Ajattelin laittaa postauksen siitä, mitä oon jo ehtinyt tähän asti apteekissa oppia ja miltä asiat näyttävät suomalaisen silmissä:)

Harjoittelupaikkani ja tehtävien kuvaus

Oma harjoitteluapteekkini sijaitsee erittäin vilkkaalla ostoskadulla Werribeen keskustassa Victorian osavaltiossa Australiassa. Kun astuin apteekkiin sisälle ensimmäisen kerran, yllätyin sen suuruudesta tai oikeastaan pituudesta. Apteekin etuosassa on yleistavaroita, kuten hajuvesiä, meikkejä, hiustuotteita, kenkiä ja koriste-esineitä. Vasta apteekin perällä on meille suomalaisille tuttu kunnon apteekkiosa, jossa on paljon over-the-counter lääkkeitä ja erikseen reseptialue, johon ei ole vuoronumeroita. Apteekin yleisilme on siisti ja valoisa, mutta erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että apteekissa soi jatkuvasti musiikki. Aivan kuin olisi missä tahansa vaate-tai kosmetiikkaliikkeessä. Reseptien vastaanottamisesta huolehtivat tekninen henkilökunta, ja reseptejä otetaan vastaan kahdelta tiskiltä. Reseptien käsittelystä vastaavat yleensä farmaseutit, jotka tekevät työnsä rauhassa takatiskeillä. Yllätyin melkoisesti siitä, että tarvittaessa (kiirehetkellä) myös tekniset työntekijät voivat kirjata reseptejä ja käydä tarkistuttamassa vain farmaseutilla. Toisin sanoen tekniset henkilöt voivat tehdä siis samaa työtä kuin me farmasian opiskelijat, ja ilman koulutusta!!

Harjoitteluapteekkini henkilökunta koostuu suurelta osin teknisestä henkilökunnasta, ja tavallisesti vuorossa on 2-3 teknistä työntekijää ja 2 farmaseuttia. Työntekijöitä apteekissa on yhteensä 16. Apteekin etuosassa on kassalla yksi tai kaksi henkilöä, reseptejä vastaanottaa yksi henkilö ja reseptit käsittelee yleensä kaksi farmaseuttia. Valinnassa eli itsehoitopuolella ei ole henkilöstöä aina, vaan asiakkaat tulevat tarvittaessa kysymään apua.

Australiassa reseptit ovat joko käsinkirjoitettuja tai koneella tehtyjä. Resepteissä on viivakoodit, mikä helpottaa farmaseutin työtä. E-reseptejä ei ole, sillä vaikka Victorian osavaltiossa hyväksyttäisiin söhköiset reseptit, ei Australian hallitus ole antanut lupaa niiden kirjoittamiseen. Myöskään puhelinreseptit eivät ole käytössä Australiassa. Apteekin reseptuuri on 200 päivässä, mutta tulot koostuvat suurelta osin myös oheismyynnistä. Esimerkiksi kallis kosmetiikka ja hajuvedet tuovat hyvää lisää myyntiin. Asiakaskunta koostuu pääasiassa vanhuksista ja keski-ikäisistä, lapsia näkee apteekissa harvemmin.

Reseptin toimitusprosessi ja asiakkaan palvelu eroaa huomattavasti Suomen mallista. Australiassa siis asiakas tulee jonottomaan ensin reseptipuolelle ja tapaa teknisen henkilön, joka tiedustelee mitä lääkettä saisi olla ja jääkö asiakas odottomaan/tuleeko myöhemmin. Useimmiten asiakkaat käyvät hoitamassa muita asioita sillä välin, kun lääkkeet laitetaan valmiiksi. Resepteihin, josita asiakas haluaa lääkettä, laitetaan kyseisen päivän päivämäärä ja reseptit laitetaan pieneen valkoiseen koriin, joka viedään odottomaan tiskin päälle farmaseuttia. Kun farmaseutti vain ehtii, hän katsoo, missä resepteissä on päivämäärät ja kirjaa ne koneelle joko käsin tai viivakoodilla piippaamalla. Jos alkuperäistä lääkkettä ei ole saatavilla, annetaan geneerinen substituutio lääke (vaihtokelpoinen lääke) ja valkoiseen koriin lisätään punainen lappu: Generic substitution available. Sen jälkeen farmaseutti hakee lääkkeen varastosta, liimaa ohjelapun (jossa asiakkaan tiedot, päivämäärä sekä käyttöohje) sekä erikoiset varoituslaput lääkepakettiin. Varoituslapuissa on oleellisia varoituksia ja neuvoja liittyyen lääkkeen oikeaan käyttöön. Tarrassa voi lukea esim. ota puoli tuntia ennen ruokailua, älä käytä viikkoa pidempään, interaktio jonkun toisen lääkkeen kanssa jne.. Ohjetarroja on miltei 20 erilaista, ja tietokoneen käyttöjärjestelmä ei erikseen kerro mitä lappuja lääkepakkaukseen tulisi laittaa, joten hyvää muistia vaaditaan farmaseutilta. Uudesta reseptistä menee aina alkuperäinen osa Medicarelle eli Suomen Kelaa vastavalle taholle ja kopio menee asiakkaalle, eli juuri toisin päin kuin Suomessa! Medicare korvaa kaikki yli 36,10 AU$ maksavat lääkevalmisteet ilman ylärajaa, kunhan lääke on halvin mahdollinen geneerisistä valmistesta. Eläkeläiset, työttömät ja muut vähävaraiset saavat Medicarelta ns. maksusitoumuksen eli he joutuvat maksamaan kaikista lääkkeistä vain 6 AU$. Australiassa lääkkeet saa myös kattoasiakkaat, joiden vuotuinen omavastuu on ylittänyt 600 AU$.

