"Dear Mr nummela and Ms riutta

CA108 11dec fright will be delay on 11dec , now we will protect you change
to our early fright CA118 is will be departure at 08:30AM ,thank you!"

Tämä viesti rapsahti Air Chinalta sähköpostiin päivää ennen lähtöämme Japaniin. Yrittämättä sen ihmeemmin tulkita mailin sisältöä päätimme varmuuden vuoksi suunnata suunniteltua aiemmin Hong Kongin lentokentälle siltä varalta jos lento onkin siirretty lähtemään aikaisemmin. Toisaalta sana "fright" tarkoittaa suoraan englannista käännettynä "kauhua", joten hetken mietimme myös paluuta turvalliseen yliopistohotelliimme Guangzhouhun. Vielä kun lento maksoi yhteensä kahdelta hengeltä enteelliset 666 dollaria ja yövyimme pahamaineisessa reppumatkaajahelvetissä Chungking Mansionissa, olivat kaikki merkit katastrofille ilmassa.

No, perille selvisimme myös "aikaisella kauhulla" ja pääsimme poiskin. Japani oli loistava. Kaikkea sitä mitä Kiina ei ole: siisti, kallis ja ihmiset ajavat järjestelmällisesti - tosin väärällä puolella tietä, mutta ei ainakaan kävelytiellä niin kuin Kantonissa. Ruoka oli myös loistavaa. Söimme esikuvani Anthony Bourdainin opein takoyakia ja okonomiyakia Osakassa, vihreä tee -jäätelöä Kyotossa, ja tuoretta sushia Tokyo Tsukiji-fisumarkkinoilla. Tosin yhden Tsukiji-sushiannoksen hinnalla olisi Guangzhoussa syönyt kymmenen päivää.

Myös Suomeen pääsimme ilman lumimyrskyjä. Ja niin olikin kolme kuukautta mennyt, ja lentokentällä iski päihin virkeä -25 asteen kirpakka pakkassää. Lähtiessämme Guangzhoussa paistoi aurinko, tai ainakin olettaisin jossain saastepilven takana sen olleen, ja elohopea näytti +25 astetta. Liekö hengitysilmasta elimistöön tarttuneet omat elohopea arvot laskeneet sen verran Suomeen tultua että sopeutuminen pakkaseen ja lumeen on ollut erittäin hankalaa. No, perjantaina on edessä lähtö Keniaan joten kauaa ei tarvitse hangessa tarpoa.

Mitä sitten jäi käteen kolmen kuukauden oleskelusta Kiinassa? Hyvä keikka se oli ja ehdottomasti lähtisin uudelleen jos voisin mennä ajassa sen verran taaksepäin kun hakukaavakkeita AsiaExchangelle läheteltiin. Tuo hakuprosessi sujui varsin kivuttomasti ja AsiaExchange tarjosi myös kiitettävästi tietoa kohdepaikasta. Myös viisumin haku sujui helposti ja nopeasti. Kiinan kielen jokainen varmasti tietää haastavaksi ja vaatisi kunnon paneutumista että sen tässä ajassa saisi kelvolliselle tasolle. Meillä tuota paneutumista vaikeutti ajan puute kun Jenkkeihin piti kursseja käydä samanaikaisesti. Paras keino on hankkia paikallisia tuttavia, ja opettaa heille englantia samalla kun itse opit kiinaa. Tuttavien hankinnan ei myöskään pitäisi tuottaa ongelmia, ja jos naimisiinkin haluaa samalla kertaa niin sekin on varsin helppoa. Opetuksen taso parani alun ongelmien jälkeen loppua kohden ja lukujärjestys (kuvassa) yleisesti näytti tältä: maanantaisin kiinan kuuntelua, lukemista ja kirjoittelua, tiistaisin taisi olla kuuntelua ja kiinan lakitietoa, keskiviikkoisin kirjoittelua ja lukemista tai kuuntelua (usein tunneilla tehtiin jokaista näistä tittelistä riippumatta), torstaina tai jia aamulla Jackie Chanin johdolla, sitten taas lakitietoa ja iltapäivällä Kiinan kulttuuria, perjantaina olisi useimmiten pitänyt olla Kiinan tuontia ja vientiä ja muuta. Mutta pelkästään tunneilla käymällä ei kieli tule kehittymään, se vaatii henkilökohtaista paneutumista asiaan. Mutta nyt ainakin perustat ovat kunnossa jos haluaa jatkaa opintoja ja tietää miten kieli toimii ja pystyy asioida esim. kaupassa, tinkiessä, syödessä ja taksissa. Aina voi varmasti parannettavaa opetuksen laadusta löytää mutta kun on kuullut esimerkkejä muista kouluista ja muilta oppilailta, niin loppujen lopuksi meille valikoitui varsin kelvollisia opettajia ja yhtä opettajaa lukuun ottamatta myös hedän englantinsa soljui varsin kiitettävästi.

