Päät öksiä ja muuta joulutonta tunnelmaa bikineissä.

Tavallaan tekee kipeää ajatus lähteä taas reissuun. On edelleen pieni reissuähky. Olen ristitulessa. Koska haluan taas ravistella juuriani. En halua jämähtää. Enkä tunne enää suurta syytä jäädä Wanakaan. Tämä paikka opetti paljon ja oli koti. Olen kiitollinen siitä. Oli oikein jäädä tänne. Mutta nyt alan uskoa, että on aika lähteä.

On hyvä, että old gymin ulkopuolella mulla ei ole wanakassa kovin paljoa muita sosiaalisia suhteita. Ei ollut mitään tarvetta tavata uusia ihmisiä. Olin niin täynnä uusiin ihmisiin tutustumista usean kuukauden reissaamisen jälkeen, että samat tutut kaverit ympärillä toivot tarvittavan säpinän elämään ja vanhoihin suomen ja muun maan tuttuihin jäi aikaa olla yhteydessä facebookin ja skypen välityksellä.

Tykkään edelleenki kämppiksistäni. Ja niitä tulen ikävöimään, niinku koko kotijuttua, jonka täällä wanakassa sain kokea heidän kanssaan. Elämä old gymillä on koko ajan ollu hyvää, helppoa ja kaikin puolin lepposta aikaa. Kämppikset on easy-going ja ollaan autettu toisia ja jaettu hetkiä ja asioita ihan parhaalla tavalla. Mie oon leiponu niille ja ne on minua kuljettanu ilmaseksi autoillaan. Aina ei tarvita rahaa vaihtotavaraksi. On toki tärkeää, että kotona on hyvä olla. Ja se oli suurin syy siihen miksi tänne jäin. Minun ei tarvinnu enää ettiä mitään. Sain vain olla ja nauttia niistä ihmisistä, jotka ympärillä oli.

Koti on muuttunu moneen otteeseen täällä olon aikana. Ensin meitä oli paljon, melkein 20, ku ympärillä oli vielä talvivuokralaiset. Niiden kanssa sain kokea muutamia mahtavia hetkiä. Ihana Tally lainasi mulle lumilautaansa ja talvivaatteitaan ja Justin otti minut mukaan lumilautaileen vuorille. Pääsin myös varjoliitämään. Sitten jäimme kolmistaan Janin ja Jonaksen kanssa. Elettiin pari viikkoa jossain ihme sympioosissa jossa melkein käytiin vessassaki yhessä. Sitten saatiin pari uutta kämppistä ja mie kävin muutaman kerran reissaamassa Queenstownissa että saatiin vähän hajurakoa meän ihanaan kolmiosympioosiin.

Naisia vain ei kämppiksiksi tullu. Mie kävin välillä kohtaamassa naisia ja täyttämässä sieluni ja mieleni feminiinisellä energialla ja nauramassa naurujoogassa. Anna, suomalainen tuttavuus, kävi yökylässä ja Katja, varjoliitäjä Sveitsistä, asusteli viikon verran meillä. Oli tärkeää ja ihanaa saada välillä juttuseuraa naisista.

Sitten oli minun aika lähteä noutaan äiti, isä, Julia ja Jeppe Christchurchistä, samalla ku Jonas lähti kotipuoleen Sveitsiin. Piti alkaa ihan herkisteleen ja itkeen kumpaaki tapahtumaa. Koti ei olis enää sama ilman Jonasta ja hänen energisyyttään keksiä jekkuja ja kotkotuksia. Ja toisaalta olin saamassa parhaan joululahjan, perheeni luokseni Uuteen Seelantiin joulun viettoon!

Oli puhe, että tullaan perheen kanssa viettään joulua kämppisten kanssa. Näin kotonaki olis elämää varmasti koko joulun ajan. Onhan se jouluna mukava olla yhdessä isommalla porukalla. Varsinkin kun osa matkalaisista on niin kaukana omista perheistään. Saavutuamme wanakaan ennen joulua huomasimme old gym perheen kasvaneen aikalailla. Lisäksi odotimme vielä muutamaa kaveria saapuvaksi juhlimaan joulua.

Yhtäkkiä meitä olikin 17 siskoa ja veljeä kahdeksasta eri maasta. Joululta homma ei siltikään tuntunut. Ei, vaikka äiti antoi meille kulkuset lahjaksi, pistimme tonttulakit päähän, loihdimme rosollia joulupöytään ja radiossa soi joululaulut. Siitä huolimatta oli mahtavaa laittaa tonttulakki päähän ja painella biitsille bikinisillään ottaan arskaa ja pulahtaa välistä järveen polskiin! Erilainen joulu!!

Sebastianin kanssa puhuttiin eilen, kun käytiin intialaisessa ravintolassa syömässä, että old gym on muuttunut ja tulee muuttumaan taas. Sebastian lähtee pois ja muutenkin porukka on niin iso, että se ei ole yhtä tiivis ja läheinen. Tunnelma on edelleen hyvä ja hauskaa riittää mutta uudet seikkailut kutsuvat. Uusien ovien availuun liittyy aina jännitystä ja se kysyy voimaa mutta onhan mulla tässä ainakin kuukausi vielä aikaa olla kotona.

Oli onni tutustua Sebastianiin ja olla hänen kämppiksenään. Hänen kanssaan oli parhaat syvällisemmät ja vakavammat keskustelut pitkästä aikaa. Kaipaan semmoista. Olen ihminen, joka tarvii välillä syvällistä seuraa.

Saattaa vain olla aika harjoittaa taas joogaa ja etsiä hippien, tonttujen ja avarakatseisten ihmisten seuraa…

Tällaisia miettii hän sulkeutuneena omaan huoneeseen auringonpaisteella.

Pian kuitenki kävelylle vuorille. Hyvää lauantaita!!