Teen nama blogipaivitykset nyt nain patkissa, niin saan aina kunkin paikan tapahtumat oikean paikan alle, on hyva olla joissain asioissa organisoitunut..

Eli viikko sitten perjantaiaamulla lahdettiin klo 5 Alexandrasta Petran autolla kohti Melbournen satamaa, josta sen lautta lahti Tasmaniaan. Se pyysi muakin mukaansa, mutta pahkailin etta tarvitsen ensin toita, johan tassa on muutama kuukausi mennyt ilman palkkatoita ja reissua on viela jaljella monta ihanaista kuukautta.

Oli oikeastaan hyvakin, etta lahto oli niin aikaisin aamulla, niin hyvastit ei ollut niin dramaattiset. Kaikki oli kuitenkin sanoneet etta voidaan herattaa ne kun lahdetaan, mutta anyway aamuviiden jaahyvaiset eli huikkaukset makuuhuoneeseen oli paljon iisimmat kuin perinteiset halaukset ja viimeiset toivotukset ja hyva niin. Ja oli jotenkin makeeta lahtea pimealla, kaikki tahdet taivaalla, taas kohti uusia seikkailuja. Ma olin navigaattori, mika hermostutti mua suuresti, juu nou mina ja kartat... Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vaan kaks kertaa ajettiin vahan harhaan. Olin otettu kuinka rauhallisena Petra pysyi, vaikka sen lautta oli melkein lahdossa ja me silti jumissa Melbournen aamuruuhkassa… Ehti sitten kuitenkin ja ma olin iloisena takaisin lempikaupungissani klo 8 aamulla, ja lahdin etsimaan hostellia. Hostelliin paasi tseggaan sisaan vasta puol kahdelta. Siihen asti pyorin kaupungilla, netissa, selvitin etta rikkinaista kameraa ei voi korjata, sain ilokseni tietaa etta Paulkin on Melbournessa, sain tyopaikan Maffrasta, otin paikkarit ja kavin Hendryn kanssa illalla bissella. Oikein taydellista kaupunkielamaa maalaiselon jalkeen. Ihmismaara ja -ruuhka tuntui tosipaljolta ja oudolta.

Lauantaina, piiiitkien aamu-unien jalkeen selvittelin kaikkia tylsia juttuja ja sovin Paulin kanssa etta nahdaan illalla oluen ja dinnerin merkeissa. Oli niin kivaa hengailla poikien kanssa taas! Katsottiin lauantaina Federation Squarella naisten finaalia, otettiin muutamat oluet ja lahdettiin irkkupubin kautta warehouse partyihin, joista Martinin kamppis oli kuullut facebookissa. Oli oikein hauska uusi kokemus lahtea keskustan ulkopuolelle varastobileisiin. Paikka oli yhden sivukujan takana, pieni sisaankaynti ja vitusti ihmisia. Se oli enemmankin kuin jonkun ihmisen koti ja siella oli k-u-u-m-a! Ihanan hamaraa porukkaa paikka taynna, hengailtiin ja tanssittiin siella tovi. Sunnuntaina menin Paulille ja sain ladattua kuvat rikkinaisesta kamerastani mista olin hyvin kiitollinen. Paul myos lainasi varakameraansa ja ollin niin onnellinen, etta mun ei tarvinnut laittaa rahaa uuteen kameraan. Sovittiin, etta palautan sen sille kun menen Brisbaneen. Ilma oli loistava, joten mentiin biitsille hetkeksi. Sitten Paulin piti lahtea kun sen kone lahti Brisbaneen, Hendry tuli rannalle ja alkoikin satamaan, tyypillinen melbournelainen saa siis; aamulla paistaa taivaan taydelta ja hetkessa taivas on musta ja sataa. Olenkohan ollut 4-5 kertaa siella biitsilla ja aina sama juttu; ilma on loistava ja heti kun paaset rannalle, tulee tuuli, pilvi ja sade. En kuitenkaan valita :)

Illalla Martin pyysi sen luokse grillaamaan ja katsoon miestin tennisfinaalia pienella porukalla, oli oikein rattoisaa, Skotti-Aussi-asetelma oli herkullinen, mutta kun Federa oli nyt niin ylivoimainen, ei kunnon vetoja saatu aikaiseksi. Kello oli melkein puolenyon enka silti ollut pakannut tai paattanyt milla junalla aamulla lahden… Aina voi kuitenkin luottaa siihen, etta kaikki hoituu aikanaan. Ja niinhan siina kavi ja maanantaina klo 13.25 lahti juna taas kohti pienta tuntematonta Maffraa. Viikonloppu Melbournessa oli taydellinen ja juuri sita mita sen pitkin olla; rentouttavaa, iloista ja no niin, kosteaa. ;)