Aika lentaa kun on Maffrassa. Viela viisi paivaa taalla ja perjantaina nokka kohti Sydneya.

On ollut ihan uskomattoman kivaa ja melkeimpa paivittain mietin kuinka paljon rakastan elamaani. Asun pienessa backpackers-hostellissa jossa myos tyoskentelen. Ensimmaisina kahtena viikkona olin toissa ainoastaan hostellilla, siivoilin vessoja, keittiota ja tyoskentelin baarissa. Yksi unelmistani on ollut aina olla toissa backpackersissa, joten olin onneni kukkuloilla ekoina paivina vessoja siivotessa. Jossain vaiheessa laajensin mainettani siivoojana Maffrassa ja aloin auttaa vanhaa naista, 75-vuotiasta matkatoimiston omistajaa siivouksessa. Se on aika hurja tati, haluaisi tatuoinnin, mutta 70-vuotias laakaripoikaystava kieltaa, yleensa pitaa monta miesta yhta aikaa, joista yksi on spessumpi kuin muut ja toiset sitten vahan niinkuin varalla. Kaikki tietysti aina nuorempia. Kiltin tyton korvat on punoittanut useampaankin otteeseen kokeneemman rouvan tarinoita kuunnellessa.... Joka tapauksessa olen auttanut hanta talon ja toimiston siivouksessa, koiran ulkoiluttamisessa, tukan varjaamisessa, puutarhanhoidossa, auton imuroimisessa ja missa milloinkin.

Hostelli jossa olen on work in -hostelli, eli omistajat Marg ja Ron etsivat toita asukkaille lahifarmeilta ja mista vaan. Suurin osa tyoskentelee vihannesfarmeilla, muutama poika dairy farmilla lehmia lypsamassa ja yksi poika rakennusfirmassa. Ma siis autan hostellilla missa milloinkin ja olin myos vihannesfarmilla viikon verran, mutta ikavakseni kuulin etta siella oli hiljaista ja ei tarvinneet mua enaa. Hostellimme on paras ikina ja porukka joka meita siella on, on tiivis ja laheinen. Talla hetkella on 3 poikaa ja 1 tytto irlannista, 1 tytto walesista, 3 poikaa kanadasta, 1 poika italiasta ja 2 poikaa englannista. Silloin kun saavuin meita oli ainoastaan 11 asukasta. Muut olivat olleet Maffrassa jo pitkaan, mutta ryhma oli helposti lahestyttava. Joka ilta istuttiin ulkona puutarhassa, kaytiin viereisessa pubissa, pelattiin poolia, korista tai tennista, kaytiin uimassa ja mita milloinkin. Kaikki yleisesti ottaen pyytaa kaikkia aina kaikkialle mukaan ja aina tehdaan kaikkea yhdessa. Yksi parhaista retkista oli camping Golden Beachilla yhtena viikonloppuna. Nuotio, kitara, laulua, viinaa, ja valtameri. Kaytiin Jonatanin, ruotsalaisen pojan kanssa kahdesti sysipimeassa meressa sysipimeassa ilmassa yolla uimassa. Se oli upeaa!! aallot olivat suuret ja tahdet kirkkaat. Golden Beach on osa 90 miles beachia, aivan uskomaton paikka. Jatettiin vaatteet rannalle kun mentiin uimaan, ja kun n. 2 h jalkeen etsittiin takaisin vaatteille, kaveltiin valehtelematta ainakin kilometri, niin voimakkaat sivuaallot oli. Olin jo ihan varma, etta jatettiin kamat liian lahelle rantaa ja meri on vienyt kaiken. Loydettiin kuitenkin vaatteet, ainoastaan Jonatanin kengat oli kadoneet. English speaking people pitivat meita hulluina ja olivat olleet jo toki huolissaankin. Nukuttiin makuupusseissaa biitsilla, mutta mun mielikuva superihanasta unelmabiitsiyopymisesta ei viela toteutunut, kun oli niin vitun kylma ja aamuseiskalta herattiin kun vetta tuli kuin esterin perseesta... On ollut mukavampiakin tyopaivan aloituksia kun pari tuntia torkkumista sateessa ja edellisyon ja aamun vodkahoyryt viela paassa.... oli ystavanpaiva ja jarjestettiin hostellilla speed dating. Oltiin markkinoitu