Normaalisti 110 metrin aitajuoksun finaalissa on kahdeksan miestä. Tällä kertaa oli vain yksi. Varsinkin jos sattui katsomaan kilpailua televisiosta. Liu Xiangia kuvattiin edestä, takaa ja sivulta. Mitä mahtoikaan miettiä toinen kiinalainen Shi Dongpeng Liun vieressä? Shi kuitenkin voitti "mestarin" toukokuussa ja oli varteenotettava haastaja tälläkin kertaa. Mutta kaikkien katseet olivat Liussa, 2004 vuoden olympiavoittajassa, jonka piti myös Pekingin olympialaisissa kaksi vuotta aiemmin tyhjentää pajatsot. Yksi kiinalaisen urheiluhistorian sydäntäsärkevin hetki koettiin tuolloin "linnunpesässä" kun etunimensä mukaisesti Xiang liihoitteli pois ennen ensimmäistäkään juoksuaskelta. Kaksi vuotta on kulunut Pekingistä ja Liu on palannut. Oli hienoa olla todistamassa aiturin paluuta kotiyleisön eteen ja huipulle. Koko ilta oli rakennettu Liun ympärille. 70 000 ihmistä katseli alkueriä ja odotteli sankarinsa esiintuloa. Muutama kenttälajien finaalikin oli ohjelmassa. Naisten seiväs jäi tasollisesti tyngäksi, mutta Kiinaan kaksoisvoitto. Miesten kiekossa Iranin Hadadi veivasi melkein 68 metriä ja syystäkin riehaantui. Miesten pituudessa Suomessakin vieraillut korealainen Kim syötti sitä perinteistä karvasta kalkkia viimeisellä kierroksella ohittaen kotiyleisön suosikkipojan Sun tuloksella 811. Ennen aitoja vielä yleisurheilun niin sanotun "kuninkuuslajin" kymppiottelun atleetit lenkkeilivät 400 metrillä tukun reippaita 50 sekunnin tuloksia, jonka jälkeen he siirtyivät päälajinsa patjoilla makoilun pariin. Liu sen sijaan ei patjoilla makoillut. Hän hallitsi alusta loppuun ja villitsi yleisön korvia viiltävään mökään kovalla ajalla 13.09. Shi otti imussa hopeaa, mutta ei häntä kukaan huomannut. Hieno huipenus ja varmasti yksi Aasian Kisojen 2010 muistettavimpia hetkiä. Oli myös kiinalaisen tehokkuuden ja järjestelmällisyyden malliesimerkki kun aitoja laitettiin etusuoralle täsmällisesti samaan aikaan, nopeasti ja rivissä. Meni noin minuutin verran kun aitarivistö oli aseteltu 110 metrin matkalle.

Ovat kisat myös Suomen lehdistössäkin saaneet huomiota ainakin kahden jutun verran. Ilta-Sanomat mainitsivat näin lennokkaan kankeasti kisoista Koreoiden ammusten vaihtojen uutisoinnin yhteydessä:

"Korealaisurheilijat eivät ainakaan vielä jättäneet urheilukilpailuaan kesken Koreoiden välisen tykistötulen vuoksi, kertoo uutistoimisto AP. Käynnissä on Asian Games -niminen tapahtuma Guangzhoussa, jossa kilpailulajeina muun muassa nyrkkeily, pyöräily, squash ja jalkapallo."

Toinen uutiskynnyksen ylittänyt juttu oli Helsingin Sanomien juttu Singaporen vesipallojoukkueen käyttämistä uimahousuista. http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Singaporen+vesipallojoukkue+h%C3%A4pe%C3%A4%C3%A4+uimahousujaan/1135261904256 . Tähänkin juttuun voisi sen verta korjata, että ei joukkue itse housuja häpeä, hehän nimenomaan ovat itse huikean designin takana. Melun sen sijaan ovat nostaneet Singaporen ministeriö että lippua on käytetty väärin kyseisessä tarkoituksessa.

