Nonii, vielä olis kaks tenttiä jäljellä. Täytyy sanoa, että ei ihan nallekarkit oo menny tasan näissä assignementeissa mitä ollaan tuola koululla tehty. Niinku viimeksi ylpeänä esittelin meidän ryhmän sieluntuotosta, Brazilian Export Plania, oltiin saatu siitä arvosanaksi 12/25pt. Kun taas naapurini E oli saanut ryhmänsä kanssa 19/25pt. Arvosanat ovat sen vuoksi hieman vinksallaan, että me käytimme omamme tekemiseen usean kymmenen tuntia kun taas he raapaisivat työnsä kasaan yhdessä illassa. Osa E:n ryhmäläisistä ei ollut käyttänyt kuin yhtä lähdettä ja yksi sankari ei ollut laittanut lähteitä ollenkaan. Heidän työnsä muutenkin oli niinkuin E itse tuumasi "hirveintä roskaa mitä hän on ikinään lukenut" :D Niin vähän jää mietityttämään miten meidän työmme, josta olimme vielä äärettömän ylpeitä sitä palauttaessamme, ei ansainnut edes "läpipääsemisen" verran pisteitä kun taas E sai lähes kiitettävän :D Noh täytyypä käydä tiedustelemassa asiaa.

Viime viikonloppuna käytii Ellin kans Newcastlessa. Etukätee meitä peloteltiin, että Newcastle on vähän niinkuin Sydney:n narkkarilähiö. Eli kuulemma sieltä löydät kaikki maailman erikoisimmat hammaspeikot, mitä vaan voit kuvitella.

Kuten näkyy niin matka oli raskas. Vaikka kartalta katsottuna Newcastle on tuossa ihan naapurissa niin silti matkaan kului aikaa se lähemmäs 8 tuntia. Ensin neljä tuntia bussilla Sydneyyn ja siitä sitten paikallisbussilla 3h Newcastleen joka tais pysähtyä matkalla 29 kertaa, jos oikein muistan. Juuri viimeisellä pysäkillä ennen meidän määränpäätämme näimmekin sinisen- ja vihreähiuksisen rakkaripojan ottamassa viivoja potkulaudoilla junamme käytävillä. Pääsimme kuitenki onnellisesti perille ilman sen ihmeellisempiä kohtaamisia paikallisten kanssa. Ensimmäinen ilta menikin rauhallisesti hengaten ja kuulumisia vaihdellen.

Aamulla sitten herättiin kylmyyteen. Pojat ei oo vielä jaksanu hommata lämmittimiä kämppäänsä ja kuten tiedätte Australian korttitalot eivät eristä mitään. Pihalla siis lämpötilan laskiessa noin 8 asteeseen oli sisällä saman verran ellei jopa vähemmän.. :D Siinä sitten yritettiin saada veri kiertämään, heitettiin aamukahvit naamaan ja suunnattiin rannalle. Pojat olivat kysyneet etukäteen, että mitäs me oikein haluttais tehdä Newcastlessa. Minä yritin valaistaa tilannetta, että ranta se on joka saa Canberran miehen sydämmen sykkimään, joten suuntasimmekin siis heti aamusta nokan kohti Nobbys Beachia.

Kyseessä on siis se sama ranta, johon eräs hiililaiva rysäytti muutama vuosi sitten http://resources3.news.com.au/images/2007/06/09/1111119/621291-wild-weather-hits-nsw.jpg

Valitettavasti surffilautojen vuokraus ei enää onnistunut niin myöhään lauantai iltapäivästä, joten tyydyimme vaan uiskentelemaan ja ottamaan aurinkoa, jonka jälkeen suuntasimme kohti terasseja!

Nautittuamme tarpeeksi hanatuotteita oli aika suunnata kohti kotia koska illalla oli tiedossa verinen taistelu naapurimaamme Ruotsin kanssa!

Menimme katsomaan matsia Miikkan luokse, joka asui noin kilometrin TTY:n poikien kämpästä. Miikalla oli useampikin Aussikämppis, jotka Miikka oli hyvin opettanut katsomaan jääkiekkoa. Katsoimme jotain venäläistä streamia, joten ymmärsimme ihan yhtä vähän/paljon kuin Aussitkin mitä pelissä tapahtui. Valitettavasti siis kärsimme varsin katkeran tappion ja vielä aamulla herätessämme kun kuulimme, että Euroviisut oli menny totutun kehnosti ei meillä ollut energiaa tehdä yhtään mitään. Päätimmekin vain hengailla poikien takapihalle ja ottaa aurinkoa.

