Hyväntekeväisyyscasen valmistelut jatkuvat - keinut kasaan paikallisin voimin

Matongo, Kenia, 12.1.2009

Perillä ollaan, finally. Siis täällä Matongossa, joka oli reissun hyväntekeväisyysosion osalta pääkohteemme. Valmisteltiin keinujen rakennusta käytännössä viime torstaista asti, kun alettiin olla vähän enemmn tolkuissamme, siis se vähän mitä normaaliolotilaan verrattuna tulee eroa ruokamyrkytyksen jälkeen normiolotilaan verrattuna. Aluksi ihmeteltiin Lappsetin meille lahjoittamien keinulautojen rakennetta, testiswingailtiin niitä, piirrettiin jos jonkinnäköistä versiota rakenteesta paperille ja mietittiin millaisesta rakenteesta ja materiaalista keskelle-ei-mitään, ison 1-8 luokkien koulun pihaan systeemi kannattaisi tehdä. Puhelinsoitto paikan päälle varmisti sen, että termiittivaaran takia, paras ja ehdottomasti kestävin vaihtoehto on metallirunkoinen systeemi. Siitä sitten aika monen puhelun jälkeen löydettiin kaveri nimeltään Richard, jonka kautta onnistuttaisiin saamaan apua rautatavaran hankkimiseen ja ennen kaikkea metallin työstämiseen, erityisesti kun hitsareita meistä ei saa kirveelläkään - tai siis takomallakaan.

Homma meni sitten niin, että Richard kävi meidän luona suunnittelemassa vielä lopullista rungon rakennetta, jotta voisi sitten briiffata suomalaisten perustaman ammattikoulun työpajansa paikalliset apurit heti maanantai aamuna hommiin. Lupasimme itse tietenkin lähteä työnjohtajiksi paikan päälle vielä varmuuden vuoksi. Tänä iltana kävimme vielä paikallisessa maauimalassa vetämässä reissun ensimmäiset kroolaukset, Victoriajärvessä kun ei uida voi sen likaisuuden vuoksi. Sen sijaan, auringonlasku järvellä korvasi kyllä harmituksen veden likaisuudesta, aika monta fotoakin tuli taas otettua kyseisestä luonnonnäytelmästä.

Maanantaina sitten 08.30 piti olla ammattikoululla mittailemassa keinun lopullisia mittoja - olemme kuitenkin tainneet omaksua afrikkalaiset ajankäsitteet, sillä kello taisi vedellä jo yhdeksää, kun kurvasimme pihaan. Ja totesimme ettei meistä oikeasti olisi mitään hyötyä ko. työmaalla. No, saatiin kuitenkin varmistus, että keinujen rungot valmistuvat keskiviikkoaamuun mennessä ja että saisimme vielä sekä kuljetuksen rungoille paikan päälle asti heidän kauttaan että myös hiekat sementtivalua varten keinujen tukevoittamiseksi. Loistava tyyppi ja avulias sellainen tuo Richard.

Seuraava päivä ehtikin jo iltapäivään asti ennen kuin pääsimme liikkeelle Kisumusta kohti Matongoa. Syynä oli se, että kaikenlaiset valmistelut täällä ottavat aikansa. Pääosa ajasta meni hankkiessa työkaluja keinurunkojen maahan kaivamista varten ja vielä isomman ajan otti koulutarvikkeiden hankkimisprosessi. Meillähän on se, n. 90 kg:a vihkoja, kyniä, värikyniä, tusseja, askarteluarkkeja, saksia sun muuta kouluun sopivaa välineistöä mukanamme, mutta ostimme vielä ison kasan vihkoja sekä paperia, paikan päällä kun ei ole oikein mitään, kuulemma. Tuomaksen soiteltua paikan päälle, saimme listan vielä kirjoista, joita koulusta puuttuu. Lista oli loputtoman pitkä, joten opettajan pätevyydellä Tuomas sitten valitsi fiksuimmat - mm. opettajien oppaat matikkaan ja luonnontieteisiin - niistä kun olisi suurin apu perillä. (Oppilaiden kirjoihin koulu saa valtion avustusta, mutta opettajan oppaisiin ei. Ja opettajien koulutus on aika lyhyt täällä, joten oppaista opet saa ehkä vähän vinkkiä miten modernisoida opetustaan. Metodit on jonkin verran vanhakantaiset, mitä on nyt tarkkailut opetusta. Ne nuoret jannut Mopia primaryssa tuntui vetävän nykyaikaisemmi ja ilman puukeppiä... Ja oppilaan kirjoja on muutamat per luokka. Ei meillä olisi ollut mahdollisuutta ostaa niitä järkevää määrää, joten päätin, että ostetaan open oppaita koko luokkakirjo kahdesta eniten niitä tarvitsevasta aineesta -Tuomas kommentoi)

Matka Matongoon asti hurahti vauhdilla, kunnes pääsimme "päätieltä" Matongoon, ylöspäin vievälle tielle. Matongo sijaitsee n. 1700 m korkeudessa. Tällä tiellä oli varmaan tuotekehitelty kaikkien Afrikan valtioiden osalta hidastustöyssyjen eri versiota. Perillä päästiin ja vastassa olikin luppoisan oloinen pikkukylä palmujen, eukalyptuspuiden sun muiden reunustamille rinteille ripoteltuna. Mitään urbaania keskustaa ei todellakaan näkynyt, keskipisteeksi meille muodostui opettajien koulutuskeskus sekä sitä ympäröivät vierasmajat yms. Vierasmajoista paikalla asuneen Arja Harjulan, em. opekorkeakoulun rehtorin, avustuksella sitten löytyi meillekin kämppä - tattis taas suomalaisille avusta. Niin ja matkalta ostettiin Chiberasta muuten mielettömän hyviä ananaksia, suoraan puista poimittuna. Ehkä maailman parhaita.

Ja eikun ympäristöön tutustumaan, ensin Matongo primary schoolille kuitenkin 2 x 50 kg sementtisäkit tai lopulta lähistöllä asuneen paikallisen kotiin, savimajaan - koulun pihalle jätettynä kun kuulemma säkeistä ei olisi seuraavana päivänä ollut kuin pölykasa jäljellä. Francis kutsui meidät myös samalla kotiinsa, sillä täällä on epäkohteliasta jättää menemättä ja kutsumatta. Samalla tutustuttiin myös hänen perheeseensä ja isoäitiinkin ;)

Tässä vaiheessa pakko vielä sanoa, että se mistä jäi hyvä mieli on se, että saimme työllistettyä paikallisia nuoria keinujen runkojen rakentamisprojektillamme, joille sitten maksamme ihan kohtuullisen korvauksen ko. työstä. Ja samalla he saavat mallin taas yhdestä mahdollisesta jutusta, jota voivat sitten rakentaa tulevaisuudessakin ilman meidän paikalla oloa - pitkäkestoista jatkumoahan me haemme esimerkeillämme kaikkeen toimintaan täällä paikan päällä.

Homma toimii, ainakin toistaiseksi...

Ville