RESORTTILOISEN ELAMAA

Koh Taolta lahdettiin viikko sitten suunnitelmien mukaisesti 21.3. Sonjan saatua sukelluskurssinsa paatokseen paasimme sukeltamaan yhdessa. Hupisukelluksilla voitiin keskittya olennaiseen, eli kalojen bongailuun ja korallien ihailuun, eika tarvinnut enaa harjoitella maskinpoistoa veden alla tms. taitoja. Shark Islandilla nahtiin ensimmaista kertaa kunnolla merikaarme, joka oli naytti paljon kiltimmalta kuin kuulostaa. Toisin oli asian laita tormattyamme seuraavalla sukelluksella paikallisten vesien pahimpaan "kuumakalleen", eli Triggerfishiin. Selvisimme hyokkayksista ilman veren vuodatusta muutamalla nyrkin ja rapylan iskulla. Trigger on noin 75cm pitka kala, joka pesima-aikana puolustaa pesaansa ja reviiriaan pelottomasti. Sen hyokkayksen kohteeksi joutuvat kaikki reviirille uskaltautuvat. Tassa videoesimerkki Triggerin hyokkayksesta: http://www.youtube.com/watch?v=Aore2DUb3-4&feature=related

Taolta lahdettaessa odotimme astuvamme katamaraaniin, mutta laiva olikin juuri sellainen, milla matkustamisesta taalla aina varoitellaan. Lippua ostettaessa jo vahan ihmettelimmekin sen alhaista hintaa ja laivan nahtyamme syy lopullisesti selvisi. Laiva oli vanha puinen kalastajaveneen nakoinen paatti. Nukkumaosasto oli noin 150cm korkea ja lansimaalaisturistien ilmeet sen nahtyaan olivat nakemisen arvoisia. Onneksi merenkaynti oli vahaista saimme nukuttua suurimman osan matkasta. Loppujen lopuksi laivamatka oli odotettua huomattavasti miellyttavampi. Phukettiin lahtevaa minibussia tosin jouduimme odottamaan 3 tuntia. Onneksi valiaikaviihteesta vastasi italialaisturisti, joka koki suurta vaaryytta kuskin asettaessa toisen kassin hanen laukkunsa kulman paalle. Tasta mitattomasta ja normaalista asiasta aiheutuneen jonkin aikaa kestaneen sanasodan jalkeen paasimmme seuraamaan reissun ensimmaista Thaiboxingottelua, vielapa ilmaiseksi. Lopulta poliisit saapuivat paikalle ja mafia- ja tappouhkailujen jalkeen italiaano joutui nielemaan ylpeytensa ja matkatoimiston mamma lahetti hanet takaisin edellisen matkanjarjestajan toimistolle, joten ainakaan samalla kyydilla han ei lopulliseen maaranpaahansa, eli Phukettiin paassyt.

Hauskaa matkalla oli myos se, etta joka vaiheessa meille yritettiin myyda taksilippuja Phuket townista Kata beachille, johon olimme menossa. Minibussi oli kuulemma menossa Phuket towniin josta sai kuulemma etukateen varaamalla halvan taksimatkan Katalle. Taksimatkan hinta alkoi 600 batista josta se lopulta tippui 200 batiin, jolla sitten matkan otimme. Lopulta totesimme, etta koko porukka on tulossa Patong tai Kata-beachille, eika minibussi minnekaan Phuket towniin edes ollut menossakaan, saati sitten etta olisi maksamaamme taksikyytiin tarvinnut vaihtaa.

Phukettiin tullessa pelkasimme paikan hintatason olevan tahtitieteellinen. Kaikki kenen kanssa olimme jutelleet varoittelivat asiasta. Paikan paalla kumminkin totesimme, etta taaltakin loytyy halpoja ruoka- ja majoituspaikkoja. Kunhan vaan pysyy paaturistikatujen ulkopuolella niin hintataso sailyy inhimillisena. Majapaikkamme Elephant Blanc-hotelli loydettiin Heikin vanhempien hotellia vastapaata Katan laitamilta ja se on yksi reissun parhaita. Huone on sopivan kokoinen, lahes uusi ja sisaltaa kaiken tarpeellisen, hintakaan ei paata huimaa 10e/vrk. Parasta ehka kumminkin huoneessa on se, etta se siivotaan joka paiva. Moisesta luksuksesta olemme toistaiseksi ainoastaan haaveilleet.

Heikin vanhempien kanssa olemme kuluneen viikon aikana nauttineet auringosta rannalla ja uima-altaalla. Illat ovat kuluneet luksusruokia ja -drinkkeja nauttien. Olemme myos kayneet Big Buddhan patsaalla ja Anna-Liisa ja Pertti kavivat norsusafarilla. Me tyydyimme kuvaamaan ja syottamaan norsuja, koska sen verran heiluvaista oli edellinen kyyti. Mopo on jalleen osoittautunut oivaksi valineeksi saareen tutustuessamme. Totesimme myos mopoillessa, etta jos rauhallisempaa lomaa Phuketissa etsii niin Katabeach on todella hyva paikka siihen. Snorklauspaikkoja ei ole ehditty viela huolella tutkimaan, silla Sonja sai pikkuhaavan varpaaseen ja se taytyy hoitaa ensin kuntoon. Pikaisen tarkastelun jalkeen vedenalainen maailma osoittautui aika erilaiseksi kuin Siamin lahdella.

Olemme jalleen jatkaneet Sonjan vanhempien kanssa aloitettua traditiota, eli resorttiloisen elamaa. Siihen kuuluu luksusresortin ainoastaan asiakkailleen tarjoamien palveluiden julkea hyvaksikaytto (mm. uima-allas, netti, ilmaiset rantakuljetukset, uima-allaspyyhkeet jne.). Tama ei varmaankaan Heikin tunteville ihmisille tullut kauhean suurena yllatyksena ;)

Taalla olisi viela tarkoitus viettaa vajaa viikko ja sen jalkeisia suunnitelmia ei viela ole lyoty lukkoon. Lahisaaret loistavine sukellusmahdollisuuksineen kiehtovat, mutta piakkoin taytyisi paasta jatkamaan matkaa Malesiaan ja Indonesiaan jos viela meinaa kesaksi Suomeen ehtia.