Takaisin Melbournessa, ihan kuin kotiin olisi tullut :) Harmi vaan etten ehdi nyt kauempaa hengailla, kun muutaman tunnin paasta lahtee bussi kohti Alexandraa. Eilinen lento meni hyvin, joskin korvalle lyhyt lento (ensin nousu ja sitten jo lasku) oli vahan kuumottava. Oli jarkytys kun Canberran 37 asteen jalkeen taalla oli noin 20 ja satoi vetta. Olin eri hostellissa kuin viimeksi, ja matkaa oli n. 15 minuuttia kavellen asemalta. Vesisade, painava rinkka, ei tarkkaa tietoa hostellin sijainnista, pimea ilma ja orastava vasymys - ah, ne reppureissaamisen hyvat puolet muistuttivat olemassa olostaan taas heti kattelyssa. Olin kuitenkin niin fiiliksissa kaikesta, etta fiilistelin sitakin - ainakin tunsin REPPUreissaavani ihan jokaisella lihaksellani.

Hostelli oli iso (400 hloa), ja vaikka olenkin enemman pienempien mestojen tytto mita hostelleihin tulee, niin hyvat fibat paikasta tuli kuitenkin heti. Respan poika katteli mua onnitellakseen, koska olin ensimmainen suomalainen tana vuonna jota han palveli. Sain vahvasti sen kasityksen, etta han henkilokohtaisesti pitaa skandinaaveista enemman kuin esim. saksalaisista tai ranskalaisista, joita kuulemma hostelli oli taynna. Mulla nyt ei ole mitaan ketaan vastaan, kuten ei myoskaan sita, etta sain erinomaista palvelua vain siksi etta olin suomalainen. Katteli toistamiseen kun naki, etta mulla oli juuri ollut 30-vuotissynttarit ja koska han oli samanikainen, tehtiin pieni syva- analyysi siita kuinka 30 on hyva ika olla jos on elanyt hyvaa elamaa, ja kuinka ika on ihan merkitykseton asia, koska kuitenkin jokainen ihminen talla maapallolla on jonkin ikainen, niin kauan kuin elossa ovat. Oli oikeastaan aika hassua, etta se poika sanoi sen, koska olin juurikin lentokenttabussissa miettinyt asiaa taysin samalta kantilta. Ehka me varhaisaikuiset joudumme miettimaan ja selittelemaan itsellemme erinaisia asioita kun vuosia tulee lisaa...

Olin 16 hengen dormissa, joka ei kuitenkaan ollut taynna. Bissella kavin, sitten suihkuun ja nukkumaan. Paljoa en ehtinyt hostellissa sosialisoimaan, mutta jo tuona lyhyena aikana tuntui jengi olevan mukavaa ja jos/kun tanne viela tulen, saatampa menna samaan paikkaan.

Ja sitten voi arsytys! Hostellille ei voinut jattaa kamoja paivaksi ulostsekkauksen jalkeen, joten ajattelin suunnistaa heti miten kohti Southern Crossia, josta bussi iltapaivalla lahtee. Hostellilla olisi ollut kylla maksullisia sailytyslokeroita, mutta ajattelin, etta koska kuitenkin joudun asemalle menna selvittaan bussiliput voin yhta hyvin jattaa kamat sinne. Ja jouduin pulittamaan siita ilosta 10 dollaria, koska niilla ei ollut muuta kuin 24 tunnin hintoja!! En tieda kuinka hyvin kukakin pystyy samaistumaan meidan raasu-reppureiden budjetteihin, mutta voin kertoa etta jos maksan yhdesta hostelliyosta hostellilla 26 dollaria, on kymppi tavaransailytyksesta silkkaa ryostoa! Ei ollut kuitenkaan vaihtoehtoja, tai muuten olisin joutunut hengaileen paivan asemalla kaikkien kamojen kanssa. Ja se nyt ei ollut vaihtoehto, kun halusin kuitenkin hengittaa itseeni niin paljon Melbournen rikasta ja elavaista katukulttuuria kuin mahdollista. :)

Laittelin parin pojan kanssa viesteja, jotka siis olivat Paulin tyokavereita ja joiden kanssa silloin hengailtiin kun olin taalla viimeksi. En ehtinyt niita nyt nakemaan, mutta jos tulen Alexandrasta takaisin viela tanne, sovittiin etta nahdaan viinan ja suomalaisen tanssin merkeissa (ja tama oli siis heidan sanoin sanottuna).... hahhaa, voiko olla mulle houkuttelevampaa tarjousta ;) ja niille jotka tietavat "suomalaisen tanssin", eli sen mun bravuurin, niin voin kertoa etta en todellakaan ajatellut vieda sita Melbournen yokerhoihin, mutta on hauskaa kuinka siita on tullut jo klassikkojuttu meidan kesken. Paulhan siis joutui muuttamaan Brisbaneen, eli ei oo enaa taalla. Tulisi kylla tana viikonlopuksi, mutta harmittavasti en varmaankaan voi pyytaa heti viikonloppua vapaaksi, koska olen kuitenkin profiileissani ym. mainostanut olevani tosi hardworking. :) Mita siis kylla olenkin, mutta ainahan on silti oltava aikaa pienelle hauskanpidolle..

Oli hauska kun ostin bussilipun, ja se poika tiskin takana ei ensin tiennyt mista voin lippuni ostaa. Kunnes se selaili papereitaan, ja huomasi etta hehan niita lippuja myyvat. Se ei loytanyt koko Alexandraa kuitenkaan jarjestelmistaan ja yritti kysella mita paikkoja siina on lahella. Luonnollisestikaan mulla ei ollut parempaa tietoa, mutta vanhemman tyontekijan avustuksella sain ostettua lipun. Fantsua, olen todellakin matkalla en minnekaan! Sovittiin sen farmin naisen kanssa, etta se tulee hakemaan mua bussipysakilta. Lippu maksoi muuten 11,60 dollaria (2,5 tunnin matka), eli melkein saman kun mun tavaransailytys, p-kele. Rahankaytto on hauska juttu, eilen ei yhtaan kirpaissut maksaa pullo-oluesta ravintolassa 6 dollaria (vajaa 4 euroa, mika on tosi paljon taalla), mutta sailytyslokeron kirskurihinnat sai heti karvat pystyyn.

Fiilikset on jannittyneet, mutta innokkaat. Jalleen kerraan mennaan jonnekin taysin uuteen, josta ei oikein voi edes kuvitella mita tuleman pitaa. Ilmeisesti asuntovaunussa nukun ja muitankin helpereita on ehka siella, toivottavasti ainakin. Nyt suunnitteilla olisi olla siella fiilisten mukaan viikko pari. Sit voi olla etta sielta ei julkiset kulje muualle kuin Melbourneen, joten tanne sitten takaisin ja sitten ajattelin suunnata kohti Adelaidea. Tuonkin hostellin ilmoitustaululla oli muutama ilmoitus, kun jengi on vuokrannut autoja ja sitten etsivat matkaseuraa kustannuksia jakamaan. Se voisi olla hauskaa liittya johonkin porukkaan ja johan sita olisi aikakin tehda ensimmainen road trip.

Tassa pitkasta aikaa siis vahan yksityiskohtaisempaa tarinaa. Mita pidempia ovat valit paivitysten valilla, niin sita laveammin sita tulee kerrottua ja kuvailtua juttuja. Alexandrassa ei varmaankaan ole mahista nettiin ja en ole varma kuulukohan siella puhelinkaan. Mutta ilmoittelen itsestani taas kun mahdollisuus tulee.