Heinäkuun 1. 2004 tullaan aina muistamaan Guangzhoussa eri syystä kuin Turussa. Tuona lämpimänä ehtoonahan Simo Wannas juoksi elämänsä 1500 metrin kilpailun Turun urheilupuistossa. Samaan iltaan mahtui myös pala kantonilaista urheiluhistoriaa, joka tosin kirjoitettiin Qatarin Dohassa. 16:nnet Aasian Gamesit tai ASIAD:it myönnettiin Guangzhoulle. Tuosta päivästä alkoi armoton työ, joka sai huipentumansa perjantaina Haixinshan saarella Kantonin ytimessä. 19 miljardia US dollaria on palanut infrastruktuurin uudistamiseen, suorituspaikkoihin ja kisojen organisaation pyörittämiseen. Työ ei ole ollut turhaa. Kuudessa vuodessa Guangzhou on noussut Aasian näkyvimpien suurkaupunkien joukkoon ja allekirjoittanut voi myöntää näkemistä ja kokemista löytyvän siinä missä Pekingistä, Shanghaista, Bangkokista, Singaporesta, Kuala Lumpurista ja Hong Kongista. Tämä panostus tullee tulevina vuosina näkymään selvänä turistivirran lisäyksenä kaupunkiin kun paikan maine kiirii ympäri maapallon. Toistaiseksi Guangzhou'han on hieman suurelta yleisöltä tietämättömissä.

Jalkapallon alkulohkot ottivat varaslähdön kisoihin jo viikkoa aikaisemmin, ja kotiyleisön pettymykseksi Japani murskasi Kiinan 3-0. Tappio saikin kiinalaiset mietteliääksi varsinkin kun viime aikojen menestys suurissa joukkuelajeissa koripallossa, lentopallossa ja jalkapallossa on ollut ohuenlaista. Urheiluministeri Liu Peng sanoikin että, "Kiinaa ei voida kutsua urheilun suurvallaksi ennen kuin maa on kilpailukykyinen näissä kolmessa lajissa." Ja hulluhan se onkin joka kehtaa Kiinaa urheilun survallaksi väittääkään! Mukana Kiinan joukkueessahan on vaivaiset 35 olympiavoittajaa, kuuluisimmat mestarit 110 metrin aituri Liu Xiang, pöytätennisstara Wang Liqin ja sulkapallisti Lin Dan. Liu yrittää paluuta kotiyleisön eteen Pekingin 2008 olympialaisten pettymyksen jälkeen ja paineet viikon päästä keskiviikkona juostavassa finaalissa 60 000 ihmisen edessä ovat jälleen raastavat. Lisäksi Kiinan joukkue Aasian Kisoissa on luonnollisesti kaikkien aikojen suurin, 977 urheilijaa. Keilaäijä Mi Zhongli on 49-vuotiaana joukkueen vanhin, kun taas 13-vuotias tyttö Xia Shiying on nuorin. Xia toimii lohikäärmeveneiden Kiinan joukkueen tahdinlyöjänä, joten toivottavasti tyttö kestää paineet eivätkä kapulat pyörähtele käsissä liikaa.

Olympialaisten tapaan Kiinaa on edestakaisin kierrellyt soihtuviesti, joka viimeisenä päivänä eksyi myös yliopistosaarellemme. 15 kilometrin kierros oli jaettu noin 130 soihdunkantajan vastuulle. Mukana oli kaikenlaista staraa, mutta useimpien nimet menivät paikallisella kielellä selostettuna aivan ohitse. Suurin osa soihdunviejistä oli viisissä- tai kuusissakymmenissä olevia samannäköisiä ukontynkiä, jotka kuuluivat järjestelykomiteaan tai johonkin muuhun "tärkeään" järjestöön. Käväisimme myös katsomassa viestiä livenä ja kiinalaiset sekosivat aivan totaalisesti kun soihtu vihdoin tuli näkyviin. "Zhong Guo, jia you" -huuto, eli löyhästi käännettyn "Go China"-huuto täytti kadut kun vauvat ja vaarit rääkyivät sitä. Juoksimme hetken aikaa aamulenkkiämme soihdun vieressä ja entisestään jo terävät kyynärpäät teroittuivat taas hieman kun piti elintilasta tapella kiinalaisten ja kiinalaisten polkupyörien kanssa. Hyvää treeniä.