Kisat siis päättyivät eilen. Urheilullisessa mielessä kisat olivat Aasian kolmen suuren keskenäiset karkelot ja näin ollen jättivät mielestäni yleisellä tasolla aikamoisen tynkäkisojen maun suuhun. Olosuhteet ja puitteet olivat kuin olympialaisissa, mutta tärkein eli urheilullinen anti jäi vaisuksi. Kiina putsasi mitalitilaston 416 mitalillaan! 200 kultamitalia jäi yhden mitalin päähän. Etelä-Korea ja Japani molemmat keräsivät yli 200 mitalia. Kun taasen tilaston seuraavat maat Iran ja Kazakstan jäivät 59 ja 79 mitaliin. Guangzhoulle kisat sen sijaan toivat mainetta kisojen järjestäjänä ja varmasti tulevaisuudessa kaupungissa tullaan järjestämään useampiakin eri lajien arvokilpailuja. Ehkä myös olympialaiset joku päivä. Mutta myös parannettavan varaa jäi monella osa-aluueella, mutta itselle oli hieno kokemus nähdä paikan päällä miten maailman luokan urheilukilpailuja järjestetään. Kiinalaisten tehokkuudesta on aina opittavaa mutta se myös avaa silmät asioille mitkä voisi tehdä vieläkin paremmin. Yksi niistä oli ulkomaalasille suunnattujen karttojen ym. tietojen englannin kielinen tiedotus. Mm. maraton juostiin eilen mutta mistään ei löytynyt kyseisen kisan reittiä. Nettisivuilta ei suorituspaikkojen karttaa saanut auki ja niiden löytäminen ilman osoitteita oli Googlesta hankalaa englannin kielisillä nimillä. Mutta toisaalta eipä ulkomaalaisia turistejakaan näkynyt kuin kourallinen. Myös lipunmyynti ja niiden saaminen oli tehty erityisen haastavaksi. Onneksi "musta pörssi" toimi ja niistä liput saivat ilman kaikenlaisien kuponkien täyttöä ja kiinalaisten käppyröiden lukemista. Liun lippujen hintojen huhuttiin nousevan pilviin ja paikallislehdissä puhuttiin että mustassa pörssissä niistä voi joutua maksamaan jopa 1600 yuania eli noin 180 euroa. Saimme omamme 135 yuanin kappalehintaan ja varmasti halvemmallakin olisi irronnut. Lin Danin miesten sulkapallofinaalin liput olivat nousseet niinkin huikeisiin lukemiin kuin 5000 yuaniin. Kalleimmat liput kun ennakkoon olivat ainoastaan 200 yuania.

Se Aasian Kisoista. On taas aika palata arkeen eli viimeisen parin viikon pariin. 11. joulukuuta on varattu lennot Japaniin. Ja siellä pitäisi viihtyä kymmenisen päivää. Sitä ennen pitäii saada koulu pakettiin sekä jenkkeihin että tänne. Täällä meillä oli jo suurin osa kokeista yllättäen vime viikolla. Niistä ilmoitettiin hyvissä ajoin päivää paria ennen. No, kyllä niistä selvittiin. Vielä kun jenkkien hommat sadaan tehtyä niin hyvältä tuntuu. Kevääksi on jäljellä enää yksi kurssi ja sitten pitäisi valmistua toukokuussa. Siksi voikin vihdoin ottaa rennommin ja suunnata treenaamaan Keniaan tammikuun alussa kuudeksi viikoksi. Ennen ei ole Afrikassa vielä tullutkaan käytyä joten se tuntuu luontevalta ensimmäisen Aasian vierailu jälkeen.

Ensi keskiviikkona on myös Guangzhoun Suomen konsulaatin itsenäisyyspäiväjuhlat yhdessä alueen ykköshotelleista Shangri Lassa. Puvunkin kävin ostamassa. Oli kallis, maksoin kauluspaitoineen noin 40 euroa. Hiuksetkin kynittiin eilen kokonaiseen kolmen euron hintaa, vei tällä kertaa vain reilun tunnin pesuineen ja päähierontoineen kun viime kerralla siihen meni reilut kaksi tuntia. Konsulaatista saimme esimakua jo vierailullamme vime viikolla. Suomen konsulaatti sijaitsee mehukkaalla paikalla Tianhen Citic Plazan 33. kerroksessa. Viime vuoteen asti Citic Plaza oli maailman korkein betonirakennus kunnes Trump diilasi itselleen 33-metriä korkeamman betonimöykyn Chicagoon. Oli muuten mahtavat näköalat suoraan Guangzhoun ytimeen ja Tianhen stadionille, missä tapaamisemme hetkellä Iran ja Etelä-Korea mittelivät jalkapallon pronssimitaleista.

Vierailu oli muutenkin mielenkiintoinen ja saikin monet meistäkin pohtimaan tulevaisuuttamme työmaailmassa missä Kiina todennäköisesti näyttelee isoakin roolia jonkun ajan kuluttua ja tämän Kiinassa vietetyn ajan tärkeyden korostumista erityisesti tuossa vaiheessa.

Aki