Heips!

Kaksi ensimmäistä kouluviikkoa on nyt takana! Ja onneksi on, päivät oli nimittäin pitkiä, kurssit intensiivisiä ja läksyjä kasoittain lähes joka ilta. Myös ensimmäiset ryhmätyöt ja tentit on nyt suoritettu. Tästä viikosta eteenpäin ollaan uupumuksen rajamailla, kun meillä on koulua tiistaista torstaihin. Huh huh!

Meillä oli siis kaksi ensimmäistä viikkoa intensiiviopiskelua, maanantaista torstaihin/perjantaihin klo 08-16:00. Aiheina mm. Latin American economics, political and cultural overview ja Global marketing and sales. Meidät jaettiin myös kolmelle eri tasolle opiskelemaan espanjaa, ja yllätyksekseni minut sijoitettiin keskitasolle. En koe kielitaitoani kovin vahvaksi, mutta ehkä opin paremmin kun joudun sinnittelemään muiden mukana tunneilla...

Koulun lisäksi olemme ehtineet tekemään jotain kivaakin. Ensimmäisen viikon lauantaina kävimme isolla porukalla syömässä Puerto Maderossa, kaupungin hienostoalueella. Oletin siis tietenkin ravintolan tasonkin olevan huippuluokkaa, ja innokkaana odotin että eteeni tuotaisi täydellinen bife de lomo. Kummallista kyllä, se oli kuivin koskaan syömäni pihvi! Luulisi, että pihvimaassa saisi vähän huonommastakin ravintolasta kunnollista sisäfilettä.. Onneksi meidän kämpällä järjestetyissä grillibileissä joku huippukokki laittoi meille täydellistä asadoa (perinteistä argentiinalaista grilliruokaa)!

Viime viikonloppuna kävimme ihailemassa kiinalaista uutta vuotta Belgranon alueella. Luovimme valtavan ihmismäärän läpi katsomaan lohikäärmeiden tanssia, ja kun sade yllätti, päätimme pistäytyä kiinalaiseen ravintolaan. Muutamalla eurolla saatiin eteemme valtavat annokset kevätkääryleitä ja nuudeleita.

Säätila on ollut viime viikkojen aikana hyvinkin vaihteleva. Välillä saadaan kärsiä hirmuhelteistä (vaikka ei kuulemma sais valittaa..), ja yhtenä torstaina yliopistolta ja ympäröivältä asuinalueelta katkaistiin sähköt kovan helteen vuoksi. Sinä päivänä taisi olla +38, joka kuitenkin tuntui +47 asteelta! Siihen kun lisää päälle järjettömän kosteuden, niin alkaa hengittäminenkin tuntua vähän raskaalta. Paikalliset ovatkin sanoneet, etteivät muista näin kuumaa kesää olleen vuosikymmeniin.

Täällä on siis ihan normaalia, ettei sähköä riitä kaikille kuumimpina päivinä, koska ilmastoinnit pauhaa täysillä joka paikassa, ja niinpä joskus kokonaiset asuinalueet pimenevät jopa pariksi päiväksi. Yritä nyt siinä sitten selvitä helteistä!

Helteiden vastapainona täällä on viimeisen viikon aikana satanut lähes joka toinen päivä, ja välillä ukkostaa niin että koko talo tärisee ja naapurin koira ulvoo kauhusta.

Tästä meidän kämpältä on koululle matkaa alle 10km, mutta metrolla kulkiessa saattaa hujahtaa lähes 50 minuuttia. Kun 13 miljoonan ihmisen metropolialueelle sijoittaa 55km metroa (vrt. Lontoo, saman verran ihmisiä, 402km metrolinjoja tai New York, 8milj. ihmistä, 337km linjoja), voi maanalaisessa olla ajoittain vähän ahdasta. Kun siellä seistään sitten reilu puoli tuntia sillipurkissa +30 asteen helteessä, ja mukaan heitetään pari taskuvarasta ja pepun puristelijaa, niin alkaa ehkä vähän ahdistaa. Onneksi on sentään halpaa, mutta varokaa laukkujanne ja takapuolianne!

Argentiinassa vallitseva inflaation on myöskin aika mielenkiintoinen. Tuntuu, että joka toisena päivänä on rahaa kuin roskaa, ja seuraavana ei kehtaa edes kananmunia ostaa, kun ne on niin kalliita. Opettajien kertomat jutut parin vuosikymmenen takaa on myöskin aika hurjia. Pahimman inflaation aikaan -90 luvulla kaupassa hintoja muutettiin useita kertoja päivässä, ja yhden viikon aikana presidenttikin vaihtui viisi kertaa, koska neljä edellistä eivät kestäneet tilannetta. Aika mielenkiintoista.