Siitä sitten alkoikin suunnittelu kuinka mennään Dunedinista Wanakan kautta Glenorchy:iin. Ville oli edelleenkin kuumeessa joka tarkoitti sitä, että oli Mari-Eliinan ajovuoro. Ja matkahan loppuviimein oli aika pitkä. Päätettiin yhdenpysähdyksen taktiikalla ajaa aina Wanakaan asti. St. Bathans olikin hyvä paikka pysähtyä. Ihanaa vuorimaisemaa ja päivä oli aurinkoinen. Vähän sai "rusketusta" pintaankin :) Ville ei valtettavasti paljoa maisemista nauttinut, koska kuume oli nousussa ja autossa istuminen ei yhtään auttanut. Autossa asuminen ja kipeänä oleminen ei ole yhtään herkkua. Joka päivä purat ja pakkaat autoa eikä oikein pysty kunnolla sairastamaan. No toivottavasti kummatkin tapaamiset onnistuisi ja autossa asuminen pikkuhiljaa loppuisi.

Buranaa naamaan ja kohti Wanakaa. Ensiksi tavattiin kiinteistövälittäjä. Jee. Menimme taapaamiseen ajatuksella, että kunhan asunto on hyvä niin otamme sen. Hyvähän se oli, mutta vaikka olimme pariin otteeseen varmistaneet välittäjältä, että vaikka otammekkin asunnon vain kahdeksi kuukaudeksi niin se olisi ok omistajalle. Eihän se sitten ollutkaan. Ensimmäisenä välittäjä mollasi asunnon täysin ja sitten vielä kertoi ettei omistaja halua niin vähäksi aikaa vuokralaisia. Pitäisi vuokrata koko talveksi. Voihan hitsi. Ei mennyt kuin elokuvissa. Välittäjällä kuitenkin oli takataskussa toinen asunto jonka omistaja saattaisi vuokrata asuntonsa vain kahdeksi kuukaudeksi, haluutteko te nähdä sen? Tietysti halutaan nähdä, eihän tässä muitakaan mahdollisuuksia ole. Ajettiin siitten Lake Hawea:n kupeelle, 15km Wanakasta. Maisemat oli aivan ihanat, mutta asunto olikin kokonainen talo. Kolme makuuhuonetta kellari yms. ja "klapin poltin'" kuten täällä sanotaan, jolla lämmittää talo ja lämminvesi (siis vähän mallia kamiina). Vaikutti hyvälle ja arpomisen jälkeen sovittiin, että otetaan se jos keskustassa olevan asunnon omistaja ei halua meille asuntoa vuokrata vaikka olisimme vähän enemmän valmiita siitä maksamaan. Välittäjän luota lähtiessämme olimmekin aika pettyneitä. Kaiken piti olla nimiä vaille valmista ja asiat ei sitten menneetkään kuin pitäisi. Tai siis niin me oltiiin asia ajalteltu, vissiin taas hiukan liian positiivisesti. Toivottavasti seuraavanpäivän työtapaaminen menisi paremmin. Mutta hei, nyt kun Wanakassa kerta taas oltiin niin mentiin tietysti takaisin Aspiring leirintäalueelle yöksi ja saunomaan. Jospa ne Villen pöpöt lähtisi pienellä saunomisella pois.

Aamulla olo oli jo parempi ja fiilikset hyvät tulevan suhteen, siitä sitten lähdettiin kohti Glenorchy:ia ja Blanket Baytä. Se on siis pieni kylä tunnin ajomatkan päässä Queenstown:sta. Ei ollut mitään hajua mihinkä oltiin menossa. Vähän Googletettiin paikkaa ja joo oltiin, että huh huh. Blanket Bay näytti olevan raharikkaitten leikkipaikka. Huoneet alkaen 1500 dollaria/yö ja henkilökuntaa enemmän kuin asiakkaita. Ei ihan jokapojan paikka siis. Automaattisesti avautuvien porttien jälkeen näkymät oli hulppeat ja järven rantaan vievän pitkän ajotien päässä vielä hulppeamammat, jykevä liuskekivestä ja vanhoista hirsistä tehty hotelli kirkkaan sinisen järven rannalla, jota ympäröi joka puolella mahtavat vuoret. Ajeltiin auto parkkiin ja mietittiin hetki, että ollaankohan oikeassa paikassa? Etuovien edessä meitä odottikin Philip ja Meryn. Ei mitään hajua kuinka he tiesivät meidän tulleen paikalle. Pääovista mentiin isoon eteiseen josta aukee näkymät järvelle. Siinä muutama sana vaihdettiin Philipin kanssa, joka on koko paikan pomo. Sitten lähdettiinkin Merynin kanssa katselemaan paikkoja. Lopuksi vielä täyteltiin "työhakemukset" ja loppuviimein tapaaminen olikin työn esittely. Eli mitä ne meiltä haluaa ja mitä meidän pitää tehdä. Meryn eli meidän esimies laittoi meidät miettimään asiaa tunnin verran vaikka me oltaisiin oltu valmiita sanomaan heti kyllä :)

