No joo, noilla sanoilla ne Wellingtonia mainostaa, ihan kiva paikka, mutta ei meidän Top-listalla kovin korkealle noussut. Mutta siitä vähän tuonnempana lisää.

Surf Highway 45 oli siis päämäärämme, siis valtatie 45 New Plymouthista Haweraan, jonka matkan varrella on monia kuuluisia surffispotteja. No sehän menikin sitten aika nopeasti vesisateessa. Pysähdyttiin kaikissa "nähtävyys" paikoissa vähän väliä, mutta koska vettä tuli enemmän ja vähemmän niin eihän kukaan meressä ollut. Ei mekään :) Kuitenkin nähtiin matkanvarrella laiva hylky, kaksi majakkaa, Stent Roadin surffispotti ja vesitorni. Yöpaikaksi valitsimme Waverley:ssa olevan Waipipi rannan vieressä olevan erittäin halvan leirintäalueen. Siellä viihdyttiinkin kaksi yötä ja nähtiin tähän mennessä hienoimmat rantakalliot. Keli ihan vähän selkeni ja matka jatkui rantaviivaa Wanganuihin asti.

Palmerston North oli seuraava pysäkkimme josta ei jäänyt käteen muuta kuin Villelle ihmepyyhe :) paikka olikin meille vain ruokatarvikkeiden täydennystä, koska halusimme vielä matkata toiselle rannikolle ja paikkaan nimeltä Taumatawhakatangihangakoauauotamateaturipukakapikimaungahoronukupokaiwhenuakitanatahu. Jep koittakaapa se sanoa yhdellä henkäyksellä :) Ja se on Uuden-Seelannin pisin paikan nimi ja jossain vaiheessa ollut maailman pisin (nyt vissiin toiseksi pisin). Niin ja vettä satoi taas vaihteeksi, käytiin vielä itä-rannikolla sanomassa heipat rannalla tai siis istuttiin autossa, koska sitä vettä tuli kaatamalla. Sitten alkoikin meidän maaseutu matkailu. Määränpäänä oli Pori, mutta Poria ei löytynyt vaan tuhansittain lampaita, reilu 100km pikkuteitä ja auto oli matkan päätyttyä lampaan paskassa, haisten ihan siltä :) se siitä auton pesusta joka tehtiin New Plymounthissa. Maaseutumatkailu päätyikin sitten sattumalta Tui-olutpanimolle. Ei haluttu panimo kierrokselle joten tyydyttiin tai siis Ville tyytyi maistamaan Tui:n uusinta olutmakua :)

Koska keli oli meille tehnyt käytännössä oharit, eikä ollut sitä mitä me tilattiin, niin oltiin tässä vaiheessa meidän "aikataulua" 3 päivää edellä. Mitäpä sitä sitten keksisi? Wellingtoniin oli enää vain reilu 60 km matkaakin. No me sitten lähdettiin kolmen päivän puskakierrokselle. Toisin sanoen oltiin jokainen yö eri ilmaisessa DOC camping paikassa yleensä keskellä metsää ja ei mitään. No hyvinhän se aika niinkin meni, tosin yhtenä päivänä käytiin Te Horo rannalla (ei näkynyt niitä tai sitten ne oli vielä piilossa)… Hahhah, mutta tulipahan käytyä, jopa aurinko paistoi silloin.

Perjantai. Wellington. Pääkaupunki. Mentiin lähimpään leirintäalueeseen joka löytyi, eli Wellington TOP10, joka on 16 kilsaa keskustasta. Bussi pysäkki oli ihan leirintäalueen vieressä joten ei mitään hätää. Auto parkkiin ja keskustaan. Odoteltiinkin bussia kunnes ystävällinen ja vähän kummallinen rouva pysähtyi ja kysyi halutaanko kyydissä keskustaan. Ilmainen on melkein aina hyvä ja hypättiin kyytiin Itävaltalaisen tytön kanssa. Päästiinkin ihan Te Papa museon viereen. Päivästä tuli siis museo päivä. Te Papa on kuusi kerroksinen ja kertoo kaiken Uudesta-Seelannista. Joten aikaa meni, mutta oli kyllä mielenkiintoista. Ja sitten pikainen kierros kaupungilla. Olihan kuitenkin ystävänpäivä ja katseltiin josko jotain mielenkiintoista löytyisi. Museo kierros oli kuitenkin vienyt aika hyvin mehut pois ja pölyä oli hartioilla enemmän tai vähemmän, joten kiltisti kahdeksan aikaan lähdettiin etsimään bussipysäkkiä. Siinäpä se päivä sitten olikin. Niin ja löydettiin se bussipysäkki ja päästiin takaisin TOP10:iin. Täällä nämä bussit ovat yhtä hyvin aikataulussa kuin VR:n junat talvella Suomessa :)

Seuraavana päivänä ajateltiinkin vähän käydä kaupoilla. Jätettiin auto parkkiin satama-aluelle ja kohti kaupunkia. Satamalla olikin isot bileet ja siellä vietettiin Jim Beam Homegrown festaria. Oli paljon ilmaisa esityksiä joten päivä melkein menikin siellä. Sen verran kaupungilla käytiin, että mentiin Cable Car:lla Wellingtonin ylle ja Botanic puutarhaa katselemaan. Oli vähän lyhyempi matka tällä kerralla verrattuna Hong Kongin kokemukseen, mutta silti hauskaa oli. Ja siitä takaisin satamalle katselemaan vielä vähän esityksiä. Illalla mentiin sitten yhden meidän Raglanin ja Solscape tuttavan, Mapihin ja sen kämppisten luokse kahdeksi yöksi. Tutustuttiin tähän Maori-tyttöön Solscapessa, jossa hän oli silloin kesätöissä kun me wooffattiin, tehtiin siis samoja hommia. Istuttiin iltaa heidän ja muutaman niiden kavereiden kanssa. Loppuhuipennukseksi pelattiin vielä muutamia perinteisiä Maori seurapelejä. Hauskaa oli ja ihan hyvin me pärjättiin. Sunnuntai koitti ja oli Mari-Eliinan vuoro käydä lääkärissä. Mari-Eliina satutti pottuvarpaansa Raglanissa (surffatessa, Jes eka taisteluvamma =D) joka ei vieläkään ollut parantunut. Etäyhteydellä Hoitaja Hanna ja Huolestunut Äiti kehotti käymään lääkärillä.. Lääkäri antoikin antibiootit, voidetta sekä hyviä vinkkejä Etelä-Saaren laskettelu rinteistä :) jospa se varpi olisi siihen mennessä parantunut.

New Plymouthin jälkeen olemme maksaneet yöpymisistä 70 dollaria josta 40 dollaria meni Wellingtonin TOP10:iin joten hyvin olemme onnistuneet säästämään rahaan ja käyttämään ilmaisia DOC paikkoja vaikka niihin onkin pitänyt vähän enemmän keskelle metsää ajellakkin. Hyvä me :) Huomenna alkaakin meidän reissumme toinen osuus ja tutustuminen Etelä-Saareen. Viisi kuukautta on mennyt hyvin nopeasti ja seitsemän vielä jäljellä. Aika lentää siivillä ja me sen mukana… Jännityksellä odotamme uusia seikkailujamme.

Mari-Eliina ja Ville

Mapihin koti

Naenae, Wellington