Unelmani maailman toisella puolen.

Tajuan aina vain uudestaan, että hei, oikeasti olen täällä! Olen täällä maailman toisella puolella. Annan katseeni siintää näissä uskomattomissa maisemissa, hymyilen ja tunnen ilon kuplivan sisälläni. Unelmat käyvät toteen, aina toisinaan. Ne unelmat joiden on tarkoitettu. Serkkuni Piia perheineen antoi mulle yllätysläksiäisissäni kortin, jossa lukee "Seuraa unelmiasi... Tee jokaisesta päivästäsi niin hyvä kuin osaat ja onni löytää sinut missä ikinä oletkin." Kortin sanomaan kytkeytyy loistavasti matkustusaikani motto tänä vuonna. Olen huomannut, että missä ikinä olenkin, voin tuntea kaunista yhteyttä paikkaan ja ihmisiin, kun keskitän energiani oikein ja teen olostani hyvän. Ja siitä paikasta tulee kotini. On se sitten mikä tahansa kulkuneuvo, jossa matkustan, majapaikka, jossa lepään, keittiö, jossa teen ruokaa, suihku jossa peseydyn tai penkki johon istahdan ystävän kanssa.

Tähän väliin haluan kertoa myös toisesta insiraation lähteestäni tänä aikana, kun valmistauduin kohtaamaan unelmani. I am here on the other side of world! Haloo Helsingin Maailman toisella puolella laulu on inspiroinut minua siitä asti kun rakas kämppikseni ja ihana pygmi ystäväni Laura sen minulle ensi kertaa soitti joskus viime keväänä, kun suunnittelin lähtöä. Laulun alku osui ja upposi heti, kun sen kuulin: "Nyt hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan, kohta pilvien päältä voin muistaa tämän maan. Ei mulla oo tarkkaa suuntaa, mä menen minne sattuma johtaa..." Ja kertosäe kertoo näin: "Isä olen täällä maailman toisella puolen ja laulan pappadadudap pappappadudapappa. Aiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen ja laulan pappadadudap pappappadudappappa."

Mainitsin aikaisemmin unelmien toteutumisesta. Haluan kirjoittaa siitä koska elän tällä hetkellä unelmaani. Olen läsnä joka hetkessä ja tulevaisuus ja menneisyys on muuttanut merkitystään elämässäni. Muistan kuinka viime keväänä siirsin useasti päätöstä hakea työviisumia Uuteen-Seelantiin. Lopulta varasin liput toukokuulle mutta niin vain toukokuun koittaessa siirsin lippuja myöhemmälle. En halunnut vielä toteuttaa suurta unelmaani, en ollut siihen valmis. Toiseksi meillä oli Julian, Lauran ja Rygen kanssa hyvä reissu meneillään Euroopan teillä. Niin sitten matkustelin Euroopassa ja Suomessa kevään ja kesän ja lopulta syyskuun lähestyessä huomasin olevani valmis kohtaamaan elämäni ajan maailman toisella puolella.

Ja miksi unelmani on mennä juuri Uuteen-Seelantiin utelevat monet. Sen kaukainen sijainti Tyynellä valtamerellä, kaukana kaikesta muusta. Ainutlaatuinen, upea luonto hiekkarantoineen, tulivuorineen ja vaihtelevine kasvillisuusvyöhykkeineen. Maori alkuperäisväestön kulttuurin kokeminen sekä heidän ja kiwien (uudisasukkaat eli englantilaisten siirtolaisten) yhteiselon kokeminen. Sen tarjoamat mahdollisuudet tehdä, kokeilla ja harrastaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Täällä keksittiin esimerkiksi benjihyppy ja tottakai meinaan hypätä sen alkuperäisen ja ensimmäisen sekä maailman korkeimman, joka on Nevis 134 metriä. Siinä on eräs hyppääjä kuulemma joskus kietonu kaulansa narun ympäri, koska takaisin pongaus on suuri ja narussa paljon löysää mutta no worries guys, autolla ajaminen on vaarallisempaa. Täällä voi surffata, purjehtia, sukeltaa, meloa, laskea koskea, laskuvarjohypätä, lumi - ja hiekkalautailla, vaeltaa, nähdä auringon nousevan ensimmäisenä koko pallolla, uida delfiinien kanssa, nähdä valaita, pingviinejä, merileijonia sekä tietysti kiwi-lintuja. Eikä tarvi pelätä myrkyllisiä tai vaarallisia eläimiä, sillä niitä täällä Seelannissa ei ole. Paitsi Kia-lintu, joka ei pelkää mitään eikä ketään. Se tykkää jyrsiä auton ikkunantiivisteitä ja syöksyä ihmisten päälle. Sen vaativan tuijotuksen edessä kuulemma kuka tahansa alistuu antamaan tietä. Sen lisäksi Uusi-Seelanti on helppo paikka olla reppureissaajana, kun kavereita löytyy varmasti ja kieli on aika tuttu englanti. Tiesittekö muuten mikä on maailman puhutuin kieli? Ei, ei se ole englanti. Eikä kiina. Eikä espanjakaan. Se on tietysti bad english! Sitä kieltä osaa melekeen kaikki eikä se ole kenenkään äidinkieli.

Uusi-Seelanti myös siksi, koska tunsin, että olen entisessä elämässäni ollut yhteydessä Uuteen-Seelantiin ja tiesin, että minun täytyy tulla katsomaan ja etsimään se mikä tässä elämässä minun on täältä löydettävä. Olen kiitollinen, että voin toteuttaa tämän unelmani. Yksi suuri unelmani on nyt toteutunut ja onneksi en ole unelmaani joutunut pettymään. Tämä on mahtava maa ja sen asukkaat ystävällisiä ja hyväntuulisia. Olen myös saanut huomata, että en ole ainoa, jota Uuden-Seelannin mystiikka ja kauneus kiehtoo. Täällä on todella paljon saksalaisia, englantilaisia, ranskalaisia, irlantilaisia ja amerikkalaisia kulkurikavereita ja muutama kourallinen eksynyt jostain eksoottisemmasta paikasta, kuten Suomesta :)

Kun unelmat käyvät toteen, täytyy tulla uusia unelmia. Unelmat laittavat meidät yrittämään parhaamme ja ylittämään itsemme ja niiden vuoksi jaksamme uuteen päivään. Paulo Coelhon Alkemisti on mahtava kirja, joka on aukaissut minulle uusia ajatusmaailmoita meidän henkilökohtaisesta tehtävästä; tai legendasta niin kuin hän kirjoittaa, tässä maailmassa. Alkemisti on saanut minut ajattelemaan omia unelmiani ja niiden kohtaamista. Sen lukeminen opetti minulle mitä on elää tässä hetkessä ja niitä asioita joita tarvitsemme elääksemme ja ollaksemme onnellisia. Minun tehtävä oli tulla Uuteen-Seelantiin etsimään omaa tehtävääni. Tai seuraavaa vihjettä siitä missä ja mikä legendani on.

Sillävälin, nähdään kauneutta joka hetkessä, ollaan kilttejä toisille ja kuunnellaan omaa kehoamme ja mieltämme.

Rakkautta maailman toiselta puolelta. Jenny