Lauantaina 5.4. käytiin juhlimassa isolla porukalla mun ja Jennin yhteissynttäreitä. Ilta oli ihan täydellinen, vaikka se ei ihan sellaisena alkanutkaan!

Mun oli tarkoitus käydä alkuillasta kaupassa, syödä ja sen jälkeen ruveta laittautumaan iltaa varten, mutta suunnitelmat meni vähän uusiks kun jäin lukkojen taakse meidän kämppään! Täällä ei jostain syystä pääse kämpästä ulos edes rappukäytävään, jos ei ole avainta. Mun avaimet oli mystisesti kadonnut johonkin, vaikka laitan ne aina samaan paikkaan. Kaikki kämppikset oli vähän ennen mua lähenyt lenkille ja kauppaan, ja niinpä jouduin odottelemaan niitä reilun tunnin verran takaisin, ennen kuin pääsin vapauteen. Kiukkuisena sitten kyselin kaikilta mun avaimien perään, mutta kukaan ei ollut nähnyt niitä.

Siinä vaiheessa kun selvisi, ettei me mahduta siihen ravintolaan mihin meidän oli tarkoitus mennä, olin jo hermoromahduksen partaalla :D Tuolla me sitten seistiin vesisateessa miettimässä, että mitäs nyt sitten. Soitettiin muutamaan paikkaan, ja saatiin kuin ihmeen kaupalla pöytä Lo De Jesús -nimisestä pihviravintolasta. Ravintolan omistaja oli silminnähden innoissaan isosta suomea puhuvasta synttäriporukasta, ja tulikin meille henkilökohtaisesti kertomaan ravintolan erikoisuuksista ja eri pihvivaihtoehdoista.

Ruoka oli hyvää, juomat kylmiä ja seura mitä mahtavinta! Ihana Annmari oli jossain välissä ehtinyt järjestää mulle ja Jennille yllätyksenkin. Kun tarjoilija kantoi meille keittiöstä kakkupalat kynttilöineen, koko pöytäseurue alkoi laulaa ja muut ravintolan asiakkaat taputtaa mukana, olin niin hämilläni etten saanut sanaa suustani! Taisinpa siinä vähän herkistyäkin, heheh. Loppuillasta pyörähdettiin vielä mun ja Anniinan vakkaripaikassa Rosebarissa, mutta liiallinen cumbia ja liian vähäinen humalatila johdattivat minut kotiin "jo" neljältä.

Kiitos vielä minunkin puolestani Anniina, Maiju, Henna, Juuli, Annmari, Anu, Maiju, Roope, Mikko, Joonas ja Antti, sekä tietenkin toinen synttärityttö Jenni! <3 Oli huippuilta teidän seurassa :)

PS. avaimet muuten löytyi seuraavana päivänä portaiden alle säilötyn lattiatuulettimen alta. En kyllä muista laittaneeni niitä sinne... :D Miten lie sinne päätyneet.

Tällä viikolla meillä ei ollut taaskaan turhan paljon koulua, kiitos yleislakon. Junat, bussit, metrot, lautat, laivat ja lentokoneet eivät kulkeneet, sekä ravintolat ja baarit olivat kaikki kiinni torstaina 24 tunnin ajan, kun niiden työntekijät osoittivat mieltään kaduilla parempien työolojen ja korkeampien palkkojen puolesta. Osalla metrolinjoista olisi huhujen mukaan päässyt koululle, mutta meitä varoiteltiin mielenosoitusten vaarallisuudesta, joten eipä kukaan tainnut luennoille yrittääkään, vaan ylinmääräinen vapaapäivä otettiin vastaan innolla.

Täällä Palermossa lakkoa ei oikeastaan edes huomannut, koska mielenosoittajat olivat isoilla moottoriteillä katkaisemassa liikenteen ja olettaen myös 9 de Juliolla, joka on muuten maailman levein katu 14:lla kaistallaan. Kaupunki oli vain tosi hiljainen, mikä tuntui kyllä aika karmivalta. Näin suuressa kaupungissa kaupungin yleinen häly, liikenteen meteli, kadulta kantautuva musiikki ja puhe sekä hälytysajoneuvojen äänet pitävät äänimaailman aina eläväisenä.