Margin kanssa paivaa kiitettavasti radiossa, lehdissa ja flyerein ja loppupeleissa ihan kivasti ihmisia saapuikin. Maffrassa asuu siis 4000 ihmista, joten kun niista 10 uskaltautui treffeille, oltiin ihan tyytyvaisia. Tyttoja ei ollut tarpeeksi ja tyoni puolesta jouduin saatana osallistumaan. Istuttiin isossa poydassa ja kullakin tytolla oli 3 minuuttia aikaa puhua kunkin pojan kanssa. Muutama "pojista" oli tosin jo lahempana 60 vuotta ja toisen kanssa olikin rattoisat keskustelut mita isani tekeekan tyokseen.... Parit bisset ja paiva kaantyi kakkoseksi. Kivaa oli. Istuttiin pitkaan pihalla, paljon paikallisia jai hengaan meidan kanssa ja ne ihmetteli onko meilla aina niin kova meno sunnuntaisin. Sanottiin, etta kylla on. Hostelli on the place in earth, melkeinpa kuka tahansa tulee bisselle tai kahville, ja aina loytyy joku jonka kanssa jutella tai muuten vaan hengailla. Ma pidan siita, ihmiset on superystavallisia. Baarintakana tyoskennellessa olen etuoikeutettu kun tapaan niin monia paikallisia ihmisia Maffrasta ja lahiseuduilta. Ne eivat vaan tilaa olutta, vaan melkeimpa aina jaavat juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ennen kuin Jonatan lahti Maffrasta, tuli sen aiti ja isapuoli Ruotsista kaymaan ja he viettivat 5 paivaa Maffrassa. Koska mulla oli toiden puolesta hiljaista, vietin paljon aikaa heidan kanssaan. Kaytiin Walhallssa, joka on pienen pieni 20 asukkaan entinen kultakaivoskyla korkealla vuorilla, noin 1 ajomatkan paassa. Kaytiin kaivoksilla ja se oli aika vaikuttavaa. Kaytiin myos Richmon Islandilla, joka on tunnettu koaloista. Siella niita nainkin sitten ekan kerran ja olin haltioissani, tosi hassuja elaimia. Ruotsalainen perheeni oli tekemassa Great Ocean Roadin ja Jonatan pyysi mua mukaan. Mietin pitkaan, koska oikeasti ja jarkevasti ajateltuna mun olisi pitanyt olla Maffrassa ja tehda niin paljon toita kuin saatavilla. No tottakai paatin ahtea, koska en kykene rationaalisen ajatteluun. Juuri kun olin paattanyt lahtea, kuulin etta saisin toita vihannesfarmilta, alkaisi ylihuomenna. Moni rahaton tyota etsiva henkilo olisi varmaankin kiljuen ottaen ottanut tyopaikan vastaan, mutta ma edelleen paatin lahtea lomailemaan, heh. Sain onneksi tietaa etta kyseinen farmi tarvitsee toistakin tyontekijaa seuraavalla viikolla ja Marg lupasi saastaa paikan mulle. Hostelliin tulee n. 20 soittoa paivittain backpackerseilta jotka etsivat toita, joten oli tosi reilua Margilta saastaa paikka mulle. Olin superonnellinen kun se sanoi, etta "we wanna keep Anna here, we love Anna" :) Hyvilla ja keveilla mielin pakkasin siis osan tavaroistani ja otin junan kohti Melbournea. Aloitettiin GOR viettamalla kaksi iltaa Melbournessa, tuntui hyvalta olla siella taas. Punkkua puistossa ja joenrannalla, St Kildan open air cinema kaikkine tahtineen ja valtameren pauhuineen, pikku-pingviinit, possumit, shoppailut ja nokka kohti lantea. Vietettiin yhteensa 6 yota tienpaalla ja oli aivan uskomaton reissu. Ei oltu suunniteltu juuri yhtaan mitaan vaan mentiin fiiliksen mukaan. Olin otettu, etta myos vanhemmat ihmiset voivat tehda niin, heh. Toki muutaman kerran aiti-Marijana oli selvasti stressisietokykynsa rajoilla ja silloin ma pinnistelin parhaani ja yritin suunnitella seuraavia askelia jarkevasti :) Paalimmaisena mieleen reissusta jai uskomaton coast ja valtameri. En ikina kyllasty mereen tai