Asuintiloissakaan ei sen puoleen hirveästi valitettavaa löytynyt. Kolme kuukautta on kuitenkin niin lyhyt aika että sen nyt tarvittaessa asuu vaikka vaatekomerossa. Tietysti Suomesta tullessa voi tason muutos voi olla hienoinen shokki, mutta tuskinpa Kiinaan voi lähteäkään jos odottaa kaiken toimivan niin kuin auvoisassa kotimaassamme. Eikä jatkuva kitinä ja valitus varmasti asioita aina tule Kiinassa nopeuttamaan ja auttamaan, tämä vinkkinä tuleville vaihto-opiskelijoille jotka miettivät Kiinaan lähtöä. Kyllä ne asiat aina jotenkin kummasti tuntuu johonkin pisteeseen selviävän. Ja kun lämmintä vettäkin tuli liraus illalla kuuden jälkeen niin mikäs siellä oli ollessa. Sijainti koulun vieressä, pari minuuttia food courtilta. Hinta 30 yuania/ yö, eli kolmelle kuukaudelle tuli hintaa noin 300 euroa. Jokaisessa kämpässä on kaksi erillistä lukittua huonetta, jotka jakavat yhteisen vessan ja suihkun. Siivooja käy noin kerran päivässä "siivoamassa" vessan ja eteisen. Huhut kertoivat, että meidän olisi pitänyt muuttaa uusiin varsin tyylikkäisiin asuntoihin kuukauden oleskeln jälkeen, mutta nämä kämpät menivätkin hallituksen käyttöön Aasian Kisoja vartioimaan tulleille sotilaille. Ja kun Kiinassa hallitus sanoo jotain niin siinä eivät protestointi ja spekulointi auta.

Aasian Kisat osuivat meidän aikaamme Guangzhou'hun, mikä oli sekä hyvä että huono juttu. Erinomaista oli nähdä "kiinalainen tehokkuus" huipussaan kun huippuhetki lähestyi. Kaupunki laitettiin kuntoon semmoisella vauhdilla ettei muualla voida kuin haaveilla tämmöisestä. Kun Suomessa oltaisiin vielä mietitty pitääkö Finlandia talon marmorit uusia marmorilla vai uusitaanko ne marmorilla, niin Kiinassa olisi päätös jo tehty että marmorit uusitaan marmorilla ja tästä johtuen pari ukkoa olisi nostettu bambuseipäiden päähän ja koko talo maalattaisiin spray-väreillä valkoiseksi noin kahdessa päivässä. Turisteille tietysti kerrottaisiin talon seinien olevan parasta carreralaista marmoria. Mutta ainakin kaupunki on loistokkaassa kunnossa ja yksi varmasti eksoottisimmista suurkaupungeista Aasian perukoilla. Vierailimme kolmen kuukauden aikana myös Pekingissa, Shanghaissa, Hong Kongissa, Shenzhenissä, Bangkokissa, Singaporessa, Kuala Lumpurissa, Osakassa, Kyotossa ja Tokiossa ja näihinkin metropoleihin verrattuna Guangzhoulla ei turistikohteena ole mitään hävettävää - päinvastoin. Oli siis hyvä ajoitus vierailla kaupungissa sen esitellessä Aasialle parhaita puoliaan. Myös ilman laatu kisojen myötä parani selvästi, mutta kisojen loputtua taidettiin parit hiilivoimalat potkaista käyntiin niin sakeana ilma loppuvaiheessa oli. Ilmanlaatu erityisesti meikäläiselle kestävyysurheilijana olikin ennakkoon suuri huolenaihe Kiinaan mentäessä ja Pekingiin syyskuun alussa se olikin karmaiseva, mutta onneksi siitä ei isompia haittoja näin lyhyellä ajalla tullutkaan.

