Saavuimme eilen Meksikon Urjalaan - Ocosingoon, joka on kahden ja puolen tunnin bussimatkan päässä San Cristobalista. Tähän maalaispitäjään ei taida moni gringo eksyä (ainakaa saamiemme huvittuneiden katseiden perusteella). Kaupunki on lähinnä tunnettu Tonina nimisistä maya-raunioista, jotka kieltämättä antavat huipultansa mainiot näkymät lehmien laidunmaille. Jo pelkkä kyytinkin sinne on lystiä (colectivo, alle euro, noin 20 minuuttia) kun jakaa kleinbussin maanviljelijöiden kanssa torvimusiikin soidessa. Matkalla voi myös haistella poliittisia jännitteitä tarkkailemalla kaupungin vieressä olevaa valtavaa sotilaskaupunkia. Zapatistien vankkaa tuki aluetta kun tämä onkin.

Tällä zapatisti aasinsillalla on niin mahdottoman helppo palata San Cristobaliin, jossa vietimme suunnitellun kolmen yön sijasta kahdeksan. Se on paikka jäädä jumiin, etenkin jos pitää orgaanisesta ruuasta, yogasta ja vaihtoehtokirjallisuudesta (tai meidän tapauksessa kaksi ensimmäistä voidaan jättää väliin). San Cristobalin kauniissa ympäristössä huomio kiinnittyy entistä helpommin Meksikon epäkohtiin: turistit juomassa espressoa kalliissa kahviloissa paljanjaloin lähikylistä saapuneiden mayojen jälkeläisten yrittäessä kaupitella käsitöitään heille. Olkoon poliittinen suuntaus mikä tahansa kannattaa tuliaishankintansa keskittää zapatistien pyörittämiin kauppoihin jossa myytävistä tuotteista saatava tuotto jaetaan koko yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin. Näitä kauppoja löytyy kymmenkunta keskusta-alueelta.

Poliittinen tilanne Chiapasilla on tällä hetkellä päällisin puolin rauhallinen. EZLN pidättäytyy aseellisesta toiminnasta (yleisön pyynnöstä) ja on perustanut viime vuosina kymmeniä autonomisia alueita joita kutsutaan "caracoles":seiksi (etanan kotilo). Näissä kotiloissa asuvat ihmiset kieltäytyvät kaikesta yhteistyöstä "pahan hallinnon" kanssa. Kansainvälisten lahjoitusten ja omien myyntitulojensa avulla he pyörittävät omia sairaaloita, kouluja ja muita yhteisön tarvitsemia palveluita itse yhdessä sopimiensa sääntöjen mukaisesti. Näillä alueilla toistuvasti alistetut ihmiset saavat vihdoin tehdä päätöksiä koskien omaa elämäänsä. Nämä ihmiset ovat todellakin sanoneet "¡Ya Basta!" - kansa päättää ja hallitus tottelee. Para todos todo, nada para nosotros.

Lukemalla tämän tekstin on helppo syyttää meitä kapinallisromantiikasta, mutta EZLN on antanut tuhansille ja tuhansille alkuperäisväestööN kuuluville ihmisarvon ja itsekunnioituksen takaisin. Mutta kaikkien paikallisten kohdalla tämä ei ole voinut olla mahdollista ja tämä kannattaa muistaa kun on syömässä kymmenen euron päivällistä ja intiaanimummo tulee myymään käsintekemäänsä rannekorua kymmenen sentin kappalehintaan. Pakko ei ole ostaa, mutta kunnioitusta on oltava. Aina. Heidän juurian käsitteleviin museoihin turistit täällä virtaavat.

San Cristobal on kokonaisuudessaan erinomainen pysähdyspaikka pidemmäksikin aikaan. Kaupungista löytyy kymmeniä halpoja majoituspaikkoja ja lukuisia hyviä ravintoloita. On tosiaankin kehua ylisanoin paikallista ruokaa, joka kylläkin on suurelta osin juuri sitä mitä odottikin - salsoja, tacoja, tortilloja, papuja, makkaroita ja tuoreita hedelmiä. Olutkin on sitä samaa Solia ja Coronaa mitä suomestakin saa (vaikkakin ennen tänne tuloa epäilinkin muuta -jussi). Suurin osa ravintoloista tarjoaa "menu del dia":n lounas aikaan edullisesti (2-5 euroa): tämä yleensä sisältää alku-, pää- ja jälkiruuan. Sopa astecaa ja paikallista chorizoa on suositeltava!

Huomenna matka jatkuu kohti Palenqueta. Kaksi yötä Urjalassa on tarpeeksi.