Moskova

Pietarin Moskovsky Vokzalin juna-asema kello 21:30. Oltiin varattu yksi ja puoli tuntia aikaa junalippujen fiksaamiseen Moskovaan lähtevään yöjunaan. Tämä osoittautui aivan liian optimistiseksi arvioksi. Asemalla kaikki opasteet oli ainoastaan kyrillisillä kirjaimilla. Kukaan keneltä kysyttiin lipputoimiston sijaintia ei osannut auttaa. Lippuautomaatit oli ainoastaan venäjäksi.

Huonoin vitsi oli kuitenkin "service desk", jossa istui kuusi henkilöä nyrpeät ilmeet naamallaan naputtelemassa pöydänreunaa ja syleksimässä kattoon, eivätkä meinanneetkaan osata auttaa. Tavattiin onneksi kolmen brittiläisen reissaajan porukka, jotka jossain vaiheessa tajusivat, että lipputoimisto oli varsinaisen aseman viereinen rakennus.

Onneksemme hostellin tyttö oli printannut meille juna-aikataulun, josta rinkuloimme oikean hinnan ja junan. Jos olisimme joutuneet tämän asian lipunmyyjälle selittämään, seisoisimme varmaan asemalla vielä tälläkin päivämäärällä. Fiilis junaan noustessa oli todella neuvostohenkinen, kun vaunut ja veturit olivat punertavia ja aseman kajareista soi lujaa mitä ilmeisemmin puna-armeijan kokoelmalevy.

Oltiin todella nuutuneita, kun päästiin Moskovaan. Puitteet nukkumiselle eivät olleet junassa mitkään kaikkein otollisimmat. Sängyt olivat aivan liian kapeat ja lyhyet jopa meikäläiselle, puhumattakaan selkeästi kookkaammista matkakumppaneistani. Jokunen irtoperkele taisikin ilmoille kantautua.

Tutkimustyö oli jälleen jäänyt Pietarissa minimiin aktiviteettien ja yleisen saamattomuuden vuoksi. Löysin meille Lonely Planetista kuitenkin nopeasti kämpän, joka sattuikin olemaan joidenkin arvosteluiden mukaan Moskovan paras hostelli. Yön hinta seurasi mainetta lineaarisesti, joten jouduimme maksamaan itsemme kipeäksi. Oltiin muutenkin eletty Pietarissa kolme päivää kuin maaherrat ja rahankulutus rupesi hirvittämään. Suunniteltu budjetti oli toteutunut yhtä mallikkaasti kuin Suomen valtiolla.

Oltiin täysin ukonkuukalla, kun lähdettiin metrolla suunnistamaan kohti majapaikkaa. Moskova on ainoita suurkaupunkeja maailmassa, jossa opasteet ja asemat on merkitty ainoastaan paikallisella kielellä. Kyrillisten opettelu oli jotenkin kaikessa tohinassa päässyt "unohtumaan" ja taas saatiin repiä paikallisia hihasta ja kaivaa fraasikirjaa esiin jatkuvalla syötöllä. Metrossa oli myös todella kuuma ja tajuton ryysis. Risto oli jo päiviä kärsinyt ruumiinsa eksessiivisestä hikoilusta flunssan johdosta ja metrossa tilanne kärjistyi äärimmilleen. Päästiin jollain ilveellä yllättävänkin nopeasti asumukselle, jossa saatiin suurinpiirtein kuoria vaatteet pois päältä edellämainitusta syystä.

Ensimmäinen päivä Moskovassa pyhitettiin täysin levolle, jotta saataisiin kävelyn ja reissaamisen runtelemat vartalomme takaisin iskuun.

Toisena päivänä tehtiin melko väkevä kävelykierros nähtävyyksistä toiseen hostellista saadun kartan avulla. Ei mitään erikoista mainittavaa, Kreml oli vaikuttava ilmestys. Valuutan kulutus oli ajautunut siihen pisteeseen, että päätimme jättää ravitsemusliikkeissä asioinnin vähemmälle. Haettiin paikallisesta Alepasta ruokavärkit ja litra votkaa. Väsättiin masentavan tuttu kattilallinen jauheliha-makaronimössöä ja ruvettiin tirpomaan ostamaamme itsensä Vladimirin mukaan nimettyä Putinka-väkijuomaa. Illan mittaan seuraamme lyöttäytyi kolme saksalaista reissaajaa, sekä yksi filippiiniläis-saksalais-amerikkalainen jenkkiarmeijan ammattiupseeri, joka oli muutama viikko sitten kotiutunut vuoden komennukselta Afganistanista. Jälkimmäiseksi mainittu lupasi vielä järkätä meikäläiselle joitain kontakteja myöhemmin tapahtuvaa Filippiinien visiittiä varten. Jatkettiin iltaa vielä myöhään lähikrouvissa ja on sanottava, että hauskaa oli!

Kolmantena päivänä mentiin täysin arpapelillä. Kikkailtiin metrolla pitkin kaupunkia ja päädyttiin pohjois-Moskovassa joen rantaan moneksi tunniksi katselemaan vesiliikennettä ja ihmisiä, sekä yksinkertaisesti fiilistelemään sitä vapauden tunnetta, jota on vaikeaa normaalissa arjessa saavuttaa ja jonka vain pidempi irtiotto tutuista kuvioista mahdollistaa. Tietoisuus siitä, että almanakassa lukee joka päivän kohdalla lauantai vielä viikoiksi eteenpäin tuottaa suunnatonta mielihyvää. Auringon laskettua rupesi tulemaan niin pirun kylmä, että oli pakko ottaa hatkat ja painella hostellille valmistautumaan seuraavan päivän siirtymiseen Jekaterinburgiin. Virallinen Trans-Siperian junamatka oli siis alkava heti huomenissa!