Kun olimme mielestämme tarpeeks ruskettuneet keksimme, että voisimme mennä keskustaan hengailemaan ja katsomaan Iron Man 3! Ja näin me siis teimme.

Tältä näytti poikien keittiössä. Se oli myös täynnä torakoita, joita näin päiväsaikaa oli vaikeampi saada linssin alle :D

Jotenki palmupuista tulee aina mieleen loma.

Kaupungissa oli myös ilmainen taidenäyttely, joten päätimme käydä ziigaamassa mistä oli kyse.

Varsinaista ekotaidetta!

Taas löytyi myös paikallinen pummi!

Yläpuolella 30 sentin jätski, jonka tuunasin 1 dollarin smartieseilla!

Maanantaina olimmekin sitten paremmin valmistautuneet ja lähdimme heti "aamusta" etsimään Sanbah kauppaa mistä saisimme vuokrattua surffilaudat!

Matkalla törmäsimme poliisien puhallutusratsiaan.

Paikalla oli lähemmäs kymmenen poliisiautoa ja he onnistuivat muodostamaan jopa noin pienelle tielle ruuhkan! Ei pysty käsittämään..

Päivä ei ollut mikään otollisin surffaamiseen. Tuulta taisi olla 26km/h eli aallot olivat kahta kolmea metriä. Kauppa kuitenkin löytyi ja varoituksista huolimatta vuokrasimme kaksi lautaa ja märkäpuvut. Kyseessä kun oli Newcastlen poikien ja Ellin eka kerta kun he kokeilevat surffaamista ja minulle se kolmas tai neljäs, miten sen nyt laskee. Eli käytännössä kaikilla oli vain kova hinku päästä kokeileen. Keli ja veden lämpötila olivat siedettäviä näin Suomalaiseen makuun, joten vaikka kyseessä oli periaatteessa surffikauden avajaiset niin oli ne myös päättäjäiset samaan aikaan koska tuskin tulee enää kylmemmällä rannalle lähdettyä.

Rannalle päästyämme todellisuus alkoi valjeta. Vaatisi huomattavan paljon töitä, että pääsisi edes ensimmäisistä aalloista lävitse.

Kannutsimme(nauroimme) Miikkaa ja Elliä kun he yrittivät pujahtaa aalloista lävitse.

Ja eräs aalto riepottelikin mua niin, että löin nilkan kiviin.

Ensin mietimme taktiikkaa.

Jonka jälkeen suuntasimme iskuetäisyydelle odottamaan oikeaa hetkeä, jolloin aallot edes vähän rauhoittuisivat. Useampaan kertaan Tuomon suusta kuuluikin: "Nyt nyt nyt.... EI eI ei EI" ja niinkun kuvasta näkyy niin sieltä tultiin sitten häntä koipien välissä takaisin.

Välillä täytyi käydä vähän pelastamassakin ihmisiä pulasta!

Parin haavan, mustelman ja muutaman tunnin jälkeen tuumasimme, että oli aika luovuttaa ja käydä laittamassa Elli junaan. Itsellä kun ei mitään sen ihmeellisempää Canberrassa ollut niin päätin vielä jäädä päiväksi tai pariksi reissun päälle.

Tiistaina päätin suunnata kohtia Sydneytä. Puntaroin päässäni kovasti, että palaanko jo Canberraan lukemaan tentteihin(jota pitäis tehdä nytkin) vai jäisinkö vielä päiväksi Sydneyyn. Onhan tuo Sydney, vaikka aika monta kertaa on tullut jo käytyäkin, niin aika maaginen ja monelle Suomen kaverille unelmien matkakohde. Näin ollen päätinkin suorittaa itsenäisen turistipäivän ihan niiden kunniaksi, jotka eivät tällä viikolla päässeet Sydneyssä käymään!

Jopa matkalla Newcastlesta Sydneyyn on aika maagiset maisemat.

