Nyt lento varattu tiistai-illaksi Melbourneen. 8 tunnin bussimatkan sijasta paatin talla kertaa lentaa, lentomatka kestaa reilun tunnin ja kun onnistuin saamaan viela hyvan tarjouksen, niin se tuli itseasiassa halvemmaksi kuin bussi. Parin viime paivan aikana olen suunnitellut ja miettinyt aika paljon seuraavia siirtoja, mutta nayttaa silta etta suunnitelmat muuttuvat alituisesti, mika on hupaisaa sinallaan. Loysin mielenkiintoisen nettisivuston, jossa eri farmit, pikkuiset motellit/hostellit ja erilaiset perheet tarjoavat tyota helpereille eli meikalaisille, jotka etsivat toita ja kokemuksia real aussie lifesta. Rahapalkkaa ei kai monikaan paikka maksa, vaan palkka maksetaan ruokana ja majoituksena. Tyot voivat kohteista riippuen olla farmityota, rakentamista, puutarhanhoitoa, kodinhoitoa, lastenvahtimista ym. mihin ikina ihmiset tarvitsevatkaan apua. Olen saanut muutamia yhteydenottoja, ja taman hetkisen plaanin mukaan jatkan Melbournesta pieneen paikkaan (1,5 h bussilla) farmille tyoskentelemaan. Kuvauksen perusteella ihana paikka, jossa on paljon elaimia. Voisin olla siella viikon pari, ja sitten jatkaa kohti etelaa. Adelaiden laheltakin sain yhden yhteydenoton, jossa etsittiin apua pieneen motelliin keskelle ei mitaan. Ehdin jo sen miehen kanssa sopia, etta menen sinne n. viikon paasta, mutta nyt kun sain taman homman niin taytyy soittaa ja kysya jos voisin menna vahan myohemmin. Kylla mun pian taytyy ihan palkkatoitakin hakea, mutta eipahan noissa pienissa paikoissa raha kulukaan, vaikkei sita sitten tienaakaan. Ja on kylla kiva 1,5 kk:n kaupunkielaman jalkeen paasta maaseudun rauhaan ja kauniiseen luontoon, joka tosin on kaunista taallakin.

On ollut kivaa kun Anna ja Mike on ollut lomalla. Ollaan kayty salilla, pelattu tennista, keilattu, pelattu pitch n puttia (minigolfin ja golfin valimuoto), kayty poolilla, nautittu auringosta ja otettu iisisti. Uusi vuosi meni railakkaasti, kun ensin pidettiin taalla bileet ja sitten jortsittiin baareissa aamukuuteen. Oli muuten huvittavaa, kun kun baarin vessassa naiset ihmetteli suureen aaneen miten voin olla niin ruskettunut vaikka oon SUOMESTA... se on jo ihan vitsi kun naa kaikki Zoe, Anna ja Mike (huom! australialaiset tai taalla vakituisesti asuvat) on paljon vaaleempia kuin ma ja palavat auringossa heti, kun ma tuskin tarvitsen enaa aurinkorasvaakaan.. No, luonnollisesti ma olen maannut poolilla ja biitseilla sen ajan kun muut ihmiset kay toissa - elama on valintoja taynna nahkaas. :)

Toissa viikonloppuna tehtiin kolmen paivan retki rannikolle, Batemans Baylle Annan, Miken ja Zoen kanssa. Oli oikein mukava reissu, joskaan ilmat ei ollut kovin hyvat ja satoikin aika paljon. (Tiedan, ei varmaan heru sympatiaa sielta miinusasteiden ja lumikinosten keskelta). Paasin kuitenkin Boogie Boardaamaan, joka on ehdottomasti hauskinta mita olen pitkaan aikaan tehnyt! Lauta on vahan pienempi kuin surffilauta, ja sen paalla maataan, mutta samanlailla ratsastetaan aalloilla kuin surffatessakin. Ekana paivana aallot oli suuret, ja kylla bikinit pyori ympyraa (siis kirjaimellisesti, kun ei ollut mulla asustus ihan siihen hommaan sopiva). Mut se meni kokolailla niin, etta kun yksi aalto oli tullut, pyyhkaisi jo toinen ja siella pyori annamaria etu- ja takakuperkeikkaa nena ja terve korva taynna vetta. Vikana paivana olin vihdoin oppinut jo jujun, ja oli kylla aika mageeta ratsastaa aalloilla metrikaupalla! Maltan tuskin odottaa, etta paasen kokeileen surffaamista!

Seuraava viikko menikin sitten chillatessa ja mun synttareita juhlistaessa. Synttari-iltana ensin shampanjaa, sitten Anna ja Mike kokkasivat mulle toiveideni mukaisen illallisen, joka oli mitas muutakaan kuin kalapuikkoja, muusia ja punajuurta. Mike oli ensin ihan kauhuissaan, mutta ymmarsi lopulta, etta ma oikeasti haluan mun 30-vuotisdinneriksi nimenomaan kalapuikkoja ja muusia. Illalla sitten baariin ja jalalla koreaksi. Onneksi paperit kysyttiin kuitenkin. Talla kertaa en joutunut tosin nayttamaan kaksia eri papereita (!), kuten tapahtui uutena vuotena... No, sentaan ikaraja oli 18-vuotta eika 15 kuten Raha-automaattiyhdistyksen kolikkopeleissa..

Toka vika ilta siis taalla, ja sitten aika nostaa kytkinta. On kivaa lahtea taas nakemaan ja kokemaan uusia juttuja, mutta haikeaa erota Annasta ja Mikesta. On myos ollut ihana tutustua Miken perheeseen ja nahda niiden eloa ja oloa. Mutta sita taa reissaaminen on, paikoista lahtemista ja ihmisista eroamista... Onneks kuitenkin viela Annan ja Miken tuun nakeen uudestaan jossain vaiheessa.