Aamu koitti ja löysimme itsemme Palenquesta, johon saavuimme oivasti colectivolla. Colectivo on maino ja halpa tapa taittaa matkaa, jos haluaa tutustua paikalliseen elämänmenoon. Ne ovat myös usein nopeampia kuin ykkös- ja kakkosluokan bussit, koska soveltuvat pienen kokonsa ja hurjapäisten kuskiensa ansiosta paremmin pikkuteille. Yksi colectivo lisää ja seisommekin jo keskellä viidakkoa pumppuhaulikolla varustautuneen puistonvartija tädin hellässä huomassa. Tädin tehtävä oli vartioida metsän siimeksessä sijaitsevia raunioita, jotka ovat nähdäksemme ainoa syy saapua tähän 65.000 asukkaan kaupunkiin (Palenqueta on kuritettu pahasti ja useasti rumatikulla).

Rauniot (ja yöpymispaikkamme, josta kohta lisää) ovat yhdenyönsuhteen arvoiset. Ne ovat tähänastisista kiviarkkitehtuurin luomuksista hienoimmat. Alue on kyllin iso, jotta muut turistit hukkuvat sopivasti ja ympäröivä viidakko luo kunnon "Indiana Jones-fiiliksen" paikalle. Plussaa on myös se, että osalle raunioista saa kiipeillä omatoimisesti. Jos Meksikon tarjoamista raunioista pitäisi valita vain yhdet niin valitsisimme ehdottomasti nämä (sisäänpääsy 3,5 euroa kuten kaikiin muihinkin paikkoihin).

Majoituksen suhteen voimme lämpimästi suositella - kaupungin keskustan sijaan - raunioiden läheltä löytyvää cabaña-kylää. Itse maksoimme yhteensä 8 euroa majasta viidakkopuron varrella. Jussi oli hieman skeptinen hyttysverkkojen pitävyydestä, mutta ainoaksi unta häiritseväksi tekijäksi osoittautuikin mölyapinoiden jumalaton öykkäröinti puidenlatvoissa (tosin anteeksi annettava eksoottisuuslisä). Viidakon kosteustaso teki temput nestetasapainosta huolehtiville matkaajille ja huomattuamme pesojen hupenevan paikalliseen viidakkobaarin mojitoihin päätimme paeta villien mayjojen majoilta - vielä kun pari pesoa taskun pohjalla kilisi. Retkikuntamme uudeksi suunnaksi päätettiin ottaa Karibian rannikko. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan ensikosketuksemme mereen tuli tapahtua Belizen puolella, mutta antropologinen kiinnostus ajoi meidät tutustumaan meksikolaiseen rantalomakulttuuriin Tulumiin.

Näin siis pääsemme tähän päivään ja turismin ympärille kasvaneeseen Tulumin kaupunkiin (10 000 asukasta). Toissaöinen bussimatka Palenquesta tänne (12 tuntia, noin 30 euroa) oli kaikkea muuta kun nautinnollinen. Ilmeisestä narkolepsiasta kärsinyt kuski, kapeat tiet ja muutamat läheltä piti tilanteet pitivät yöunet minimissään. Kaksi armeijan ja yksi poliisin tarkastuspistettä olivat omiaan ajamaan unen puutteiset herkät mielemme vainoharhojen syövereihin. Pääsimme kuitenkin onnellisesti perille tähän yhden kadun ympärille nopeasti kasvavaan kylään. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen päätimme hypätä taksiin ja valita mahdollisimman lähellä rantaa sijaitsevan majoituksen. Tämä oli naurettavan helppoa, koska Karibian rantaviiva tarjoaa useita suhteellisen (massaturismiseutua) edullisia vaihtoehtoja. Oma cabañamme maksoi 20euroa/yö ja se osoittautuikin romanttiseksi paikaksi sähkövalon puuttuessa ja laineiden lyödessä rantaan 50 metrin päässä. Eilen poltetut selät, yltynyt tuuli ja sen mukanaan tuoma hiekan paljous ajoi meidät tänään kaupunkiin kohti halvempia yöunia ja ruokapatoja. Keskustassa tosin huomaa, että kyseessä on suosittu turistikohde - hintataso on huomattavasti korkeampi kuin Chiapassissa. Tulumin yhden kadun varrella sijaitsevat ravintolat eivät myöskään tyydytä kulinaristista kunnianhimoamme, joten olemmekin päättäneet siirtyä huomenna Belizeen.

Nyt maan vaihtuessa onkin aika tehdä pienimuotoinen summa summarum kokemastamme Meksikosta:

- Hintataso on hieman alle puolet Suomesta. Tietysti riippuen siitä kuinka halukas olet sukeltamaan paikalliseen kulttuuriin turistikohteiden ulkopuolella.

- Meksikolainen ruoka on hyvää ja hygieniataso korkealla. Vatsamme ei ole kärsinyt väänteistä vaikka olemmekin kokeilleet kaikkea mercadojen heinäsirkoista perinteisiin turistimäsäytyksiin. Kokemamme mukaan paikallisten paljoutta voi käyttää hyvänä indikaattorina etsiessään maukasta ja edullista ravintoa.

- Kulkuvälineet ovat kauttalinjan erinomaisia - tiet sen sijaan korkeintaan välttäviä. Kannattaakin miettiä haluaako laittaa hilunsa ykkösluokan menopeliin, sillä tiet voivat tehdä matkasta kun matkasta melkoista vuoristorataa vastaavan elämyksen.

- Poliittinen tilanne maassa on jännittynyt muttei varsinaisesti epävakaa. Hieman pintaa raaputtamalla voi kuitenkin nähdä epäkohdat, jotka yritetään pitää turisteilta piilossa. Lehtien otsikoista ja poliisien ase arsenaalista (Jussi hämmästelee salaa ihaillen) voi tehdä omat päätelmänsä rikollisuuden määrästä ja laadusta. Tiettyjä (perus)varotoimenpiteitä noudattaen tuskin kohtaa ongelmia.

- Kulttuurierot osavaltioiden välillä ovat huomattavia. Ja kannattaakin valita vierailukohteensa kiinnostuksensa perusteella. Autenttisimmat kokemuksemme olemme - tähän mennessä - löytäneet köyhimmiltä alueilta (Chiapasin vuoristoseudut). Pienellä ystävällisyydellä ja kohteliaisuudella saat vastaavan kohtelun paikallisilta.

Kaikenkaikkiaan Meksiko on paljon tarjoava, mutta silti helposti lähestyttävä maa omatoimimatkaajalle.