Ihmisroskat ovat vallanneet hostellimme, joten pako El Salvadoriin on aloitettava mahdollisimma pikaisesti. Kolme päivää humalaisten aussien ja jenkkien kanssa on vaarallista mielenterveydelle. Tuskin meillekkään raittius-seuran jäsenkorttia hostellin laskun perusteella myönnettäisiin, mutta tähän asti olemme kuitenkin onnistuneet hillitsemään itsemme nousemasta huutamaan ilman paitaa pöydän päälle. Jokaisen illan päätteksi. Guatemalan päättäville elimille terveiset: viisumisäädöksiä voisi tarkentaa, ihan vain yleisen viihtyvyyden nimissä. Kukkahattutäteily sikseen ja asiaan sanoi kettu etanalle.

Shuttle-bussi Copan Ruinasilta tänne maksoi 15 USD ja matkan hintaan sisältyi kahden tunnin ruuhkassa istuminen Guatemala Cityn liepeillä - ei mikään järin viehättävä kaupunki edes auton ikkunasta. Shuttle toi meidät kuitenkin turvallisesti perille korttelin päähän uudesta osoitteestamme: The Black Cat -hostellista (6 euroa dormi, kahden hengenhuone 15). Parin ensimmäistä päivää meni leppoisasti tutustuessa tähän tulivuorien (ei Jussi, ne eivät purkaudu tuijotuksen voimalla) ympäröimään n. 40 000 asukkaan "mielikuvituskaupunkiin". Antigua on Guatemalan suurimpia turistikohteita, joka näkyy katujen siisteydessä, kulkukoirien yöllisestä katoamisesta, liikenteen järjestelmällisyydestä ja kerjäläisetkin ovat kuin postikorteista. Muutamassa päivässä tämä kaikki on synnyttänyt mielessämme monimutkaisia salaliittoteorioita Guatemalan hallituksen turistipolitiikasta. Autenttisuus on samaa tasoa Tukholman vanhankaupungin kanssa, joten täällä tuskin saa monipuolisinta kuvaa maasta. Antigua on kuitenkin mainoa paikka muutaman päivän rentoutumiseen hyvien ravintoloiden, elokuvateattereiden ja kirjakauppojen parissa. Täällä voi saada myös käsityksen maan keskiluokan vapaa-ajan vietto tavoista, koska kaupunki täyttyy viikonloppuisin ja juhlapyhinä Guatemala Cityn asukkaiden paetessa tänne pakokaasuja.

Jouluhan täällä ei tunnetusti pärjää paikalliselle pääsiäiselle, mutta tästä huolimatta asiaan kuuluva joulu-härdelli on täyttänyt kadut viime viikonlopusta lähtien. Perinteiset joulupommit, tekno-joulupukki kulkueet ja erinäiset tanssi/lauluesitykset vähäpukeisine tonttu tyttöineen eivät varsinaisesti luo harrasta joulutunnelmaa. Oma jouluateriamme koostui perinteisestä egyptiläisestä joulumenusta: hummuksesta ja lihavartaista. Illalliseen upposi koko päiväbudjettimme, mutta kaikki on suhteellista - Suomessa samalla rahalla saa Hesen mega-aterian ja kaksi olutta. Aterian jälkeen istuimme iltaa paikallisten kanssa keskuspuistossa ja Jussi rikastutti pikku-koijareiden taskurahastoa lahjomalla heidät räjäyttämään mahdollisimman isoja pommeja.

Tutustumisemme Guatemalaan jää pintapuoliseksi, mutta Copan Ruinasin ja Antiguan jälkeen on pakko paeta turistimassoja, ainakin hetkellisesti - varsinkin kuin katala joulupukki ei hartaista toiveistamme huolimatta toimittanut maanjäristystä tahi tulivuoren purkausta, joka olisi pyyhkäissyt anglo-saksiset hostelli "ystävämme" taivaallisempiin turistikohteisiin. Kaikkihan haluavat olla ainoita gringoja kaupungissa, joten suunnaksi El Salvador!