IMPORTING SMILES - Keinut pystyssä ja koulun tarvikevarasto perustettu Keniassa

Ilmassa jossain Nairobin ja Bangkokin välillä, 19.1.2009

Tässä vaiheessa äärettömän iso kiitos ja kumarrus kaikille hyväntekeväisyysprojektissa mukana olleille. Ensinnäkin kaikille sponsoreillemme, joista suurin osuus ensimmäisessä vaiheessa oli siis Lappset -firmalla, joka lahjoitti meille osat neljään keinuun. Nyt on Kenialaisessa Matongon kylässä seudun ensimmäinen keinu pystyssä. Emme ehtineet lyhyellä visiitillämme poistaa nälänhätää ja köyhyyttä Keniasta, mutta aloitimme tuottamalla toivottavasti hyvää mieltä n. kuudensadan oppilaan ala-asteelle keskellä-ei-mitään kenialaisella maaseudulla.

Pari sanaa pakko sanoa tässä vaiheessa Matongon kylästä, joka sijaitsi siis n. 1,5 tunnin päässä Kenian 3. suurimmasta kaupungista Kisumusta tien päässä, jonne ei perus-Passatilla perille pääse, sen verran karussa kunnossa tiet olivat. Maasturin kattoon tuli varsinkin Tuomaksen pään jälkiä varmaan useampikin, vaikka kelit olivat kuivat, jolloin tiet ovat huomattavasti paremmassa kunnossa. Paikan päällä asui n. 3000 henkeä ripoteltuna kumpuilevaan maaseutumaisemaan peltojen ja kotieläinten kanssa. Paikallisten kodit olivat ilman sähköä, vettä ja tehty yleensä erinäköisistä käsille sattuneista tarvikkeista, joita ei taida ainakaan Oulunkylän K-raudasta saada - mm. talon ulkoasu oli usein viimeistelty lehmän lannasta. No, tuonne kyläänhän siis päädyttiin, koska tiedossa oli, että tarve kaikenlaiselle avustukselle on iso ja toisaalta mm. Tuomaksen serkun kontaktien kautta - paikan päällä kun oli suomalaista avustustyötä tehty jo useampi vuosi, mm. paikallisen orpokodin oli perustanut suomalainen.

Keinuilla kivaa koululaisille

Ja keinuhommaan. Paikallisella Matongo primary schoolin pihalla ei paikalle saapuessamme ollut oikeastaan mitään muuta kuin ruohoa simppeleiden koulurakennusten välissä. Muutama oppilas näytti potkupalloilevan itse tekemällään muovipusseista väsätyllä futiksen näköisellä möykyllä välituntien ratoksi. Luokissa taas oli tasan tarkkaan itse väsätyt pulpetit ja oppilaat, ei mitään muuta. Mehän olimme asettaneet tavoitteeksemme jossain määrin hyvän mielen tuottamisen lapsille, joten Lappsetilta keinutarvikkeet saatuamme, homman idea olikin selvillä. Projektin ainutlaatuisuudesta kertonee paikallisen kyläläisen kommentti hänen seurattuaan parin valkoisen miehen keinuprojektia aidan takaa muutaman tunnin ajan "I once saw a swing somewhere in Kisumu...". Toisaalta valkoista miestä ei noilla leveyspiireillä kuulemma liian usein itse lapion varressakaan näe. Tuomas kutsuikin sitä antikolonialismiksi.

No mutta, blogiamme seuranneet ovat toivottavasti jo tulokset nähneetkin kuvien muodossa. Eli 600 oppilasta jäi jonottamaan vuoroaan koululle meidän heittäessä ylävitosia rehtorin kanssa. Tosin veikkaus on, että itse reksi taitaa opettajineen käyttää iltavuorot sun muut ajat itse keinuessaan. Sen verran innokkaalta Mr. Joneskin näytti testiswingailun aikaan. Ehkä he perustavat swingers-klubin... (Läppä, joka ei mennyt oikein läpi paikalliselle -kommentoi Tuomas.)

Ennen kaikkea kuitenkin tarkoitus oli saada paikalliset pikkukaverit hymyilemään ja väittäisinkin, että aika herkässä hymy oppilailla oli, kun homma valmistui. Toivottavasti esimerkkimme avulla saamme jonkun muunkin tahon innostumaan auttamishommasta. Ja tietenkin samalla mallilla haluaisimme kyläläisten sitten innostuvan itsekin vastaavia juttuja toteuttamaan. Kuten sanottu, Kenian nälänhätää emme (vielä) poistaneet, mutta jostain on aloitettava. Ja totta kai paikalle vietyjen ja paikan päältä ostettujen koulutarvikkeiden avulla saadaan itse yksi tärkeimmistä asioista alulleen - koulutuksestahan Keniassa suurin osa hyvästä hyrinästä alkaa.

