Pistä soimaan: Ozan Doğulu - Dağılmak İstiyorum

Kesti hetken, että ehdin taas kirjoitella tänne. Pitäis joka viikko tuottaa jotain niin ei pääsisi kaikki hauskat jutut unohtumaan. Viikko kuudone sisälti pitkästä aikaa Canberra-hengaus viikonlopun, joka teki oikein hyvää näiden kaikkien bussissa istumisien jälkeen. Arkena ei mitään kauhean ihmeellistä tapahtunut. Ensimmäiset assignementit ja esseidin palautus deadlinet rupesivat jo häämöttämään horisontissa ja sen takia paljon aikaa kuluikin kiinalaisten kanssa kirjastolla. Myös kova koti-ikävä pääsi yllättämään kesken viikon ja siitä kesti toipua muutaman päivän. Kirjoitin 18v pikkusiskollekkin onnittelukirjeen - melkein tirautin kyyneleen. Siitä on kauan kun viimeksi oon itkenyt ja nyt oli todella lähellä. Haikeinta on ehkä kun ei pysty jakamaan näitä kokemuksia läheisten kanssa. Tänne blogiin naputtelemalla kun ei kauhean realistista tai käsinkosketeltavaa kokemusta oikein pysty luomaan. Aika kuitenkin kuluu nopeasti ja uudet seikkailut odottavat. Eipä siis pidä jäädä tuleen makaamaan vaan jatketaan seikkailua.

Ilmeisesti seuraavat viikot tulee eleen aika vahvasti tämän tahdissa. Videolla olevalla työmatkalla ehdittiin kuunteleen kyseinen biisi kuus kertaa :D

Käytiin Cenkin kanssa töissä ja Cenk oli löytäny mahtavan uuden biisin! Biisissä nainen laulaa turkin kielellä bilettämisestä ja juhlimisesta mutta ainut mitä minä kuulin on "But your monkeys in my room", joka kuulostaa laulettanu aivan samalta ja ainakin Cenk hyväksyi oman versioni muutaman yrityksen jälkeen. Kävin myös toisen kerran töissä ja olin matkassa bussilla tällä kertaa ja reilusti ajoissa. Päätin siis käydä vähän kiertelemässä parlamenttitalon lähiympäristössä ja löysinkin kaikenlaista nähtävää. Esimerkiksi mötköille oli tehty ihan oma puisto! Sielä oli mötköjen kunnia-uima-allas ja kaikkea. Täs vähän matkalta taidekuvia by turo ja tietenkin ihana mötkögarden!

Aika deeppijä kuvia vai mitä?

Siinä on naisten oma suihkulähde. Kyljessä oli maininta ensimmäisistä naisista Australian hallituksessa tai ylipäätänsä muissa tärkeissä viroissa olleista naisista.

Btw elektroniikasta sen verran, että Kossin kuulokkeet, joissa on elinikäinen takuu, menivät paskaksi! Eipä paljo auta elinikäiset takuut kun koko Australian mantereella ei Kosseja tueta. Nooh tuli siinä samalla sitten otettua uskollinen ipodi kuorestaan ja ihailtua sen alumiinista, apple merkin sisältämää, pintaa. Ostin kyseisen pelin 2007 kun olin saanut Atrialta töitä makkaran kepittäjänä. Tuo pieni laite pelasti sen kesän ja monta muutakin asiaa sen jälkeen!

Katsokaa nyt sitä!

Kämppis oli hajottanut läppärinsä laturin. Hän kysyi sitten, että saisiko lainata meikäläisen omaa niin kauan kun saa hommattua uuden. Tuumasin, että no tokkiinsa se sopii aivan mainiosti! Annoin laturin ja jatkoin hommiani. Hetken päästä käväisen keittiössä ja huomaan laturin olohuoneessa.

Jotenkin tuli semmoinen olo, että haluaisin Rikun kanssani ihmettelemään tätä elektronisen laitteen halveksumista ja oikeiden käyttötapojan laiminlyöntiä! Kutsuin kämppiksen paikalle ja yritin selittä mikä tässä toiminnassa on väärin ja, että luultavasti juuri tämän takia kyseinen laitteesi ei enää toimi! Vastaukseksi sain tyypillisen humanisti luokanopettaja vastauksen: "Ei kun ei se oo tosta juuresta rikki vaan se on jostain täältä keskeltä. Kyl mulla on ennen aina ennen kestäny noi laturit". Ei auttanut muu kuin antautua ja palata huoneeseeni ihmettelemään. :D Täytyy muuten sanoa, että vaikka suomalainen opiskelija opiskelee ilmaiseksi. Elää suomalainen opiskelija kuitenkin paljon niukempaa ja säästeliäämpä elämää kuin esimerkiksi aussit, jenkit tai britit. Vaikka siis kyseessä ei olisikaan "isi maksaa"-tyyppinen opiskelija. Tämä johtuu siitä, että erityisesti britti ja aussi opiskelijat, he saavat useita erilaisia opiskelua tukevia avustuksia. Ensiksikin koko tutkinto maksetaan velalla, joka maksetaan automaattisesti sitten vähitellen takaisin valmistumisen jälkeen kun vuositienestisi ylittävät 20000 dollaria. Tätä tutkinnon suorittamista varten he ottavat useita kymmeniä tuhansia dollareita lainaa vuosittain, josta kuluu tutkintoon noin 20000 dollaria vuodessa. Toiseksi he saavat tukea kotikunnaltaan tietyn summan joka vuosi riippuen siitä kuinka kauaksi opiskelemaan olet lähtenyt ja lupaatko palata töihin kotipaikkakunnalle kun valmistut. Nämä ihan puhtaat avustus stipendit voivat olla mitä vain tuhannen ja kymmenentuhannen dollarin välistä vuosittain. Tämän lisäksi näillä on mahdollisuus hakea kaiken maailman muita valtion tarjoamia "asun kaukana kotoa", "en osaa vielä kokata" tai "joudun matkustamaan kouluuni bussilla"-avustuksia, joista yhteensä he saavat useamman satasen viikossa. Voitte siis kuvitella, että paikallisella opiskelijalla on asiat todella hyvin ja rahaa palaa todella paljon enemmän verrattuna Suomalaiseen opiskelijaan, joka tietää, että se on vähän alle 500 kuukaudessa ja täts it! Muutenkin voin sanoa, että me myös opiskelemme paljon enemmän kuin ainakin nämä aussit mutta eipä lähetä siitä nyt paasaamaan sen enempää.