biitseihin, ja matkan varrella oli toistaan uskomattomampia biitseja, isoine vaahtopaisine aaltoineen. Kaytiin monena iltana lenkilla rannalla, se oli aivan uskomatonta auringonlaskun aikaan. Lornessa juostiin jonnekin jumalattoman kauas, ja kun piti kaantya takaisin, nahtiinkin kenguruita kasapain eraan joen varrella korkean kukkulan juurella. Alue oli yksityisaluetta, mutta paatettiin kuitenkin menna tsiigaan kenguruita lahempaa. Harmitti, etta ei ollut kameraa mukana! Haluttiin harrastaa makijuoksua, ja lahdettin juokseen jyrkkaa makea korkealle vuorelle. En tieda kuinka korkealle juostiin mutta joka tapauksessa olin aivan kuollut. Haluttiin tietysti paasta kukkulan huipulle, ja vahan ennen kuin saavuttiin sinne, tuli meita vastaan nainen joka sanoi, etta alue on yksityisaluetta ja me ei saataisi olla siella. Pyydettiin anteeksi ja sanottiin lahtevamme pois, kun han pyysikin meita katsomaan merimaisemia hanen takapihaltaan. Kysyi mita varten me treenataan ja sanottiin etta ollaan juotu ja tupakoitu aivan liikaa viime paivien aikana ja se ihmetteli kuinka helvetin paljon me ollaankaan juotu kun sinne korpeen juostiin.... Nainen oli taiteilija ja sen koti supermoderni ja taysin omavarainen. Se oli aivan uskomaton paikka henkeasalpaavineen merimaisemineen ja takapihalla loikkivine kenguruineen! Mietittiin vaan, etta eipa tallaista tapahdu Pohjolassa kun lenkille lahtee. Reissun aikana uitiin paljon isoissa aalloissa, boogieboardattiin ja nautittiin elosta...se ei ollut kovin vaikeaa niissa puitteissa. Kaikki hyva kuitenkin loppuu aikanaan, ja viikon unelmaloman jalkeen oli mun aika ottaa suunta kohti Maffraa. Jonatan lahti Uuteen Seelantiin ja ruotsin isa ja aiti jaivat viela viikoksi Melbourneen. Kaikesta huolimatta oli mukava tulla Maffraan ja kun Marg tullessani halasi ja toivotti tervetulleeksi kotiin, tunsin oikeastikin tulleeni kotiin. Seuraavana paivana alkoi tyot vihannesfarmilla. Todella tykkasin siita tyosta, saali etta se loppui lyhyeen. Kerattiin salaattia, seka kasin etta koneella, pestiin ne, kerattiin brokkolia, punakaalia, kaalia, sipulia, istutettiin taimia, seka koneella etta kasin. Oli kivaa olla ulkoitoissa ja tyo oli kovin vaihtelevaa, joskin raskasta selalle. Farmarit tosin olivat aika juroja ja akaisia. Mulla ja kanadalaisella Johnilla oli monia huvittavia hetkia ihmetellessamme miten ne ei ikina puhu mitaan ja sitten kun ne puhuu, ne suurimmaksi osaksi tiuskii tai sanoo ikavasti. Ainoa "perehdytys" jonka ma tyohon sain, oli 3 minuutin puhe pomolta, etta "Forshytin farmilta lahtee vaan laatua, ala vaan seiso ja katso mita muut tekee vaan ole aktiivinen ja koko ajan tee kasillasi jotain". Se oli mielenkiintoista, koska mulla ei ollut hajuakaan minkalaista tyota ma olin tulossa tekemaan ja mita mun kasilla pitaisi koko ajan tehda...Valilla naurettiin Johnin kanssa, etta meidan tyopaivat oli kuin jostakin pelista; kukaan ei sano mita tapahtuu seuraavaksi, vaan meidan pitaan itse selvittaa tarkkailemalla muita ja sitten yrittaa tehda sama perassa... Talla hetkella porukka on hostellilla vaihtunut hieman, muutama pitka-aikainen tyyppi lahti niihin aikoihin kun tulin takaisin lomalta, ja se aina ottaa vahan aikansa ennekuin uudet ihmiset hioutuu yhteen. Ei tarvittu kuin pari yhteista paivaretkea ja ryhma taas tiivis. Vihannesfarmaroinnin jalkeen olen ainoastaan ollut toissa