Viimeiset hetken "sivistyksen" parissa

Tanaan kulutetaan viimeista paivaa 6 viikkoon kannykan ja internetin ulottuvilla. Huomen aamulla kello 8 pitaisi olla tunnin ajomatkan paassa Darwinista Hampty Doossa pakkaamassa mangoja. Fiilikset ovat innostuneen ahdistuneet. On mukava saada vahan vaihtelua ja toinen puolisko matkaan. Anun kanssa tiet taas eroavat nyt, tosin ehka viela saatetaan matkan varrella taalla australiassa tavata, mutta viimeistaan taas suomessa. Tuntuu hieman, etta aika tai rahat loppuvat, mutta onneksi suomesta voi viela ainakin talla hetkella siirtaa rahaa tanne hyvalla kurssilla.

Kuluneet puolitoista viikkoa ovat menneet toita tehdessa, myos anun tyokaveri Karen kavi ja Sydneyssa tutustuttu kanadalainen Kyle kavi lapikulkumatkalla moikaamassa meita. Sannan ja Poron harmiksi niilla ei ollut tiedossa vapaata. Kylen pinella kannustuksella oli jarjestettava kunnon hipat ja saatava Sanna ja Poro paikalle juhlimaan. Sanna ja Poro paattivat sitten suuressa viisaudessaan kavella tyopaivan jalkeen Hampty Doon pilkko pimean tien varteen ja liftata Darwiniin. Onneksi kaikki meni hyvin ja Poro ja Sanna saatiin elavina Darwiniin jarjestamaan meille yllatys ilmaantumalla meidan hostelli huoneeseen ja Hennan tyopaikalle. Paastin sitten viela kaikki yhdessa juhlimaan. Sunnuntai kuluikin sitten miettiessa, miten selittaa Sannan ja Poron poissa-olo farmilta ja mista kyyti takaisin farmille. Sannan ja Poron onneksi mangot olivat olleet suotuisalla tuulella eivatka kypsyneet tarpeeks nopeaa, toita ei ollut ollut eika Sannaa ja Poroa oltu kaivattu. Kukaan ei tiennyt pienesta yollisesta seikkailusta. Meidan onneksi, paasemme mekin nauttimaan nyt samasta mago taivaasta.

Nyt on myos kayty tarkastamassa australialainen terveydenhuolto. Essin jalka paatti alkaa tunnottomaksi edellis perjantaina, ja suomeen otetun puhelun jalkeen suuntasimme taksilla kohti Darwinin sairaalaa. Sairaalan vastaan ototssa ilmoitettiin etta jonot saattavat kestaa monta tuntia mutta paatimme silti jaada odottamaan. Kaiken maailman kanniaaliota kavi tikkauttamassa paatansa, ja oli surkeea katsella kun lapset odottivat kipeina naiden aalioiden paikkailua. Aikaa vierahti paivystyksessa melkein 5h tuntia, Henna tosin kaytti ajan tehokkaasti kuorsaten sairaalan penkilla. Selvittiin onneksi vain saikahdyksella. Ilmeisesti joku jalan hermoista oli jaanyt puristuksiin ja teki nain jalan tunnottomaksi.

Kohta aletaan pakkailla tavaroita, kaydaan "viimeisella aterialla" ja ehka pulahtamassa uima-altaassa. Seuraavan kerran paivitysta mahdollisesti vasta 6 viikon kuluttua, jos mahdollista, niin paivitellaan tanne mita meille kuuluu.

Essi ja Henna