Asutraliassa kaikki lääkkeet tulee aina tarkastaa koneella, eli lääkepakkaukseen liimattavissa ohjelatarroissa on aina viivakoodi, joka ensin piipataan koneelle ja sen jälkeen otetaan lääkepaketin viivakoodi, jotta varmistutaan oikean lääkkeen antamisesta asiakkaalle. Kun lääkkeet ovat valmiina, kori laitetaan odottomaan asiakasta. Kun asiakas saapuu noutamaan lääkkeet, tekninen henkilö pyytää Medicarelle lähtevän reseptiin allekirjoituksen ja lääkkeistä annetaan neuvontaa ainoastaan silloin, jos lääke on uusi tai asiakas erikseen haluaa kysyä jotakin. Farmaseutti antaa aina lääkeneuvonnan reseptilääkkeistä, mutta over the counter lääkkeistä voi antaa lääkeneuvontaa myös tekniset. Ainoastaan silloin, kun asiakas pyytää apua johonkin oireisiin, tarvitaan over-the-counter puolellekin farmaseutti. Lääkkeet pakataan reseptipuolella turvallisuussyistä aina paperipussiin(josta ei näe läpi, mitä lääkettä pussissa on).

Omassa harjoitteluapteekissani lääkevarasto on suoraan farmaseuttien selän takana ja farmaseutit itse keräilevät lääkkeet. Suorassa läheisyydessä lääkevarastoon sijaitsee myös lääkkeenvalmistustilat, mikä mielestäni ei ole kovin hygieenistä. Lääkkeenvalmsitusta tehdään apteekissani päivittäin, tänään esimerkiksi pomoni David Froon valmisti 11 mg melatoniinivalmistetta. Myös tekniset voivat valmistaa lääkkeitä, mutta vain farmaseutin valvonnan alla. Compunding eli lääkevalmistusta harjoittavia apteekkeja on hyvin harvassa, olenkin siinä mielessä onnekas että pääsin tällaiseen apteekkiin.

Ensimmäisenä päivänäni hämmästyin erittäin suuresti huumevierotuspotilaiden lääkitsemiseen liittyvistä seikoista. Niin kuin Suomessakin, Asutraliassa huumeet ja muut vahvemmat aineet ovat lukittujen ovien takana. Jos yksikin huumepaketti sattuu hukkumaan, siitä tehdään poliisiasia. Esimerkiksi minun apteekissani ei koskaan ole vielä hävinnyt ainuttakaan huumepakettia. Kun Suomessa jaetaan vierotuspotilaille esimerkiksi viikon lääkkeet aina kerralla ja toimiteaan ne tablettimuodossa, Australiassa jaetaan päivittäin tai kolmen päivän välein vierotuspotilaille metodoniJUOMAA eli sellaista punaista litkua, joka tulee annostelukoneesta. Luulin ensimmäisellä kerralla, kun näin juomakoneen, että sieltä annetaan janoisille asiakkaille mehua, mutta kysyessäni asiaa sainkin yllättävän vastauksen. Onneks työkaverit nauroivat mun mehukone-epäilykselleni;D