hostellissa. Baarityosta olen nauttinut kovin ja olenkin saanut kehuja tyostani. Saan paljon vastuuta, ja jo melkeinpa ekoista paivista lahtien mut jatettiin yksin tiskin taakse ja pitamaan "hostellia pystyssa" kun Marg ja Ron lahtivat jonnekin. Tietty ne nyt ei ikina menneet minnekaan kauas ja illat olivat hiljaisia, mutta kuitenkin. Jos viela ekana paivana olin sekaisin lyodaanko kassakoneeseen se summa paljonko juoma maksaa vai se summa minka ihminen mulle antaa (taman jouduin tarkistamaan asiakkaalta), niin nyt jo sujuu. Viimeksi eilen ajattelin, etta voikohan sita olla rennompaa tyota kuin Cambrai-hostellin baaritiskin takana hiljaisina iltoina; tyoskennella paljain jaloin, ottaa pari bissea, pelata poolia ja palvella muita backpackereita siina sivussa. Tietty kun on paljon asiakkaita ja varsinkin jos on juhlia tai muuta happeninkia, niin silloin pitaa oikeasti olla skarppina. Toissa viikonloppuna oli yksi kivoimmista viikonlopuista joita mulla on taalla ollut. Lauantaina viisi meista lahti Saleen, isompi kaupunki 15 minuutin ajomatkan paassa, katsastamaan sen yoelamaa. Illan lopputulos oli etta kanadalainen ei pysty juomaan yhta paljon ja nopeasti kuin irlantilainen tai suomalainen, ja etta suomalaisen ei kannattaisi yrittaa pysya irlantilaisen tahdissa... Sunnuntaina me kaikki hostellilaiset lahdettiin Tarra-Bulgaan, sademetsaan ja se on ehdottomasti kaunein sademetsa, jonka olen tahan asti taalla nahnyt. Vesiputouksia, isoja puita, aivan uskomatonta luontoa. Ilma oli sadetihkuinen ja usvainen, joka teki maisemista lahes taianomaisia. Joillakin oli helvetinmoinen krapula mutta urheasti he selvisivat paivasta aina Traralgoniin ja pubiin asti, jossa mukavasti lahti sunnuntai-iltapaiva kayntiin ;) Ollaan tutustuttu yhteen paikalliseen tyttoon Janelleen, joka pyysi hanen luokseen illalliselle. Aivan mahtava ilta. Pakkauduttiin kaikki Johnin pakettiautoon, joka ei ikina starttaa laakista (kun oltiin viela toissa, jouduttiin joka aamu lahtemaan 10 minuuttia etuajassa, jotta ehditaan toihin) ja vietettiin ekat puoli tuntia paikallaan olevassa autossa. Janellen luona soitettiin kitaraa, pelattiin juomapeleja ja mentiin tyynysotaa. Seuraavana paivana vietettiin hostellilla irlantilainen ilta. Aivan loistavat pirskeet, irlantilaista perinneruokaa, musiikkia ja olutta. Aika huippua tama elama taalla, mistaan masentavista maanantaista ei ole tietoakaan :) Ja ihmiset kylla tekevat toita ja heraavat (melkein aina) aamulla toihin, mutta se tuntuu olevan kaikilla sama, etta kun on hauskaa kavereiden kesken, voi kuka vaan nukkua vahemman tunteja ja levata sitten joskus muulloin. Se on ollut mun syvallinen elamanfilosofia aina ja olen iloinen etta olen loytanyt muita samankaltaisiani. Viisi paivaa enaa Maffrassa jaljella, tulen varmasti ikavoimaan tata kaikkea. Ja mikali seuraan muiden jalanjalkia, tulen varmasti takaisin jossain vaiheessa. Ollaan tultu siihen tulokseen, etta Maffrassa on jokin taika, ensiksi kaikki tuntuvat pitavan tata jokseenkin masentavana paikkana, mutta kaikki kuitenkin kaikesta huolimatta viihtyvat hyvin ja useimmat jopa tulevat takaisin. Moni tyyppi on viettanyt taalla kuukauden jos toisenkin, jopa pariin otteeseen. Yksi irkku on viettanyt ausseissa 10 kuukautta, joista 8 kk Maffrassa.... Se tosin ei ole mun tavoite, mutta toisaalta en yhtaan ihmettele etta joku on niin tehnyt.