Guangzhou on yksi maailman isoimpia kaupunkeja millä tahansa mittarilla tarkasteltuna. Mutta silti se tuli yllätyksenä että saari, millä yliopistomme sijaitsi oli vähintään tunnin päässä keskustasta. Metroilla ja busseilla pääsi ja taksilla välillä takaisin, mutta aina oli varattava vähintään kolme tuntia matkoihin keskustaan. Guangzhoun juna-asemalle koululta kesti saman verran aikaa kuin asemalta junamatka Hong Kongiin. Kortti julkisiin kannattaa hankkia niin ei tarvitse leikkiä pikku-maoilla koko aikaa. Uusia metrolinjoja avattiin jatkuvasti ja lähitulevaisuudessa niitä avataan entisestään. 200 kilometriä on rakenneltu mentrolinjoja viimeisen muutaman vuoden ajan - eli pari kertaa Mellunmäkeen ja takaisin. Tuolla tahdilla metro keskustasta Hakuninmaallekin avattaisiin jo vuonna 2012. Guangzhoun sijainti tarjoaa myös hyvät lentoyhteydet ympäri Aasian ja myös muutamat halpalentoyhtiöt sieltä jo lentelevätkin ja eiväthän Hong Kongin ja Macaon halpishubitkaan kaukana ole.

Moet myös epäilevät tulla Guangzhouhun alhaisen hygieniatason ym. syiden takia. Mutta ainakin kaupungista löytyy kansainväliset standardit helposti ylittävä kansanvälinen sairaala kansainvälisillä lääkäreillä EurAm International Medial Center, missä tuli pari kertaa itsekin käytyä. Näin ei tarvinnut koko aikaa turvautua kiinalaiseen lääketieteeseen, kuten kuppaukseen ja QingPing markettien kuivaeläinvalikoimaan. QingPingissä kannattaa muutenkin käydä, ihan vain sen takia että se on SARS-epidemian kotipaikka.

Ruuasta vielä vähän tietoa, että sitä löytyy paljon. Myös yliopistosaarelta. Jos ei aina napostele napostella nuudeleita, riisiä, sammakonreisiä, etanoita tai yläpuolella olevassa kuvassa olevia kuivattuja merihevosia niin myös Pizza Hut, KFCja Mickey D löytyvät nurkan takaa. Mutta food court (kuvassa) tarjoaa paljon erilaisia herkkuja, kannattaa kokeilla kaikenlaista mitä lötyy ja uskaltaa testata myös arpomalla. Välillä arvat yllättävät, välillä ei (kuten kuvan "tuhatvuotiset munat"). Mutta hyvää ruokaa löytyy joka puolelta. Itse suosittelen uiguurien nuudelipisteitä, joita löytyy useita ympäri kaupunkia ja saarta. Myös koulun lähellä sijaitsevat pikkukylät Nanting ja Beiting tarjoavat lisää ruokapaikkoja.

Siinähän sitä tuli vähän kerrattua kolmen kuukauden asioita. Jos joku haluaa kysellä lisää Guangzhousta, vaihdosta ym. tai vain yksinkertaisesti tarjota töitä tai antaa palautetta niin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla an(at)live.fi . Meikäläinen lähtee Keniaan lämmittelemään. Vielä hyvät uudet vuodet ja joulut paikallisen herkkuruuan käärmeen ja joulukuusen merkeissä. Palataan.

Aki