Tällä kertaa huono onni ei estänyt meitä pääsemästä vihdoin ja viimein surffaamisen makuun! Starttasimme perjantaina koulun jälkeen tästä kampukselta, haimme bussin täyteen Australian National Universityn opiskelijoita ja käänsimme bussin nokan kohti 7 Mile beachia! Aika mielikuvituksellinen nimi täytyy kyllä sanoa! Koko vklp kustansi meille 295 dollaria mihin sisältyi kyydit, majoitus, ruuat, varusteet sekä kolme kahden tunnin opetustuokiota. Täytyy sanoa, että etukäteen olin siinä uskossa 6 tuntia surffaamista ei riitä mihinkään. Kyllähän tämmöinen semiurheilija nyt jaksaisi vaikka tuplamäärän, onhan meillä siinä koko vklp aikaa. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli kyllä sitten kuitenkin aivan tarpeeksi. En uskonut, että voi keho vetää näin jumiin ja näin oudoista paikoista. Eniten sattuu jalkapöytiin, niskalihaksiin ja erityisesti sormen päihin, joista hioutui varmaan 5 milliä ihoa pois karheata surffilaudan pintaa vasten hinkatessaan. Matkatessamme oli jo pimeä ja kuten pääsimme kokemaan oli 7 mile beach isojen vuorten takana, joiden seinämää jouduimme siksakittelemaan tunnin verran ylös ja alas kunnes pääsimme rannalle. Alkoi olla jo pimeä mutta näkymät olivat huikeat.

Kun pääsimme perille oli jo pimeä ja satoi vettä. Mielet olivat vähän haikeita, toivoessamme, että edes jossain vaiheessa viikonloppua saisimme maistaa palaisen ranta-aurinkoa. Tämä ei kuitenkaan lannistanut meitä vaan lähdimme etsimään merta ja löysimmekin sen!

Rannalla tuuli ja satoi vettä, jonka ehkä tästä kuvasta pystyy päättelemäänkin. Koko ranta oli myös täynnä tämmöistä vaahtoa:

Mutta tosiaan koska meitä oli niin paljon, oli osa porukasta majoitettu kivaan hostelliin muutaman metrin päähän surffikämpistä. Tämähän ei haitannut ollenkaan koska saamamme asumus oli huomattavasti parempi kuin muiden hetekkamajoitus. Majoitus ja majoituskaverit olivat siis todella huikeita:

Kuten kuvista näkyy surffaaminen vaati veronsa itse kustakin ja nämä lyhyet hetket lepoa eivät riittäneet mitenkään palautumiseen varsinkin kun lauantaina piti vielä lähteä humppaamaan. Tutustuin tosiaan ekaa kertaa vähän paremmin Fredeen ja Duncaniin sekä tietysti lisää Villeen, jonka kanssa muuten lähdetään Melbourneen kattomaan Formuloita kahden viikon päästä! Mukavia hemmoja kaikki ja oli outoa pitkästä aikaa olla oman ikäisessä jätkäseurassa kaikkien näiden viikkojen jälkeen. Salameita ja Lintuja kohtaan arvostus nouseen päivä päivältä enemmän!

No surffikämpistä sen verran, että tuo meidän leiri sijaitsi noin 500 metrin päässä rannasta paikallisen asuntovaunualueen reunalla. Heti alkutervehdyksessä paikallinen opossumipariskunta tappeli siihen malliin, että mätkähtivät katolta keskelle meidän sessioita, joka oli varsin viihdyttävää katseltavaa. Onneksi huono sää muuttui hetki hetkeltä aurinkoisemmaksi ja sunnuntaina saimme nauttia täydestä auringonpaisteesta! Surffikämppi muuten oli ihan siisti ja näytti tältä:

Muutenkin maisemat olivat aika jees!

Camppi toimi siten, että periaatteessa koko ajan oltiin joko surffaamassa tai syömässä. Järjestäjien tarjoamat märkäpuvut ja laudat olivat mielestäni oikein hyviä ja kaikki toimi kuten piti. Parasta tosiaan oli, että heillä oli rannalla valokuvaaja sekä vedessä kaveri GoPron kanssa tekemässä videoita. Tämä oli mielestäni aivan mahtavaa koska olin haaveillut ostavani oman gopron ja tekeväni omia videoita mutta kai tämä saa riittää tältä erää :D Tässä mielestäni kaikki kuvat joista löysin naamani:

Piti muistaa venytelläkkin!

Lauantai-iltana kävimme myös paikallisella countrykerhollakin vähän bailaamassa ja meno oli aika humalainen. :D

Jos joku ei kuvista uskonut, että pysyin pystyssä surffilaudan päällä niin täältä voi vielä käydä katsomassa nuo videot mitä meistä tehtiin viikonlopun aikana. http://www.youtube.com/watch?v=s068fVvxx6M&feature=youtu.be Tässä videossa 3:24 kohdassa näkyy meikän taidonnäyte! Ja tästä videosta http://www.youtube.com/watch?v=T6POBXrvO30&feature=youtu.be mut löytää kohdasta 2:11 ainakin :D Jos löydätte lisää niin kommentoikaa vaan niin mäkin löydän itseni useamman kerran.

Sunnuntaina kävimme vielä käveleskelemässä ympäri rantaa ja otimme vähän ryhmäkuvia

Reissu oli siis todellinen menestys ja varsinkin surffaamisen jälkeisiä yhteissuihkuhetkiä tulee todella ikävä. Ei muutaku terveisiä pojille ja tytöille sinne kotipuoleen ja yrittäkää olla hajoamatta lumisateeseen. Niin ja muistakaa, että lumenkin päällä voi surffata!