Perjantaina oli sitten odotettu päivä ja koulustakin oli annettu vapaata juhlistamaan Kantonin suurta päivää. Avajaisten oli ennakkoon hehkutettu lyövän Pekingin olympialaisten ja Shanghain Expon avajaiset, ainakin ilotulitusten massiivisuudessa. Ensimmäistä kertaa avajaisia ei järjestetty stadionilla vaan keskellä Helmijokea sijaitsevalla Haixishan saarella, johon oli rakennettu massiivinen katsomo ja järisyttävän kokoiset neljä videoscreeniä. Saari sijaitsee uuden, maailman korkeimman TV-tornin, Canton Towerin ja niin ikään uuden loistokkaan oopperatalon välissä, joten puitteet spektaakelille olivat olemassa. Päätimme lähteä tarkastamaan menon keskustassa ja saavuimme ydinalueelle metrolla muutaman muun (miljoonan) kiinalaisen kanssa.

Pettymykseksemme koko joen varsi oli suljettu ja parhaimmat paikat olivat niin ylitsesurvotut joten päätimme yrittää hieman sivusta. Pääsimmekin muutaman poliisien tiesulun läpi vain näyttämällä passejamme, ja pääsimmekin joen lähelle mutta silti ei paikka ihan tyydyttänyt. Otimme suunnaksi läheisen hotellin näköalaterassin 14:nnessä kerroksessa. Pääsimme ylös tiesulusta taas näyttämällä passejamme ja hivuttauduimme myös prameaan yläluokan ravintolaan josta oli mahtavat näköalat joelle kuten myös osaan avajaisten pitopaikkaa. Otimme parhaat paikat ja tilasimme juoman mutta hupi loppui lyhyeen kun poliisit tulivat sulkemaan koko ravintolan verhot -varmaankin liian hyvien näköalojen takia. Onneksi ennen verhojen sulkemista emme ehtineet tilata tarjolla ollutta 1200 yuanin merihevosannosta. Löysimmekin tiemme hyville paikoille hotellin pihalle ja saimmekin saattajaksi ylemmän luokan sotilasjohtajan, joka oli varannut omaan ja perheensä käyttöön koko näköalapaikan toisen puolen. Ja vielä verhot auki. Koko hotelli tuntui muutenkin olevan armeijan patujen käytössä. Tästä huolimatta jäimme katselemaan tulevan show'n hotellin aidatulle pihalle piilossa massoilta. Ja mikä show se olikin. Ilotulituksia on tullut nähtyä siellä ja täällä, mutta Guangzhoun perjantainen tulitus sai ne muistuttamaan lähinnä kasaa kissanpieruja. Myös tulen sytytyksen näimme "livenä" jonkun kiinalaisen jampan tietokoneelta. Tuli tuotiin tavalla johon on ainoastaan Jeesus pystynyt ennen Guangzhouta. Tulentuoja lohikäärmevenejoukkueen kapteeni Wu Guochong juoksi veden pintaa pitkin keskellä jokea ja rantautui saarelle. Lopullisen tulen sytytti He Chong, vuoden 2008 uimahyppyjen 3-metrin ponnahduslautojen olympiavoittaja. Lisätunnelmia ja kuvia löytyy osoitteesta:

http://www.lifeofguangzhou.com/node_981/node_989/node_991/node_1028/2010/11/13/128964163282376.shtml

Avajaisia seurasi myös Kiinan pääministeri Wen Jiabao ja kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge, joka hehkutti avajaisia ja totesi Guangzhoun olevan valmis järjestämään olympialaiset vaikka saman tien.

Itse kisat pääsivät alkamaan lauantaina ja lähdimme myös itse katsomaan yliopistosaaremme päästadionille Iranin ja Vietnamin välistä jalkapallo-ottelua. Ottelu päättyi 1-0 Iranin voittoon maalilla, jota emme koskaan nähneet koska olimme ryysimässä turvatarkastuksessa stadionille. Muuten ottelu ja tunnelma olivat hyviä, kiinalaiset fanit ovat siitä hyviä että kannustavat molempia joukkueita joten tunnelma pysyy yllä erinomaisesti. Välillä huudettiin Vietnamia ja välillä Irania. Koska lipuissa ei ollut paikkanumeroita kiinalaiset pysyivät tauolla tiukasti alussa juosten ja ryysien hamstraamillaan istumapaikoilla eivätkä kovin monet lähteneet puoliaikaostoksille. Jos joku lähti ostoksille niin sitten ostettiinkin sipsipusseja koko riville.

Lisää tunnelmapaloja piakkoin.

Aki