Sydneyssä tarkoitukseni oli tavata Ruby. Ruby on, jos nyt oikein olen ymmärtänyt, ystäväni Ilonan Australian host-perheen tytär, joka oli käymässä Suomessa 2010. Tällä reissulla oltiin Jessen kanssa esittämässä "paikallisia", jolloin minäkin siis hänet sitten tapasin. Ruby oli töissä lähellä Bondi junctionia, joten hän pyysi, että tulisin sinne häntä tapaamaan. Saavuin noin kolmen maissa juna-asemalle. Ilmeisesti ulkomuodossani oli jotain epäilyttävää koska kun yritin leimata itseni pihalle porteista, tuli järjestysmies, otti minua hauiksesta kiinni ja pyysi siirtymään syrjemmälle. Pikkusen olin, että WATTAHH?! Vaikka minulla ei mitään huumeita eikä muutakaan kiellettyä matkassa ollut niin silti alkoi kuumottamaan tämmöinen epäily. Järjestysmies selvästi yritti selvittää mikä minä oikein olen miehiäni. Hän kysyi mistä olen kotoisin, mitkä olivat aikomukseni Sydneyssä ja miten olen ajatellut kulkea täälä. Ilmoittaessani kotimaakseni Suomi, hän alkoi kysellä naapurimaista. Olenko käynyt virossa, latviassa tai venäjällä. Mitä tein sielä ja montako kertaa olen niissä käynyt. Seuraaksi oli vuorossa kyselyt missä päin on parhaimman näköiset naiset ja millainen maa Suomi on. Tässä kohtaa kun sain selitettyä, että olen vaihto-opiskelija Tampereelta ja alunperin kotoisin Seinäjoelta kaverin kiinnostus minuun selvästi lopahti ja hän päästi minut menemään :D Eipä ole Tampereen asemalla moiseen ikinä joutunut :D

Koska tosiaan aina ollaan kuljettu Sydneyssä junilla maan alla, halusin tehdä retken Bondille kävellen. Matkaa oli noin 5km, joten ajattelin selviytyväni siitä noin tunnissa parissa.

Sydney on kyllä todella monimuotoinen kaupunki. Pelkästään tällä viiden kilometrin matkalla tunnistin mielestäni Lontoon, Amsterdamin ja Teneriffan.

Ensin oli siis Lontoon tyylistä lähiötä:

Joka vaihtui hiljalleen Amsterdam tyyliseksi vihreäksi omakotitaloalueeksi.

Puistoineen ja lampineen. Alla olevat kuvat ovat Centennial Parkista.

Päätin ottaa myös itsestäni hienosti kuvan.

Aurinkokin laski sopivasti

Puistossa ihmiset teki periaatteessa mitä tahansa ratsastuksesta, jalkapallosta, pienoisveneiden uittamisesta, pyöräilemisestä, lenkkeilemisest,ä petangin pelaamiseen tai illastamiseen romanttisessa ravintolassa.

Puiston jälkeen Bondi Junction eli Bondin ostoskeskushirvitys alkoikin jo lähestyä.

Vielä oli muutama linna ja Sulo ohitettavana

kunnes pääsin aivan Kanarian saarilta näyttävään ostoskeskushelvettiin ihan kävelymatkan päähän Bondi Beachista.

Kiertelin tovin kunnes löysin Rubyn. Kiertelimme Rubyn kanssa paikallisen westfieldin läpikotaisin, ostin bokserit ja sukat(koska puhtaita ei enää ollut repussa) ja kävimme sushilla, jonka jälkeen hänen pitikin lähteä päästämään avaimet unohtanut poikaystävä sisälle kotiin. Oli mukava jutella niitä näitä ja sovimmekin, että tapaamme uudestaan heinäkuussa kun kuljen Sydneyn läpi kohti pohjoista.

Jesselle terveisiä, kävin Hollisterilla!

Suunnitelmissani oli tämän jälkeen mennä taas Soundwave Gavinille yöksi ja aloitinkin siirtymätaipaleen Bondista Milsons pointtiin tällä kertaa kuitenkin ihan junalla. Gavinilla hengailimme hänen ja hänen kämppiksensä kanssa ja katsoimme Chopper elokuvan. Ollille terveisiä, että kannattaa kattoa! Varsin omalaatuinen leffa! Aamulla heräsin seiskan maissa, jotta ehdin mukavasti ysin bussiin Central Stationilta.

Juna oli täynnä jos jonkinlaista työmatkalaista!

Päästessäni asemalle minulla oli vielä vähän aikaa kierrellä ja kaarrella ennenkuin rakas Murrayssi lähti taas puksuttamaan kohti Canberraa.

Ja löysin myös kaupan, josta saa ihan aidot jönssonit!

Nukuin koko matkan Canberraan ja päästessäni kämpille täälä odottikin paluu arkeen!

Onneksi sitä ei kestä kuin vajaa viikko ja taas lähdetään liikenteeseen. Seuraava kohde on sitten Alice Springs ja Uluru!