Tunnin päästä sitten mentiin takaisin Blanket Bay:lle ja vastattiin tietenkin KYLLÄ! Siis se, että työpaikka vaikuttin aivan mahtavalle niin se mikä tulisi työpaikan mukava oli vielä mahtavampaa. Meinaan asunto ja halpa sellainen. Sopimukseen siis kuului, että saadaan asua yhdessä kylällä olevista kolmesta henkilökunnan taloista. Jee, jee, tai siis asutaan 4 muun kanssa. No on meillä ainakin oma huone ja sänky. Hintakaan asumisesta ei ollut kuin 55 dollaria/naama/viikko, ei siis juuri mitään.

Niin siis mitä me siellä sitten tehdään, ollaan taloudenhoitaja, ei siistijiä vaan taloudenhoitaja :) no eipä se paljoa eroa siistijän työstä, mutta vähän kuitenkin. Siis sen huoneiden ja yleisten tilojen siivoamisen lisäksi aamuisin laitamme huoneet päiväkuntoon mikä tarkoittaa, että sijaamme sängyt, laitamme päivätyynyt, vaihdamme uudet pyyhkeet, päivällä täydenämme minibaarit ja viemme jäät lisäksi iltaisin avaamme pedit, laitamme yötyynyt ja yövalot päälle sekä se tärkein muusiikki :) ja nämä kaikkihan pyritään tekemään asiakkaitten näkymättömissä, koska "housekeepers are invisible". Hommat siis tehdään sillä välin kun asiakkaat on aamupalalla/illallisella. Välillä on kyllä niin hauskaa kun ollaan jossain siivouskomerossa piilossa ja kytätään asiakkaita milloin ne tulee ulos huoneestaan :D jos keittiön puoli ei tiedä ketkä on syömässä, kaiken tämän sivussa hoidamme myös pyykkiä. Sitten joskus kun on paljon ylimääräistä rahaa niin aiomme kyllä tällaiseen luksushotelliin mennä :D

Työt siis alkaisi kuuden päivän päästä Ja Glenorchy:ssä oltava viiden päivän päästä. Mitä me se aika tehdään? No tietty road trip :) ihankuin ei oltaisi viime aikoina tien päällä oltukaan. Ville oli vähän jo parantunut ja Mari-Eliinan reissufiiliskin oli vähän jo palautunut luultavasti hyvien ja odotetuiden uutisten johdosta. Tehtiin QT-Gromwell-Omarama-Oamaru-Dunedin-Lawrence-Alexandra- Gromwell-QT reittisuunnitelma. Ensimmäisten päivien aikana pysähdeltiin vähän väliä joka nähtävyydellä. Oli patoa, jokea, taas patoa, patosiltoja, vanhoja maori kivimaalauksia ja vaikka mitä muuta. Ehkä erikseen mainitsemisen arvoiset oli Kawarau Bridge, siis silta jolta ensimmäiset benjihypyt on tehty ja Moeraki Bouldersit, eli rannalla olevat suuret ja todella pyöreät kivet. Ja sitten muutama aarre eli keltasilmäpingviini. Nämä keltasilmäpingviinithän on niitä harvinaisempia nähdä, mutta meidän polulle niitä nyt näyttää sattuvan. Pääsimme hyvin lähelle pingiinejä, koska ne olivat päättäneet tulla polun viereen hengailemaan. Ohitimme heidät kunnoittaen ja kamera kädessä nopeasti kuvia ottaen :) Näimme myös Shag-lintuja. Oli upean näköistä, kun ne oli vallanneet kokonaisen laiturin ja sitten ne siitä ns. yksitellen lähtivät lentämään. Todella upean näköistä ja järjestelmällistä :) Dunedinissa käytiin ostamassa mahdollisimman paljon ruokatarvikkeita Pak´nSavesta, josta matka jatkui Gromwelliin kautta takaisin QT:hen. Siinäpä se trippi sitten oli. Illalla vielä ajeltiin Glenorchyyn ja aamulla alkaisi työt.

Mari-Eliina ja Ville

Blanket Bay Staffhouse

Glenorchy