sankareita. Kaupunki on täynnä vallankumouksesta kertovia seinämaalauksia, subcommandante Marcos- paitoja ja löytyy täältä erittäin tasokasta tavaraa myyvä EZLN:n pyörittämä kauppakin. Kävimme eilen pienessä ja erittäin viihtyisässä teatterissa (Kinoki 1,5 euroa) katsomasta aiheesta (kapina) kertovan dokumenttielokuvan, joka oli ajatuksia herättävä (ja ymmärrettävistä syistä) hieman propagandistinenkin. Lisää tietoa http://enlacezapatista.ezln.org.mx/ .

Palaamme tähän aiheeseen vielä, mutta nyt on lähdettävä selvittämään saisimmeko huomenna jotain aikaan. Tänään oli lepopäivä.