Huumeriippuvuuden näkee Asutralialaisessa apteekissa paljon paremmin kuin Suomessa. Jos asiakas ei jostain syystä saakaan huumeannosta, hän rupeaa itkemään. Asiakkaita käy päivän mittaan kymmeniä, ja vierotuspotilaista on tehty erillinen tietokanta. Tietokannassa näkyy asiakkaan kuva, tiedot, metadoniannos(lääkäri määritellyt), reseptin vanhenemispäivä ja kaikki muu oleellinen. Huumevierotuspotilaita on joskus surullista seurata, kun he lipovat kieltään nähdessään metadoniliuosta, tärisevät ottaessaan mukin käteensä ja koputtavat kädellään kupin viimeistä tippaa myöten tyhjäksi. Farmaseutin tulee aina seurata, että asiakas juo kaiken metadonin mukista apteekissa välittömästi. Joillekin potilaille annetaan myös Take away pulloja mukaan eli laitetaan pulloon metadoniliuosta ja loput vettä. Take awayseja saa kerralla mukaan yleensä maksimissaan kolme kappaletta.

Apteekissani tehdään myös annosjakelua, jota pääsin kokeilemaankin jo teknisen avustuksella. Annosjakeluhuone sijaitsee yläkerrassa ja on melko siisti,mutta silti hygieniataso ei mielestäni ole samanlainen kuin Suomessa. Esimerkiksi pöytää ei pyyhitty alkoholilla ennen jakelun aloittamista ja jopa maahan tippunut tabletti meni asiakkaalleà tällaista ei koskaan tapahdu Suomessa! Hygieniamääräykset ovat ilmeisesti hieman erilaiset eri puolella maapalloa. Pomoni David söi myös McDonalds ateriansa apteekin tiskin takana, mikä oli kyllä melkoisen erikoista.

Monien asiakkaiden reseptit ovat säilytyksessä apteekissa ja ne arkistoidaan vetolaatikoihin aakkosjärjestyksessä. Asiakkaalle saa toimittaa kerralla ainoastaan 1 kk lääkkeet, ja toimitusvälin tulee olla 20 päivää. Suomessahan annamme 3 kertaa yhtä suuren määrän kerralla, että siinäkin suuri ero näiden maiden välillä! Kattoasiakkaiden toimtiusvälejä seurataan tiukemmin, samoin kuin Suomessa, mutta muille asiakkaille voidaan tarvittaessa toimittaa alle 20 päivänkin välein( esim. matkan vuoksi).

Medicarelle menevät kopiot resepteistä lajitellaan 5 eri koriin: C, E,R, G sekä U. U tarkoittaa under eli Medicare ei korvaa mitään lääkkeestä, sillä se maksaa alle 36,10 AU$. Muista Medicare korvaa, ja toimistoon on toimitettava joka 2. viikko reseptikopiot kaikista toimituksista numerojärjestyksessä omissa pinoissaan. Tekniset ja farmaseutit lajittelevat numerojärjestykseen kaikki kopiot viimeistään edellisenä päivänä eli aina tiistaisin, koska Medicarelle menevä posti lähtee keskiviikkoisin. Pääsin toisella viikolla jo kokeilemaan lajittelua, ja voin kertoa että se oli rankkaa hommaa, koska on tarkistettava kaikista papereista, että niissä on myös päivämäärä ja allekirjoitus. Huh huh! Yhden kasan tsekkaukseen meni aikaan arviolta tunti.

Minun työtehtäviini kuuluu oikeastaan samat tehtävät kuin Suomessakin eli farmasian oppilaan hommat. Saan toimittaa reseptejä, kunhan tarkistutan tekemiseni aina ennen lääkkeen luovuttamista farmaseutilla, saan antaa metadonimukeja farmaseutin valvonnan alaisena, tehdä annosjakelua ja myöhemmin myös harjoittaa lääkevalmistusta. Itsehoitolääkkeistä en tule antamaan lääkeneuvontaa asiakkaille juuri yhtään, sillä tekniset hoitavat sen. Olen töissä 9-17 maanantaista perjantaihin, ja työpäivääni kuuluu kaksi 10 minuutin taukoa sekä ½ h ruokatunti. Reseptipuolella ei ole penkkejä, joten työ on melko raskasta jaloille. Pidän paljon työkavereista, ja englanti sujuu melko hyvin!

