Taupo olikin siiten jo paljon paremman tuoksuinen kuin Rotorua vaikka on myös geothermal aluetta. Taupo järvi on ollut ennen tulivuori, joka on joskus 4000 vuotta sitten purkautunut. Tuo purkaus on kuulemma havaittu Kiinassa, sekä antiikin Roomassa asti (on tainut melkoinen purkaus olla, jos ei ihan hirveän väärässä olla niin olisiko se ollut raportoiduista purkauksista suurin kautta aikojen) Taupoa järveä (nyt yli 400 m syvä) ympäröikin hyvin monta tulivuorta, joista jokaisesta tuntui olevan Maoreilla tarina kertoa. Tulivuorethan ovat aikojen alussa liikkuneet ja puhuneet ja tulivuoret ovat joko miehiä tai naisia sekä voivat olla naimisissa keskenään. No niistä tarinoista myöhemmin vähän lisää… Koska ilta oli jo pitkällä asettautuessamme majapaikaamme aioimme vain nauttia holidayparkin iloista. Altaaseen siis :) kun ei ole saunaa on olemme alkaneet nauttimaan kaiken näköisistä kylpylöistä :)

Aamulla sitten varattiinkin lisää öitä Tauposta sekä koskenlasku sunnuntaille ja lähdimme katsomaan Waikato joen padon aukaisemista. Patoa ylijuoksutetaan päivittäin kolme kertaa, jotta Taupo järven pinta pysyy suhta samana. Pieni hassu fakta täällä on, että Suomessa on niin tottunut jokien virtaavan merelle päin mikä yleensä on alaspäin (paitsi Pieksänjärvi :)) niin tuo Waikato joki virtaa ylöspäin. Waikato joki alkaa Taupo järvestä, ja on Uuden-Seelannin pisin joki 425km, ja päättyy eteläiseen Aucklandiin jossa päättyy mereen, joesta myös saadaan 15% koko seelannin sähköstä. Samalla reissulla teimme kävelyn Huka Fallsille, jossa vierähtikin pari-kolme tuntia. Fiksuina olimme lähteneet "lyhyelle" kävelylle flipflopeilla… jalat kiitti, mutta putous oli mukavan näköinen ja keli aivan mahtava. Siinä olikin tarpeeksi jännitystä sille päivälle, koska seuraava päivä jännitti jo kumpaakin. Sunnuntaina olisi koskenlaskun aika =D

Sunnuntai aamu otettiin todella rauhallisesti ja hitaasti, koska kello 13:00 meitä tultiin hakemaan koskenlaskuun. Meidät haki Jack, energinen nuori mies joka kertoili vaikka mitä tarinoita puolentunnin ajomatkalla kohti päämajaa. Päämajalla saatiinkin sitten hyvin ihanat ja komeat varusteet päällemme ja pienimuotoisen turvallisuus koulutuksen. Paras tapa selvitä hengissä on pysyä koko matkan ajan kumiveneen sisällä :) lyhyesti ja selkeästi :) meidän mukana oli yksi saksalainen ja kaksi kiinalaista, me ja kaksi opasta. Päämajalta oli vielä 20 min ajomatka lähtöpaikkaan. Ja sitten hauskuus alkakoon. Joen haastavuus oli luokkaa 3 ja me laskettiin 52 putousta ja matkaa tuli noin 17 km. Aikaa meillä hurahti noin 2,5h. Ja oli muuten hauskaa!!! Ei voi oikein sanoin kuvailla miltä tuntuu olla kumiveneessä ja antaa vain mennä jokea pitkin. Pari kertaa jäätiin vähän jumiin, yksi kiinalaisista melkein tippui pariin otteeseen, laskettiin myös vankila-alueella ja mitä vielä hypättiin kalliolta jokeen joka, oli vain 9 asteista, mutta siinä vaiheessa oli jo niin lämmin melomisesta, että oli ihan tervetullut virkistys :) huippua, ihanaa, haastavaa ja tahtoo uudestaan :) Vielä takaisin päämajalle, jossa meitä odottikin kuuma suihku ja kuvia reissusta katseltavana kera hot doggien ja paikallisten oluiden :) Kuvat nyt ei niin päätä huimaavia ollut että olisimme niistä kohtuu suolaista hintaa makseneet, no mutta kaiken kaikkiaan yksi hienoimmista kokemuksista tämän reissun aikana ja varmasti tullaan muistamaan se ilman kuviakin. :) :)

Maanantaina lähdettiinkin sitten taas eteenpäin, Turangiin. Tosin ennenkuin jätettiin jäähyväiset Taupolle käytiin yhdessä hunaja paikassa, sekä katsomassa kohtuu suurehkoa maalämpöasemaan, Villeä kun tuntuu tuollaiset kiinnostavan. Niin ja tietenkin Taupon erikois lentokonemäkkäristä pikalounas. Iltapäivästä saavutiin sitten Turangiin, josta suunnitelttiin tekevämme läheiseen Tongariron kansallispuistoon yksi Uuden-Seelannin suosituimmista yhden päivän vaelluksista, Tongariro Alpine Crossing. Mutta se taitaa ollakin taas uuden tarinan paikka.

Mari-Eliina ja Ville

Hastings Public Library