Mangojen pakkausta ja tikkujen poimintaa.

Sitten viime kirjoittaman aloitettiin iloisesti maanantai aamuna farmi elama. Ensimmaiset paivat menivat pienessa hammingissa ja vaihtaessa kaikki edellisviikkojen kuulumiset Sannan ja Poron kanssa. Farmilla tehtiin pitkaa n. 11 tunnin paivaa, mutta elama oli aamu kuuden heratysta lukuunottamatta helppoa. Reilussa kahdessa viikossa kertyi yli 150 tyotuntia. Tyo sujui helposti ilman suurempa ajatustyota paivat vain olivat pitkia. Suurin huolen aihe oli jos valmiiseen pakettiin oli paassyt musta nenanpaa. Asuttiin parakeissa pakkaus majan vierella aamupala ja lounas tuli suoraan poytaan ja aina valista paasi myos kaymaan Humpty Doossa kaupassa. Kaksi viikkoa farmilla meni hirmuisen nopeaan, ihmiset olivat mukavia joskin joitakin erikoisia persoonallisuuksia mahtui myos mukaan, kuten hohtavista apinoista puhuva fidzilainen. Valilla otettiin myos vahan tuntumaa australian elaimistoon, suihkussa oli opeteltava kaymaan sammakoiden kanssa, toe bitereita metsastettiin parakin lattialta ja myos tappavan myrkyllinen Brown snake oli nahty vajan edessa juuri 5 minuuttia sen jalkeen kun Henna oli siita pimeassa kavellyt. Hiuksia hieman nostatti kun kuultiin etta jos kyseinen kaarme puree ei farmilta ehdi elavana sairaalaan. Sen jalkeen pimeassa ilman valoa tepastelut loppuivat ja yolliset vessareissut taittuivat porukalla taskulampun valossa. Ei myoskaan olla koskaan ajateltu, etta sammakot voivat olla niin valtaisia. Ei olla koskaan nahty niin mielettoman hienoa tahtitaivasta kuin farmilla, tahtia on huiman paljon enemman kuin suomessa. Venus on nyt nahty, mutta etelan-risti on viela bongaamatta. Myos muutaman iltana ihailtiin mango puiden katveessa mieletonta ukkosta joka nakyi kauempana taivaalla, taalla ukkoset ja salamointi ovat hieman eri luokkaa kuin Suomessa. Oli hurjan rentouttavaa ja nautittavaa elaa ilman kannykkaa, telvisiota ja internettia. Viimesena iltana farmilla vietettiin australialaiseen tapaan grillaillen, hieman haikeaa tunnelmaa oli havaittavissa kun osa ihmisista vietti farmilla kuitenkin sen seitseman tai kahdeksan viikkoa yhdessa. Toisaalta monelle oli myos helpotus paasta vihdoin pois, kuten Sannallle ja Porolle jotka olivat karsineet viimeiset viikot tajuttomasti kutiavasta mango ihottumasta.

Farmilta poistuttiin grilli-illallisten jalkeen, meille tyypilliseen tapaan hirvealla kiireella viime keskiviikkona. Farmilta meidan matkaan tarttui saksalainen Carmen jolla oli samanlaiset suunnitelmat kuin meilla. Keskiviikko oli viela pyhitetty hauskan pidolle muiden farmilta lahteneiden ihmisten kanssa. Torstaina oli tarkoitus alkaa toimeliaaksi etsia auto ja toita. Toita loytyi Katherinesta maapahkina farmilta, jonne sovittiin toiden alkavan maanantai aamuna kello viisi, auts. Auto ei loytyny, koska sadekausi lahestyy ja turistit ja backbackkerit ovat jo suurimmaksi osaksi kadonneet alueelta. Lauantaina oli sitten heippojen aika. Surullisinta taalla on, etta tutustuu aivan mielettoman mukaviin ja hilpeisiin ihmisiin, mutta kaikille on sanottava heipat. Joka kerran tietaa kuitenkin, etta tuskin toista kertaa enaa tavataan.

Sunnuntaina sitten otettiin bussi pienen fiaskon jalkeen Katherineen. Saatiin bussikin myohastymaan puoli tuntia, tosin syy ei ollu kokonaan meidan. Saavuttiin sitten sunnuntai iltana paahteisen kuumaan Katherineen. Taa Katherine on pieni oikeastaan yksi katu. Asukkaista suurin osa on Aborginaaleja ja kunnon coyntry ihmisia cowboyhattuineen ja farmareineen. Jos Darvin oli liian kuuma niin Katherine on sietamattoman kuuma. Vielakun kuultiin hieman lisaa meidan tyon kuvasta oli painajaiset taattuu yoksi. Ollaan ehka saavuttu tyouramme kohokohtaan, ammatinkuvamme kun on tikun poimija. Maanantai aamun herattiin neljalta ja viidelta kyyti saapui. Meita istui 10 ihmista maasturin takakontissa polvet toistemme sylissa. Yksi jannitys momentti oli etta kaahtattiin 120km\h hiekkateita pitkin farmille tunnin ajan pilkko pimeassa. Meidat sitten vietiin keskelle maapahkinapeltoa ja sita riitti silman kantamattomii. Tehtavana oli seurata traktoria ja kerata kaikki tikut ja kivet matkalta. Traktoria ajaa kunnon cowboy lierihatussa, wranglerin farkuissa ja ruutupaidassa. Tyo on aamusta helppoa eika aivoja tarvita, mutta auringon kiivetessa taivaalle tulee hommasta taytta tuskaa, lampotila kun kohoaa lahelle 40c ja varjoa ei ole autiolla pellolla. Koko kropasta ei voi loytaa paikkaa missa ei olisi hiekkaa ja muutaman kerran meinasi ahdistus kohtaus iskee kuumuuden takia.

Tanaan meita ei tultu hakemaan ollenkaan toihin. Vastaukseksi sanottiin etta meita hakenut mies oli nukkunut pommiin. Ollaan nyt sitten paatetty, etta ei haluta jatkaa tikun poimintaa ja suunnataan ehka ensi viikolla kohti Cairnsia tai Townsvillea. Yritetaan sitten sielta viela etsia hetkeksi toita. Koska autoa ei saatu ostettua niin ei oikein kannata lahte outbackkiin seikkailemaan. Tehdaan viela viikonloppuun asti toita. Sunnuntaiksi ollaan varattu kajakit ja lahdetaan melomaan Katharine gorgelle. Sen jalkeen yritetaan paasta taalta pois jos vaan taalta toivottavasti kulkee busseja ita-rannikolle. Nautitaan nyt sitten tama vapaapaiva loppuun ja kerataan voimia viela parin paivan tikunpoimintaan. Netti on taalla niin kallis etta vastaillaan sitten sahkoposteihin kun paastaan jonnekkin vahan isompaan paikkaan.