Australiassa apteekkeja on melko tiheässä, monen mielestä liian tiheässä. Esimerkiksi samalla kadulla, jossa oma harjoitteluapteekkini sijaitsee, on myös kolme muuta apteekkia! Siksi työtahti ei ole niin tiukka kuin mihin Suomessa totuin Ya:lla Keskustan toimipisteessäJ

Työkulttuuri

Aussiapteekissa voi hyvin havaita työnteossa rentouden. No worrie's asenne näkyy siis myös apteekissa, vaikkakin työ on pikkutarkkaa ja vaatii keskittymistä ja tiettyä vakavuutta. Työntekijät juttelevat toisilleen miltei taukoamatta, tuttujen asiakkaiden kanssa heitetään läppää ja hymy on herkässä. Asiakkaat eivät ole niin tarkkoja intiimisuojastaan Australiassa kuin Suomessa, koska he ovat tottuneet saamaan lääkeneuvonnan sellaisella paikalla, että muut asiakkaat saattavat kuulla. Asikkaat ovat tottuneet myös odottomaan kärsivällisesti, mikä tuntuu hieman oudolta. Farmaseutit eivät stressaa tippaakaan, vaikka koreja olisi jonossa kymmeniä, vaan tekevät rauhassa vihellellen työnsä.

Australiassa palkka maksetaan joka viikko tai joka toinen viikko. Keskimäärin farmaseutti tienaa 50-80 AUS $ tunnissa, eli melko hyvä palkka heillä on.

Farmaseutit vastaavat koulukseltaan Asutraliassa proviisoreja, eli he opiskelevat 5 vuotta yliopistossa. Tekniset saavat 2 viikon koulutuksen ja ensimmäiset 5. vuotta joka vuosi he voivat käydä lisäkoulutusta.

Australiassa työmoraali on todella korkea, proviisorit saattavat tehdä useamman kerran viikossa 9-12 h työpäivän. Farmaseutit tekevät työnsä ainakin yhtä tarkasti kuin Suomessa, ja vastuu oikean lääkkeen ja vahvuuden antamisesta asiakkaalle on aina farmaseutilla.

Myydyimmät lääkkeet Asutraliassa ovat parasetamoli valmisteet, ja ibuprofeenia saa etsimällä etsiä hyllyiltä (ovat sijoitettu alemmas). Kipulääkkeiden vahvuudet vastaavat aikalailla Suomen lastenlääkkeiden vahvuuksia, eli suurin vahvuus ilman reseptiä Iburofeenista on 200 mg ja parasetamolista 500 mg. Reseptillä saa 400 mg iburofeenia, ja sitä saa maksimissaan nauttia 3 tablettia päivässä, aivan tosi erikoista! Farmasistit hämmästelivät, kun kerroin että meillä Suomessa 400 mg on reseptivapaa ja suurin vahvuus on reseptillä 800 mg!!

Australian yksi erikoisuus ovat monet lääkkeet, joiden saatavuus on rajoitettu farmaseutin selän taakse, mutta joihin ei vaadita reseptiä. Esimerkkejä edellä mainituista lääkkeistä ovat monet panakodia sisältävät valmisteet, hiivasienilääkkeet, kaikki hydrokortisonit, sekä ventoline(joka meillä Suomessa on reseptillä). Australiassa lääkkeitä käytetään huomattavasti pienemmillä annoksilla kuin Suomessa. Esimerkiksi hydrokortisoni voiteita on ainoastaan 1% JA VAIN PIENIMMÄT PAKKAUSKOOT MYYDÄÄN ILMAN RESEPTIÄ. Suuremmat, esim. 100 g paketit vain reseptillä, ja suurin vahvuus hydrokortisonistakin on vain 1,5 %. Kodeiinivalmisteet ovat hyvin suosittu väärinkäytön kohde Ausseissa, ja siitä onkin tullut todellinen ongelma farmaseuteille.

Farmaseutilta pyydettäessä saatavia valmisteita:

-Diflucan

-hiivasienivoiteet naisille

-kortisonit

-vahvemmat allergialääkkeet

-vahva fluorihammastahna

-Norlevo (kuten Suomessakin)

-Lomotil

-Somac ja muut vatsansuojalääkkeet

-orlistatti

-B12-vitamiiniruiskeet

-suolentyhjennyslääkkeet

Panakodia sisältäviä valmisteita ovat mm. Padeleine Extra ja Normal, joissa on 500 mg parasetamolia ja 9,6-15 mg kodeiinia. Myös ibuprofeenia ja panakodia on yhdistetty samaan valmisteeseen.

Erikoisin asiakas, jonka näin Ausseissa oli eräs pariskunta, joiden harteilla oli papukaijoja. Kun Suomessa saatetaan harvoin tulla koiran kanssa apteekkiin, niin täällä päin maailmaa tullaan rakkaiden lemmikkipapukaijojen kanssa:D