Hermoromahduksia.

Litschfieldista palattuamme takaisin tanne Darwiniin maanantaina jatkui tyottoman elama, ja toiden etsinta. Tiistaina paatimme suunnata gruntlabouriin, joka valittaa tyontekijoita farmeille, ahdistelemaan toimisto virkailijaa, jota olemme taalla Darwinissa ollessamme kayneet melkein joka paiva tapaamassa, ja kyselemassa josko toita olisi ilmaantunut. Ilmeisesti meidan ramppaamisesta turhautunut virkailija paatti sitten antaa meille hieman tekemista jonka "piataisi" nopeuttaa toiden saamista. Taytettiin puolitoista tuntia kaavakkeita ja paalle viela kateltiin kaksi tyoturvallisuudesta kertovaa videota ja tehtavana oli vastata videon pohjalta kysymykseen mm "mita on vahinko?". Gruntlabourista ei oo vielkaan kuulunut mitaan.

Vapaapaivista nauttiminne kavi pikkuhiljaa vaikeaksi rahojen koko ajan kadotessa. Keskiviikko aamuna saatiin odotettu puhelu traveller Job Centerista, etta meille olisi toita tiedossa. Lahdettiin kavaisemaan Job Centerissa ja meille tarjottiin Australian armeijan kasarmien siivousta, 15 dollaria kateen pimeana, vahintaan 8 tuntia paivassa ja kuljetus tyopaikalle. Paatettiin sitten ottaa tyo vastaan paremman puutteessa. Meille vannotettiin kuinka tyo tulisi olemaan rankkaa ja armeijamaisella kurilla kaskytettya. Samana paivana kaytiin vahan kavelemassa tassa kaupungilla,kun vieresta kuului etta puhutteko te suomea. Tavattiin Australialainen tytto jonka aiti on suomesta kotoisin. kerrottiin myos etta etsitaan toita. Marianne sitten kertoi etta sen tyopaikalta on pari ihmista lahtenyt etta baarimikkoja voitaisiin tarvita. Henna sitten illalla kaveli baariin kyselemaan ja sai tryoutin sovittua seuraavaksi paivaksi viidelta.

Torstai aamuna heratyskello soi ennen kuutta, pienia kaynnistymis vaikeuksia oli kuukauden lomailemisen jaljilta. Tehtavana oli siivota kasarmin asuintiloja. Tyo oli jarkyttavan huonosti organisoitua ja puolet ajasta kului vain lolloillen tai odotellen, ja me varmaan viela tehtiin koviten toita. Taalla armeija pojat asuva neljan asuvat neljan huoneiston taloissa, jokaisessa huoneistossa asuu nelja poikaa, joista jokaisella on oma huone. Eika niiden edes tarvitse itse siivota asuntojaan! Paastiin puoli viidelta takaisin hostellille ja Henna sai suoraan juosta tryoutille baariin. 2,5 tunnin sahellyksen jaljilta Henna sai epauskoisena tyopaikan. Henna paatti sitten luopua armeija poikien bongailu tyoetuudesta ja palata tuttuun ja turvalliseen baarimaailmaan, joka taalla ei kylla niinkaan ole tuttua eika turvallista.

Taalla olut hanoja on ehka kolmekymmenta ja jokaisella oluella on lempinimia joilla asiakkaat sitten tulevat niita kyselemaan, pienia ymmarysvaikeuksia on ollut ilmassa. Taalla en oo tehnyt viela yhtaan coctailia ja ainoastaan kerran on yksi ihminen maksanut ostoksensa kortilla. Taalla baari kulttuuuri on hieman erilainen. Ihmiset tulee toiden jalkeen juomaan olutta ja jo melkein ennen kymmenta kaikki lahtee kotiin ja istuskelu paikat hiljenee. Klubit tosin kylla sitten on aamua myoten auki, joka on karvaasti koettu kun meidan hostelli huoneen kolme englantilais tyttoa tulevat aamuyosta huoneeseen, rapsayttavat valot paalle, alkavat lauleskella ja puhua puhelimeen, vaikka Essilla on aamulla aikainen heratys.