Niin ja tietenkin kiitos myös Kilroylle kaikesta avusta paikan päälle saapumiseen liittyen, Haltille, jonka varusteilla reissu sujuu vaihtuvista olosuhteista huolimatta sujuvasti, Samsungille jonka kameroilla ja kännyillä tallennetaan jutut ja hoidetaan yhteyksiä (puheluita muuten täällä joutuu tekemään miljoona joka asian hoitamista varten), Printellille jonka kynillä, vihkoilla sun muilla nyt paikalliset pikkukaverit tulevat vääntämään läksynsä vielä piiiitkään tulevaisuudessa.

Ville

Avustusrahoilla hankittua

Ja tietenkin hatunnosto ja syvä kumarrus joka ikiselle henkilökohtaisia lahjoituksia tehneelle taholle ja muuten projektia myötäeläneille. Jokainen euro on varmasti saavuttanut kohteensa, tullut tarpeeseen ja mennyt lyhentämättömänä seuraaviin asioihin:

- opettajien oppaat matematiikkaan ja luonnontieteisiin, luokille 1-8, yhteensä 14 kirjaa

- 150 kpl ruudullisia kouluvihkoja

- sementtisäkit 2 x 50 kg (toisen säkin loppu lahjoitettiin Ransulle)

- kaivuulapiot x 2 (toinen lahjoitettiin orpokodin työntekijän perheelle lähtiessämme ja toinen Matongon koululle)

- taksimatkoja x kpl:tta koulu- ja keinuvarusteiden hankkimista varten

- keinurunkojen hitsareiden palkkiot

- keinurunkojen kuljetukset Kisumu-Matongo

- hiekkaa pickupillinen sementtiä varten

- vettä ja ruokaa työavuillemme

- ja paljon muuta jota tästä unohtui joka tapauksessa

Kiitos myös kassien lahjoittajille Veeralle, Staffanille ja Ullalle, joiden kantovälineitten avulle saatiin Suomesta mukaan tuodut avustuskamat kulkemaan mukanamme. Yksi kassi jätettiin jo lahjoituksena taaksemme.

Muutama kymppi (noin 70€), on vielä jäljellä, jonka ajattelimme käyttää viimeistä piirtoa myöden kambodzalaisen orpokodin hankintoihin.

KIITOS.

Ville ja Tuomas

Mitä Keniasta jäi käteen ja On the road again

Nyt olemme siis Kenyan Airwaysin koneessa jossain merten yläpuolella ja jättäneet Afrikan taaksemme ja matka jatkuu parhaillaan kohti aasialaisia seikkailuita. Aasiassa ensimmäinen kohteemme tulee olemaan (Bangkokin kautta) Kambodza. Sinne suuntaamme heti, kun thaimaalaiset viranomaiset ovat ojentaneet meille maahan vaadittavan viisumin.

Mitä sitten jäi käteen Keniasta? Tuomakselle rakkoja käteen, Villelle visiitti tohtorille, pari pikkuista puukirahvia (jotka olisi tarkoitus shipata Bangkokista laivalla Suomeen), mahtavia maisemia henkilökohtaiselle kovalevylle muisteltavaksi kiikkustuoliin, kolmisentuhatta valokuvaa ja muutama videoklippi, käsittämättömän hienoja hetkiä villieläinten vieraina, erittäin ystävällinen kuva kenialaisista ihmisistä ja monta muistoa uskomattoman kirkkaasta tähtitaivaasta, hienoista auringonnousuista ja -laskuista. Ja paikan päällä asuvien suomalaisten sekä kenialaisten kautta kuultuna ja nähtynä paljon tietoa paikallisesta elämänmenosta, ihmisistä, elintavoista, historiasta sun muusta - aivan erilainen käsitys afrikkalaisesta kulttuurista. Syitä vuoden takaisiin mellakoihin, AIDS:iin sekä muihin epäkohtiin ymmärtää nyt aivan eri tavalla, kuin kirjoja ja lehtiä lukemalla tai perusturistimatkan jälkeen. Olo on sellainen että saimme hyvän perukuvan afrikkalaisesta menosta ja meiningistä - ja jeps, olo mahassakin tuntuu edelleen siltä, että "ihan kaikki ei ehkä oo kohillaan..."

Ville