Tässä kohtaa voit vaihtaa soimaan: Avicii - X You - Original Version

Rugby peli oli taas aivan jeesh. Ei mitää yllättävää. Enemmän pisteitä ja enemmän aktionia oli kuin viime kerralla. Muuten aika perus meininki.

Virallinen etkopubi Zierholtzz!!

Saimme yhteen tutorialiinkin(harjoitukset) uuden opettajan, jonka veli seurustelee turkulaisen tytön kanssa ja, jonka poikaystävä on töissä USA:n armeijalla. Aikamoinen pakkaus siis, vai mitä Jesse?

Ehkä mieleenpainuvimpia hetkiä tällä viikolla oli perjantaina kun olimme matkalla erään vaihtarin synttärikemuihin. Olimme pysähtyneet New Ressin eteen, jonka luulimme olevan Old Ressi, jossa bileiden piti sijaita. Me luulimme E:n kanssa, että bileet eivät ehkä vielä vaan olekkaan alkaneet ja päätimme odotella ostoskärryissä, siemaillen herkullista goonia ja syöden töistä saamiani voileipiä.

Tunnelma oli maaginen kun ympärillämme pimeässä oli kenguruja, pupuja ja opossumi sekä yllämme tähtitaivas, jossa tähdet olivat totaalisen väärillä paikoilla verrattuna mihin Suomessa ollaan totuttu. Top vitoseen siis ehdottomasti tähän astisista seteistä!

Ai niin töistä saatiin myös tähteitä syödä työpäivän päätteeksi.

Aika messevä työ!

Seuraavaksi random puluja kampuksella :D

Juttelin erään Sydneyläisen kanssa facebookissa, että se on muuten Canberra 100v tänä viikonloppuna. Ozzi tuumasi, että "mitäh?! eikös teillä oo sielä jotku ravit vaan mihin kaikki on tulossa". Näin paljon siis muita Australialaisia kiinnostaa pääkaupungin tapahtumat. Koko 100v juhla kyllä jäi kaupungissa vähän rugbyn ja ravien jalkoihin mutta eipä se mua ainakaan haitannut.

Tosiaan sitten sunnuntaina suuntasimme raveihin. Kyseessä ei ole ihan samanlaiset kemut kuin mitä Seinäjoella on tottunut näkemään. Tapahtumaanhan on parasta pukeutua parhaimpiinsä eli vähintään miehet suoriin housuihin ja kauluspaitaan, sekä naisilla tietenkin pikkumekko sekä hattu. Hatulla sitten osallistutaan "päivän kaunein hattu"-kisaan, jossa oli yllättävän makeet palkinnot.

Pelasin viisi dollaria ja tietenkin hävisin kaiken. Tapahtumaan kuului myös vetää hirveät kännit ennenkuin päästään edes koko kisa paikalle. Kämppikseni ottivatkin semmoiset tumut, että lähtivät jo kahden tunnin jälkeen takaisin kotia päin koska yksi heistä ei enää tuntenu naamaansa. Minä ja Emilie nautimme kuitenkin lämpöisestä päivästä ja maukkaista kakkosoluista koko päivän. Facebookista löytyykin lisää kuvia meikästä ja kaikista muista kavereista joiden kuviin mut on täggäilty.

Noh tulihan se 100v sieltä sitten. Tapahtuma oli saanut Canberralaiset aika hyvin liikkeelle koska kaupunki oli tarjonnut ilmaiset bussikyydit kaikille koko päiväksi! Paikalla oli siis kiiitettävän paljon väkeä. Ohjelma koostui orkesteri esityksestä. Teos oli jotain uusmodernia kamaa koska varsinaista melodiaa ei "Centenary" nimisestä teoksesta löytynyt mutta kaikki kuitenkin taputtivat kiitollisina esityksen jälkeen. Teoksen soitti Canberran sinfoniaorkesteri sekä lauloi pari kuoroa.

Noh esityksen jälkeen oli vuorossa vielä ilotulitus. Aluksi olimme todella pettyneita kun luulimme, että tämäkö vaatimaton muutaman hassun raketin poksauttelu nyt oli sitten se kunnianosoitus 100 vuotiaalle Canberralle.

Mutta ilmeisesti kavereilla oli vain teknisiä ongelmia aluksi koska sitten kun he saivat hanat auki niin taivas rupesi täyttymään.

Eipä tuo nyt ehkä ihan New Yorkin uudelle vuodelle pärjää mutta ihan mahtava silti! Noh meikä lähtee tästä kirjotteleen esseitä johtamisesta ja rajavartioinnista. Vähän erilaisten asioiden ääressä siis painitaan kuin kotopuolessa. Seuraavaksi vuorossa Formula-aiheisia tarinoita!