Hola!

Painajainen ei onneksi toteutunut, vaan business planin esitys meni oikein mainiosti. Aluksi tosin olin aivan paineissani luokan edessä ja hermoilin, miten oma osuuteni tulisi menemään. Onneksi kohtalo puuttui peliin; siellä yleisön edessä seistessäni ja omaa puheenvuoroa odottaessani toinen korvakoruistani tippui suoraan avonaisesta kaula-aukosta paitani sisään! :D Hihittelin siinä sitten itsekseni samalla kun kaivelin korvista paidan uumenista. Nauraminen selkeästi auttoi, koska sen jälkeen ei jännittänyt enää yhtään. Hahhah!

Torstaina meillä ei ollut koulua ollenkaan pääsiäislomasta johtuen, ja niinpä meillä oli pidennetty viikonloppu jälleen kerran. Tosi harmillista! Piti siis keksiä jotain kivaa tekemistä monelle päivälle. Käytiinkin Anniinan kanssa keskiviikkona syömässä ja siemailemassa parit mansikkadaiquirit.

Lauantaina suuntana oli "meksikolainen" ravintola Tacobox. Suunnatessani taksilla Tacoboxiin sattui matkan varrelle kirjaimellisesti mutkia, kun taksikuski yritti vedättää hölmöä turistia ajamalla väärään suuntaan. Yritti varmaan nyhtää vähän lisätienestiä ajamalla pidempää reittiä, mutta onneksi tarkkasilmäinen ja sujuvasti espanjaa puhuva porteña (minä siis, jos joku epäili) kipakasti neuvoi taksikuskia oikeaan ilmansuuntaan. "Perdón señorita, minä eksyin", sanoi kuski. Niin, sattuuhan sitä, varsinkin silloin kun pitäisi ajaa samaa katua, jolta nousin kyytiin, koko matkan ajan.

Tacoboxissa siemailimme isolla porukalla vähän lisää daiquireja ja muita maistuvia drinkkejä ja syötiin tietenkin tacoja, jonka jälkeen suuntasimme salabaariin. Frank's sijaitsee hyvin hiljaisella kadulla, mustan oven takana. Jos kyseisen baarin ohi kävelee, ei sitä kyllä huomaisi. Eli löydät paikalle vain, jos tiedät mihin olet menossa.

Kun koputtaa mustaan metallioveen, hetken päästä ovessa oleva silmäluukku aukeaa. Luukusta näkyy vain kaksi silmää, ja kumea ääni kysyy salasanaa. Oven aukaisee vuoren kokoinen ovimies, joka toivottaa tervetulleeksi ja ohjaa mustien samettiverhojen läpi seuraavaan huoneeseen. Huoneessa ei ole mitään muuta kuin takaseinää vasten tönöttävä puhelinkoppi. Siispä puhelinkoppiin sisään, salaisen pinkoodin näpyttely puhelimeen, ja naamioitu salaovi aukeaa. Tervetuloa salabaariin!

Frank's oli tosi hieno paikka. Koko baari on saanut ideansa ja sisustuksensa Jenkkien kieltolain ajasta, jolloin alkoholia ei ollut sallittua käyttää, joten salakapakat kukoistivat.

Kävimme torstaina toisessakin salabaarissa, jonka tosin paljasti kadulla kiemurteleva jono. La Ferona on ilmeisen suosittu, sillä se oli aivan täynnä porukkaa. Kyseinen baari on rakennettu suuren kolonialaistyylisen talon sisään, eli siellä ollessa tuntui kuin olisi ollut valtavan suurissa kotibileissä. Caipirinhas de casa -drinkin oli tytöt aikaisemmin todennut hyviksi ja niinhän ne olikin. Harmi, ettei menty aikaisemmin, siellä ois nimittäin istunut mielellään pidempäänkin!

Mietin tossa yks päivä, että mikä ihme siinä on, että kaupassa käyminen on täällä NIIN hidasta! Täällä ei kannata mennä kauppaan klo 17-21 välillä lainkaan, koska kassajonosta ei kyllä selviä alle puolessa tunnissa. Ihmisiä ei ole mitenkään huomattavan paljon, mutta kassamyyjät on kuin uneliaita laiskiaisia! En ole eläessäni nähnyt hitaampia ihmisiä.

Yhtenä päivänä halusin pistäytyä nopeasti kaupassa. Ajattelin ensin hakea käteistä automaatilta. Onneksi mun hermot on saanut vähän koulutusta täällä, eikä vartin(!!!) jonottaminen pankkiautomaatilla tuntunut vielä missään. Mutta siinä vaiheessa, kun olin seisonut kaupan kassajonossa 40 minuuttia niin alkoi jo vähän hymy hyytyä. Varsinkin kun kassaneideiltä ei kyllä hymyn karettakaan saa vastakaikuna.. Melko tympeää porukkaa! :D

Viime viikon tiistaina muuten näkyi tällä puolella maapalloa harvineinen blood moon, eli kuunpimennys. Mun pikkukameralla ei siitä saanut tietenkään hyvää kuvaa, mut ehkä tästä jonkun idean saa? Paljaalla silmällä näytti paljon hienommalta!