Perjantaina Essi ja Anu ilmoittautuivat kasarmilla vietetyn paivan jalkeen ylitoihin lisarahan toivossa. Toiden jalkeen ensinna piti lahtea hakemaan palkka tyonantajan kotoa jossa se yksi kerrallaan maksoi jokaisella koko viikon palkan suoraan kateen. Tunnin istuskelun jalkeen ilmoitettiin etta luvattu kyyti vaihtuukin puolentoista tunnin omakustanteiseen bussimatkaan. Taman jalkeen Essi ja Anu lahtivat ylitoihin ja ensinna ylityoporukka vietiin vaaraan paikkaan ja viimein kun oikea paikka loytyi ei sinne paassytkaan viela siivoamaan. Hermot alkoivat vahan kiristya kun edellisesta ruokailusta oli kulunut seitseman tuntia ja kolme tuntia oli tuhraantunut odotteluun, eika palkaa ollut luvassa kuin tehdyilta tyotunneilta. Hostellilla Essi ja anu olivat vasta puoli kymmenelta ja aikaa toissa oli kulunut 13,5h ja palkkaa oli luvassa 10,5 tunnilta.

Viikonloppu vietettiin lahinna rentouten ja aurinkoa ottaen kun viimein tiesi ettei rahat ole aivan heti loppumassa. Henna oli toissa viikonlopun mutta aikaa jai kuitenkin paljon. Lauantaina kaytiin ensimmaista kertaa ulkona taalla Darwinissa, tosin baari johon paadyttiin oli aika epamiellyttava eika oikein paasty fiilikseen mukaan.

Tanaan Henna koki heratyksen kesken aamu unien Essin ja Anun rynnatessa hieman agressiivisina huoneeseeen, vaikka heidan piti olla toissa. Aamulla Essi ja Anu olivat olleet ajoissa kyytipaikalla, jonne kyyti saapui n. 5 minuuttia myohassa ja meille ilmoitettiin, etta meidan pitaa viela odottaa yhta bussistaan myohastynytta tyontekijaa. 20 minuutin odottelun jalkeen paastiin lahtemaan kohti kasarmeja ja niiden turvallisuus muodollisuuksia. Portilla meidan piti hakea uudet sisaanpaasy passit koska osalla ei ollut viela pitka-aikaisia. Meidan kaskettiin jaada portille odottelemaan uutta kyytia ja kyyti auto kurvasi sisaan porteista kyydissa vain myohassa olleet kauemmin toissa olleet tytot. Siina me sitten odoteltiin passien valmistumista. Kun kello alkoi lahestya kahdeksaa, niin yksi pomoista saapui ja ilmoitti meille, etta olemme myohassa eika siksi paasta koko paivana toihin! ja ne myohassa olleet tytot paasivat. Siina vaiheessa hermot eivat enaa kestaneet ja paatimme, etta emme enaa mene sinne toihin, koska emme paasseet toihin meista johtumattomista syista. Suuntasimme muiden tyttojen kanssa bussilla takaisin Darwiniin ja valittomasta Job Centerille valittamaan kaikista tyopaikan ongelmista. Onneksi siela oltiin ystavallisia ja avuliaita ja ne lupasivat selvittaa asiaa, jonka jalkeen selvisi etta meilla ei edes olisi mahdollisuutta enaa kulkea toihin koska niin aikaisin aamulla ei kulje busseja kasarmille. Siis meille alettiin etsimaan uusia toita. Hetken kuluttua nainen soittikin jo takaisin ja ilmoitti etta toinen meista voisi aloittaa tyot veneen pesiana jo heti seuraavana paivana. Essi siis sai saman tien uuden tyon, jossa on viela parempi palkkakin kuin siivouksessa. Eli asiat on siis taas kunnossa toiden suhteen! ja Essi odottaa innolla uutta tyota. Onneksi tyopaikalta on mahdollisuus saada pyora kaytton jollai voi kulkea puolentunnin kavelymatkan paljon nopeammin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Ja hermotkin on jalleen paasseet lepotilaan.

Suunnitelmat ovat nyt hieman muuttuneet. Talla hetkella matkasuunnitelma nayttaa etta tyoskentelisimme taalla Darwinissa viela noin kolme viikkoa, jonka jalkeen suuntaamme Katherineen pakkaamaan mangoja kolmeksi tai neljaksi viikoksi. Taman jalkeen ostettaisiin paku ja ajettaisiin halki Australian, Ulurun ja muiden outback nahtavyyksien kautta etelaan Adellaideen ja Great Ocean Roadia pitkin Melbourneen joulukuuksi, jossa meilla on myos tiedossa kuukauden ilmainen majoitus. Melbournen jalkeen olisi tarkoitus ajaa Sydneyhin uudeksi vuodeksi ja tasta jatkaa Gold Costille ja ita-rannikolle viettamaan ranta ja lomailu elamaa. Mutta namakin suunnitelmat ehtivat viela varmasti monesti muuttumaan.

Kiva kun ootte jaksaneet lahettaa sahkopostia, mukava lueskella!

Henna ja Essi